Tahdistimen kanssa arki sujuu

Seinäjoen Nurmossa asuvalle Liisa Jaskarille asennettiin sydämentahdistin toukokuussa 2013. Hän on ollut tyytyväinen tahdistimeen. Mitään suurempia vaivoja ei ole ollut ja hänen elämänlaatunsa on merkittävästi kohentunut.

Liisan jo nyt edesmenneellä äidillä oli diabetes ja sepelvaltimotauti, mutta isällä puolestaan aina alhainen verenpaine.

– Olin äidin omaishoitaja, joten seurasin läheltä hänen sairastamistaan. Muistan, miten lääkäri sanoi joskus leikillään hänelle, että ”et saa mennä kirkkoonkaan, ettei sulla ole nitroja ja pientä viinapulloa mukana”.

Liisa on jo eläkkeellä. Hän on työskennellyt monenlaisissa töissä, muun muassa keittäjänä, junatarjoilijana, tehdastöissä ja kodinhoitajana. Nuorempana hän on ollut täysin terve, ja hyväkuntoisena kulkenut yhteen aikaan jopa 50 kilometrin päivittäiset työmatkat polkupyörällä.

Tutkimukset paljastivat

Kun Liisa loppuvuonna 2012 kävi rinta- ja hartiakivuistaan lääkärissä, ultraäänitutkimus antoi viitteet sepelvaltimotaudista. Hänellä oli ollut jo vuosia lääkitys korkeaan verenpaineeseen. Lisäksi hän oli sairastanut muutamia vuosia sitten lievän aivoinfarktin, johon oli omat lääkkeensä.

Alkuvuonna 2013 Liisa alkoi olla todella väsynyt, eivätkä arkiaskareet sujuneet entiseen tapaan. Nitroja hänellä oli käytössä tarvittaessa, mutta niiden tarve lisääntyi koko ajan.

– Nitroja meni lopulta päivässä kuusi ja enemmänkin. Lähdin ensiapuun, kun rinta- ja hartiakivut tulivat niin koviksi.

Hänelle oli aiemminkin tehty sydänrasituskoe, mutta tuolloin tulokset eivät johtaneet jatkotutkimuksiin, vaikka hän hetken pyöräiltyään oli tuntenut hartiakipua ja kuristavaa tunnetta kurkussa. Nyt toisessa rasituskokeessa hän ei jaksanut kunnolla polkea ja syke jäi 80:een, kun sen olisi pitänyt olla 140. Rasituskokeen jälkeen tehty varjoainekuvaus vahvisti, että hän sairastaa sepelvaltimotautia. Lisäksi haluttiin selvittää, tarvitaanko pallolaajennusta.

– Varjoainekuvaus tehtiin ranteesta ja nivustaipeesta. Ranteesta mentäessä otti kipeää hauiksen kohdasta, koska lihakset kramppasivat. Nivustaipeesta mentäessä ei tuntunut kipua.

Tutkimustulosten perusteella lääkäri suositteli Liisalle tahdistinhoitoa.

Sujuva toimenpide

Tahdistin asennettiin Liisalle kuukauden kuluttua tutkimuksista. Toimenpide tehtiin Seinäjoen keskussairaalan sydänvalvonnassa.
– Toimenpide sujui hyvin: iho puudutettiin ja tehtiin viilto. Johdot kiinnitettiin sydämen oikeaan kammioon ja oikeaan eteiseen. Jäin vuorokaudeksi sydänvalvontaan, jossa katsottiin, että kaikki toimii.

Tahdistimen laiton jälkeen Liisan verenpaine on palautunut normaaliksi, kun aiemmin lukemat saattoivat kivuta vaarallisen korkeiksi. Lokakuun lopulla hänellä todettiin kohonnut paastoverensokeri, joten hän mittaa verensokerinsa muutaman kerran viikossa ja merkitsee tulokset vihkoon. Kolesterolikin on ollut koholla, mutta Liisa ei halua syödä statiineja, vaan kiinnittää mieluummin huomiota ruokavalioon.
– Leivän olen jättänyt pois ja paino putosi muutamassa viikossa neljä kiloa. Olen aina syönyt paljon hedelmiä, ja omena auttaa minulla närästykseen. Minulla on ollut närästyslääke jo viisitoista vuotta. Yhteensä otan aamuisin seitsemän eri tablettia.

Kahvinjuontia hän on vähentänyt merkittävästi. Ennen päivän aikana kului monta mukillista, mutta nykyisin hän juo yhden pienen kupillisen aamulla.

Muutto uuteen kotiin

Liisa on lähes koko 69-vuotisen elämänsä asunut maalla vanhassa omakotitalossa. Joulukuun alussa 2013 hän muutti uuteen kotiin rivitalokaksioon, koska arki omakotitalossa pihatöineen alkoi käydä liian raskaaksi. Uusi koti on aivan vanhusten palvelukodin läheisyydessä.
– Nyt vielä pärjään itse, mutta myöhemmin voin tarvita palveluja kotiin.

Tahdistimen laiton jälkeen Liisa jaksoi heti tehdä kotitöitä, joissa hän aiemmin väsyi nopeasti. Nyt, kun ei pihatöistä tarvitse murehtia, mieli on kevyempi. Liisa on aivan varma, että stressi lisää sepelvaltimotaudin oireita.

Liisan tahdistin on säädetty antamaan impulssia 60 kertaa minuutissa. Sitä on myös kertaalleen säädetty uudestaan.
– Sen tuntee, kun syke laskee ja tahdistin menee päälle. Illalla, riippuen siitä, mitä päivällä on tehnyt, tuntuu joskus, että sydän hyppää rinnasta. Tämä voi kestää puolisen minuuttia.

Hän on huomannut, että kun kantaa jotakin painavampaa, niin kurkkua alkaa kuristaa. Vasemmalla kyljellä nukkuminen on joskus hankalaa, koska tahdistimen kohta on välillä kosketusarka. Liisa on iloinen siitä, että uudessa kodissa on nyt pehmeä sänky, jolloin kyljellä maatessa vasenta käsivartta ei niin helposti purista.

Liisa on sairastumisestaan huolimatta voinut jatkaa rakasta harrastustaan, sukkien kutomista – tai neulomista, kuten nykyään sanotaan. Sukkia syntyykin erinäköisiä, -mallisia ja -kokoisia. Kun omat lapset ja lastenlapset on sukitettu, hän osallistuu hyväntekeväisyyteen ja lahjoittaa villasukkia esimerkiksi vähävaraisille lapsiperheille.