Taidemaalari Olavi Heinoa innostavat meri, laiturit ja Kotka
Lähellä Kotkan vanhaa Kantasatamaa sijaitsevan korean kerrostalon takana avautuu pittoreski näkymä: makasiinimainen piharakennus, jonka laitimmaisen oven takaa löytyy taidemaalari Olavi Heinon työtila.
Ateljeessa soi klassinen musiikki. Päivänvalo loistaa valaisimista, ei ikkunoista. Seinien hyllyt pursuavat kirjoja – taidehistoriaa enimmäkseen. Värit, siveltimet ja muut tykötarpeet ovat valmiina sivupöydällä, johon liittyy kutkuttava tarina.
– Amerikkalainen taiteilija, jolla oli täällä näyttely, ehdotti teosten vaihtoa. Sovimme, että hän tulee ateljeeheni valitsemaan mieleisensä, aloittaa Heino.
Niin kävikin. Mutta Heinon äimistykseksi vieras ei poiminutkaan kangasta, pienoisveistosta tai grafiikan lehteä kainaloonsa, vaan pysähtyi pöytälevyn ääreen ja ilmoitti, että tässä on kaikki; aika, värit, eri ulottuvuudet. Tämän minä tahdon!
Sen hän myös sai. Vastineeksi Heinolle tuli metalliin valettu spesiaalityö suoraan USA:sta. Ja sen jälkeen hän on säännöllisin väliajoin irrottanut työpöytänsä pinnan ja arkistoinut sen…
Taidetta tilauksesta
Viimeistelyvaiheessa oleva lähes seinän levyinen maalaus odottaa viimeisiä, yksityiskohtiin pureutuvia siveltimenvetoja ennen kuin se luovutetaan tilaajalle.
– Julkinen tilaaminen on vähentynyt ja taideostot ovat romahtaneet 90-luvulta, Heino sanoo rauhallisesti.
Toki joissakin perheissä pidetään muotokuvatraditiota yllä, ja yhä löytyy yrityksiä, jotka vaalivat mesenaattiperinteitä hankkimalla nykytaidetta kokoelmiinsa. Heinon ateljeessa loppusilausta vajaa teos on siitä esimerkki.
– Arkkitehti oli suunnitellut taukotilaan viherseinän, hän kertoo.
Uutta toimitaloa rakennuttavan yrityksen toimitusjohtaja kuitenkin päätti toisin. Elokuusta alkaen Kotkan Energian työntekijät voivat virkistäytyä maalauksen kupeessa.
– Tilaustöissä lähtökohtana on aina tila, johon teos tulee. Jos teos sopeutuu tilaan, se ei ”näy”. Siksi sen on erotuttava tilan arkkitehtuurista ja muista elementeistä, Heino selvittää.
Hän aloitti työt tutkimalla pohjapiirrosta ja paikkaa, johon maalaus sijoitetaan. Tilaaja toivoi teoksen esittävän yrityksen tulevaisuutta. Toimitilojen havainnekuviin perehdyttyään Heino päätyi leikkauskuvaan, jossa rakennus on avattu.
– Mitä enemmän tilaustyölle on aikaa, sitä parempi. Voin rakentaa sitä muiden töiden ohella, kunnes minulle tulee tunne, että se on valmis. Tämä prosessi on kestänyt noin vuoden.
Väliaikakatsastuksessa tilaaja toivoi aurinkopaneeleja ja tukkipinoja, joten taiteilija maalasi ne mukaan.
Heino arvostaa vuorovaikutusta tilaajan kanssa. Se, mitä nousee esiin keskusteluissa niiden ihmisten kanssa, jotka arjessaan teosta katselevat, tulee konkreettisesti yhteiseksi hyväksi.
– Silti olen saanut vapaat kädet. Meidän välillämme on vallinnut luottamus, sillä minut on valittu tehtävään aiempien töitteni perusteella.
Kotka, meri ja laituri
Ateljeen takahuoneessa avautuu taiteenrakastajan ihmemaa: valmiita teoksia, niin Heinon omia kuin hänen kokoelmaansa löytyneitä. Hän kerää kotkalaisten taiteilijoiden tuotantoa, mutta toki muidenkin. Hankinnat eivät välttämättä vaadi suurta varallisuutta, sillä taiteilijat vaihtavat teoksia keskenään, kuten ovat aina tehneet. Lisäksi Heino kairaa kirpputorien ja huutokauppojen tarjontaa. Merigrafiikkaa hänelle on karttunut vankka kokoelma, oletettavasti Suomen laajin.
– Maalaan aamukymmenestä kuuteen, hän kertoo, – myös lauantaisin.
Työtä on paljon, tekeillä jatkuvasti kolme vakiosarjaa.
– Kotka. Meri. Laituri, hän nimeää ne. Lapsuusajan pihapiirissä mellasti ”ainakin sata kakaraa”, joten yksinäisyydessä viihtyvä Heino hakeutui ahdistavaa vilinää pakoon Sapokan rannoille ja tavoitti sieltä vapauden, itsenäisyyden ja rauhan.
Kun hän kypsänä taiteilijana – maalattuaan ”koko taidehistorian läpi, kuten kai kaikki tekevät” – löysi itsensä, lapsuuden maisemista tuli maalausten ehtymätön aiheisto.
Mutta Heinon työskentely ulottuu laajemmalle kuin ateljeessa maalaamiseen. Hän puhuu taidekasvatuksen merkityksestä, joka pohjustaa henkistä kasvua ja valmiuksia kauneuden näkemiseen, avaa näkemään ympäristöä eri tavalla. Hän pohtii kirjoissaan myös sitä miten taiteilija ja ympäristö ovat vuorovaikutuksessa keskenään.
Olavi Heino (1953 Kotka)
Suomen Taidemaalariliiton jäsen
Yksityis- ja ryhmänäyttelyjä sekä näyttelykuratointeja Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1977
Julkaisut:
Sisko Nampajärvi (teksti) – Olavi Heino (maalaukset): Tyttö ja lokki (2007)
Sisko Nampajärvi (toim.): Meren kuuntelija (2008)
Olavi Heino: Taidemaalarin Kotka (2013)