Taru Salmisen sydämellä on korealainen kirjallisuus

Kyung-sook Shinin hieno aikalaisromaani Pidä huolta äidistä on paitsi nautittavaa kaunokirjallisuutta myös korealaista arkea ja ajattelua kiehtovalla tavalla välittävä teos.

– Sekä korealaisen että käännetyn kaunokirjallisuuden tilanne on erittäin vireä. Kyung-sook Shin on lukenut nuoresta asti sekä maailmankirjallisuuden klassikoita että korealaista kirjallisuutta, Salminen selvittää. – Ensimmäinen nykyaikainen korealainen romaani ilmestyi 1906, ja sitä ennen on kirjoitettu paljon historiallisia kronikoita, tarinoita ja runoja. Maan historiahan yltää 5000 vuoden päähän. Varhaisimmat säilyneet runot ja laulut ovat Silla-dynastian ajalta 57 eKr.–935 jKr.

Kirjailijoilla oli 1980-luvulle asti yhteinen missio: vastustaa sotilasdiktatuuria. Demokratisoitumisen 1987 jälkeen äänenpainot ovat moninaistuneet, vaikka yhteiskunnallisten ongelmien esilläpito on edelleen kirjailijoille tärkeää.

– Toisaalta, huomauttaa Taru Salminen, – nuori polvi ei enää lue kuten ennen, vaan kaikilla on älypuhelimet ja ipadit kourassa.

Hän on asunut Koreassa vakituisesti vuodesta 2005 ja arvioi, että maassa ei ole tapahtunut niinkään länsimaisen kulttuurin rynnäkköä, vaan vaikutteet on pikemminkin korealaistettu niin, ettei niitä aina edes huomaa.

Musiikki on tukenut Salmisen sopeutumista. Koreassa on paljon surumielisiä balladeja, jotka sopivat hyvin suomalaiseen mielenmaisemaan.

– Korealaiset tuntevat kyllä länsimaista musiikkia, mutta suurin osa on kotimaista tuotantoa, merkittävä osa julkaistavista elokuvista on kotimaisia ja niin edelleen., hän painottaa. – He ottavat lisämausteita mistä saavat, mutta ovat samalla hyvin korealaisia. Lisäksi Korean Wave eli Hallyu on tehnyt Koreasta Itä- ja Kaakkois-Aasiassa populaarikulttuurin jättiläisen. Ihmiset Japanissa, Kiinassa ja Kaakkois-Aasian maissa rakastavat korealaista pop-musiikkia, tv-draamoja ja elokuvia, ja korealaiset tähdet ovat tunnettuja kaikkialla alueella. Myös valtio tukee ponnisteluja tällä saralla.

Mutta miten suomalaistytöstä tuli vaikuttaja korealaismediaan ja toisaalta korealaisen romaanikirjallisuuden lähettiläs? Salminen kertoo yhteensattumien ketjusta: oli kouluaikaisia korealaisia kirjekavereita, yliopistossa kieliopintoja.

– Lähdin käymään Koreassa vuonna 1998 ja ihastuin maahan (syynä herkullinen ruoka, vaihtelevat, kauniit maisemat – on vuoria, merta ja peltoja – ja ystävälliset ihmiset), palasin taas seuraavana vuonna ja pääsin vaihto-opiskelijaksi v. 2000.

Hän vaikuttui korealaisten lämpimyydestä, huolenpidosta ja yhteisöllisyydestä. Ihmiset huolehtivat toisistaan. Vaikka kulttuuri muuttuu koko ajan yksilökeskeisemmäksi, se on silti yhä varsin yhteisökeskeinen.

Alun hurman jälkeen tuli vastavaikutus. – Aikani kipuiltuani päädyin kuitenkin siihen, että kaikkeen on syynsä, kuten kungfutselainen perinne, nopea teollistuminen ja nouseminen talousmahtien joukkoon sotilasdiktatuurin aikana jne. Mitä en voi muuttaa, se on hyväksyttävä ja muutettava suhtautumistani asiaan, koska se on ainoa, mihin pystyn vaikuttamaan. Olen kyllä ottanut yhteiskunnallisia aiheita esille tv:ssä ja radiossa.

– Itse tunnen korealaisen kulttuurin kuin omat taskuni, ja ymmärrän, miksi korealaiset ovat sellaisia kuin ovat. Tiedostan kuitenkin omat erilaiset käsitykseni, eikä minun tarvitse muuttua korealaiseksi. Pidin esimerkiksi aiemmin korealaisia miehiä mammanpoikina, koska he asuvat kotona naimisiinmenoon asti, nykyään jopa 40-vuotiaaksi. Toisaalta maassa ei ole opintotukea, pääkaupunkiseudulla asuminen on hirveän kallista eikä opintolainajärjestelmää ole. Asia ei ole niin yksinkertainen kuin päällepäin näyttää.

Salmisen kokemuksen mukaan ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia.

– Perhe on kaikissa kulttuureissa tärkeä, kaikki etsivät rakkautta ja haluavat olla onnellisia.

– Monesti sanotaan, että ulkomailla asuessaan tulee entistä suomalaisemmaksi ja niin on käynyt minullekin. Kun katsoo kotimaataan ulkopuolelta ja vertaa toiseen kulttuuriin, huomaa selvemmin sen hyvät ja huonot puolet. Itse haluaisin Suomeen enemmän yhteisöllisyyttä ja toisista välittämistä. Toisaalta huomaan, kuinka hyvin suomalainen yhteiskunta toimii. Suomihan on todella kovassa huudossa Etelä-Koreassa. Suomalainen koulutusjärjestelmä, hyvinvointiyhteiskunta, läpinäkyvyys ja korruptoitumattomuus ovat todella tunnettuja, ja saan paljon luennointipyyntöjä em. aiheista.