Toipujan tiellä

Kriisi- ja traumapsykoterapeuttina työskentelevälle Tiina Santarannalle, 51, koti on ollut aina turvapaikka. Hänen rakkaimmat harrastuksensa, puutarha ja puutarhatontutkin, ovat kotijuttuja. Perhe oli kotona, kun Tiinan sydän pysähtyi.

Talvi-iltana Tiina ja Timo Santaranta sekä Tiinan lapset Simo, 11, ja Sanni, 14, istuvat keittiönpöydän ääressä.

Seurapelit ovat koko joukon intohimo.

He kaikki olivat kotona myös sinä kesän 2016 iltana, joka muutti perheen elämän. Oli Tiina Santarannan ensimmäinen lomailta.

– Tunsin olevani todella loman tarpeessa, mutta en sairas.

Tiinalla oli ollut pitkään hektistä töissä, ja hänen fysiikkansa oli tehnyt tenän jo edellisenä iltana.

Tuolloin Timo Santaranta luuli vaimonsa nukahtaneen kesken kahvittelun.

– Kun minä tulin terassille, huomasin, että Tiinan pää retkotti. Hänen viereen päästyäni tajusin, että Tiina oli pyörtynyt.

Tosi kyseessä

Sinä iltana perhe pääsi vielä lähinnä säikähdyksellä. Kun ambulanssimiehet ottivat nopeasti tajuihinsa tulleelta Tiinalta sydänfilmin, mitään akuuttia ei löytynyt.

– Toki kerroin, että minulla on verenpainetauti ja vasen haarakatkos, Tiina sanoo.

Seuraavana päivänä Timo vaati, että Tiina käy vielä lääkärissä.

– Sielläkään ei havaittu mitään hälyttävää. Itse puhuin lähinnä kovista niska- ja hartiakivustani, Tiina sanoo.

Timo muistuttaa, että jälkeenpäin on turha jossitella, mutta toki mielessä on käynyt, että olisiko Tiina voinut päästä helpommalla, kuin mitä hän lopulta joutui kokemaan.

– Ensimmäisenä lomailtanani jalkani pettivät, kun olin nousemassa sohvalta telkkaria katsomasta, Tiina kertoo.

Ensiapukoulutuksen saanut Timo ei tuntenut vaimonsa pulssia tämän viereen kumartuessaan.

– Tiinan huulet alkoivat sinertää ja hän korisi oudosti, aivan kuin hän ei olisi saanut henkeä.

Hengenvaarasta tietämättä

Timo soitti hätäkeskukseen, josta häntä ohjeistettiin elvytyksessä.

– Vaikka ohjeita tuli ambulanssin saapumiseen asti, toimin pitkälti vaistonvaraisesti.

Ammattiauttajien saavuttua tunteet nousivat pintaan. Timo tärisi ja tutisi.

Tiinan syke palasi vasta yli puolen tunnin elvytysyritysten jälkeen.

– Minä hoin mielessäni, että Herra siunaa, älä kuole, Timo kertoo.

Tiina oli seuraavat pari vuorokautta nukutettuna ja viilennyshoidossa.

Hänen ruumiinlämpöään alettiin laskea jo matkalla Taysin Sydänsairaalaan.

Kotona Akaassa pelko oli kova. Timo ei lähtenyt lääkäriambulanssin mukana sairaalaan, vaan jäi rauhoittelemaan lapsia.

Miehen mielessä pyöri paljon sellaisiakin kysymyksiä, joita hän ei voinut lasten kanssa jakaa.

Missä kunnossa Tiina heräisi? Olisiko Tiina entisensä – vai jotain ihan muuta?

Magneettikuvauksessa aivovaurioita ei näkynyt.

Kun Tiina heräsi, hän kysyi monta kertaa, miksi hän on sairaalassa.

Timon ensimmäinen kysymys perheelle soittaneelle sairaanhoitajalle oli: vaikuttaako Tiina normaalilta?

– Minulle vastattiin, että Tiina on jo nauranutkin.

Terapeutti vierellä

Parin viikon sairaalajakson aikana Tiinalla todettiin kammiovärinä ja pitkä QT-oireyhtymä.

Leikkauksessa hänelle asennettiin sydämentahdistin.

– Laite antaa välittömän sähköiskun, jos saan rytmihäiriöitä tai sydämeni meinaa pysähtyä uudelleen.

Jatkossa sairaus tulee olemaan aina osa Tiinan ja hänen läheistensä elämää.

Perhe on työstänyt kriisiään terapiassa niin, että kaikki ovat olleet koolla ja saaneet purkaa tunteitaan.

14-vuotias Sanni kertoo, että hän uskoi äitinsä selviämiseen koko ajan.

– Tiesin, että kun äiti saa tahdistimen, tahdistin turvaa. Ja rauhoittelin Simoa.

Tiinan sisko, jolla on Tiinan tavoin terapeutin koulutus, tuki perhettä jo ensimetreillä.

– Myös Tiinan hoitajat kyselivät, että olenko minä muistanut syödä ja että nukunko, Timo kertoo.

Hän ei ollut tarvinnut ensiaputaitojaan koskaan yhtä kovassa paikassa kuin oman puolisonsa kanssa.

– Työpaikalla ennätin kerran kahmaisemaan sairauskohtauksen saaneen kollegani kiinni niin, että hän ei päässyt putoamaan jyrkässä paikassa.

Ammattiauttaja vai potilas?

Tiinan sairastuminen vaatii perheeltä yhä totuttelua. Pelkojen kanssa ei tulla sinuiksi hetkessä.

– Välillä mielessäni pyörii ajatus, että entä, jos sama tapahtuu uudestaan, Timo myöntää.

Tiina tietää, että menettämisen pelko voi olla todella voimakas.

– Ihmismielellä on taipumus ruokkia pelkoa. Timo ja minä olemme nähneet vähän erilaisia peikkoja.

Timo lukee tarkasti Tiinan eleitä ja ilmeitä.

– Toki kiinnitän heti huomiota, jos Tiina vaikka vain vaivihkaa kokeilee pulssiaan.

Perheen viimeisimmästä terapiakäynnistä on jo kotvanen.

– Jos meille tulee taas jossain vaiheessa tunne, että ulkopuolinen apu voisi auttaa, apua hankitaan. Puhuminen on ensiarvoisen tärkeää, Tiina sanoo.

Hän on käynyt viime kesän jälkeen painia myös sen suhteen, saako ammattiauttaja olla heikko ja tarvitseva.

– Tein itseni kanssa työtä miettien, pitäisikö minun olla aina vahva vai voinko minäkin itkeä ja pelätä.

Enää Tiina ei emmi.

Ei kenenkään tarvitse olla niin vahva tai ammattilainen, etteikö kriisin keskellä kannattaisi hakea apua, hän sanoo.

Vertaistuesta voimaa

Sydänliiton vertaistukihenkilö on kulkenut Tiinan rinnalla viime kesästä asti, ja Tiinalle läheiseksi on tullut myös nainen, joka on kokenut sydämensä kanssa lähes samat vaiheet kuin Tiina.

– Itselleni se, että saan puhua vertaisteni kanssa samaa kieltä, on muodostunut tärkeämmäksi asiaksi kuin olisin voinut kuvitella.

Tiina kehuu myös Taysissa järjestettyä sopeutumisvalmennuskurssia.

– Kardiologin luento tarjosi paljon uutta faktatietoa ja hän vastasi kansantajuisesti ja hienosi meidän kysymyksiimme.

Tiina on liittynyt myös sydänpotilaiden Facebook-ryhmään.

– Tässä hetkessä elämisen merkitys on korostunut elämässäni. Ajattelen, että rikkinäisestä voi tulla ehjä. Ei entisensä, mutta uudella tavalla kokonainen.

Itsensä hyvällä ympäröimisessä Tiina on ollut aina hyvä.

Tänään hänen kodissaan palaa paljon kynttilöitä, ja ensi kesän puutarhaistutuksiakin on kiva suunnitella jo talvella.

Parhaillaan Santarantojen kotona podetaan myös hieman matkakuumetta.

Olen lähdössä perheystävämme kanssa Australiaan tapaamaan hänen sukulaisiaan, Timo kertoo.

Ja kyllä Tiinakin voi ottaa edelleen siivet selkäänsä.

Jos lähden reissuun yli viikoksi, minun pitää ilmoittaa matkasta tahdistinpoliklinikalle, Tiina sanoo.