Kohti pitkäjänteistä sydänkuntoutusta Etelä-Karjalassa
LAB-ammattikorkeakoulun fysioterapeuttiopiskelijat tekivät Etelä-Karjalan Sydänalue ry:n kanssa yhteistyössä opinnäytetyön, jossa selvitettiin sydänsairaiden kuntoutuksen toteutumista ja sen tarvetta Etelä-Karjalan alueella. Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää, miten sydänsairaiden tämänhetkinen sairaalavaiheen jälkeinen jatkokuntoutuksen hoitopolku toteutuu Etelä-Karjalan alueella ja millaisena alueen sydänsairaat ovat sen kokeneet. Työssä toteutettiin kyselytutkimus Sydänalue ry:n vertaistuellisissa ryhmissä käyville henkilöille, jossa kysyttiin kokemuksia heidän saamastaan sairaalavaiheen jälkeisestä kuntoutuksesta ja siihen liitännäisestä toiminnasta. Hoitopolun kulkua selvitettiin myös haastattelemalla sydänsairaiden parissa työskenteleviä Sydänalueen ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueen (Ekhvan) työntekijöitä. Teoriatietoa pohjustettiin kansainvälisillä ja kansallisilla tutkimuksilla, suosituksilla ja lainsäädännöllä sydänkuntoutuksesta. Tulosten perusteella korostui tarve katkeamattomalle hoitopolulle, jossa sydänpotilaat ohjattaisiin vielä nykyistä selkeämmin ammattilaisten tai vertaistuen pariin.
Etelä-Karjalan hyvinvointialueella sairaalavaiheen jälkeinen kuntoutus toteutuu yksilöllisesti ja sairauskohtaisesti. Työikäiset sydänsairaat saavat kutsun kontrollikäynnille kuukauden kuluttua sydäntapahtumasta ja yli 65-vuotiaat 1–2 kuukauden kuluessa sydäntapahtumasta. Jos sairaus ei tarvitse seurantaa kardiologian poliklinikalla, seurantakäynti toteutetaan perusterveydenhuollossa omalla hyvinvointiasemalla ja aika varataan itse. Ensimmäisestä kontrollikäynnistä eteenpäin jatkokuntoutus toteutuu yksilöllisesti ja omatoimisesti. Hoitopolku rakentuu sairauden mukaan, mutta kaikissa tapauksissa tarkastellaan asiakkaan elämäntapoja unen, ruokavalion ja liikunnan osalta. Sydänsairaan lääkehoito ja sairauden mukainen seuranta ovat myös osa jokaisen sydänpotilaan hoitopolkua. Toiminnallista sydänkuntoutusta Etelä-Karjalassa ei hyvinvointialueen toimesta järjestetä, mutta sydänpotilaiden on mahdollista hakeutua omatoimisesti esimerkiksi Kelan järjestämiin kuntoutuskursseihin tai Sydänalueen kuntoutumista tukevaan tai vertaistuelliseen toimintaan.
Työn kyselytutkimukseen vastasi 26 henkilöä, joista 18 oli miehiä ja 8 naisia. Vastaajista 88 % koki Sydänalueen vertaistuellisissa ryhmissä käymisen vaikuttaneen positiivisesti omaan terveyteensä. Monelle ryhmätoiminta oli vakiintunutta, sillä vastanneista 62 % oli ollut mukana kuntoutumista tukevassa toiminnassa jo yli neljän vuoden ajan. Moni vastaajista oli kokenut ryhmämuotoisen toiminnan omatoimista liikuntaa helpompana vaihtoehtona esimerkiksi motivoinnin ja ryhmähengen vuoksi. Saatu tuki oli koettu tarpeellisena sekä mielekkäänä ja kaksi kolmasosaa vastaajista toivoi lisää samankaltaista kuntoutumista tukevaa toimintaa.
Vastauksissa esille nousseita teemoja olivat etenkin hoitopolun jatkuvuus, ohjeistuksen selkeys ja saatu tuki. Suurin osa kyselytutkimukseen osallistuneista sydänsairaista oli saanut ohjeita ruokailu- ja liikuntatottumuksien muuttamiseen sekä vinkkejä kohti terveellisempiä elämäntapoja ja nämä ohjeet otettiin vastaan pääsääntöisesti positiivisesti. Moni vastanneista koki saaneensa riittävästi tietoa sairauden akuutista hoidosta, mutta kuntouttavan toiminnan etsiminen ja kuntoutukseen liittyvän tiedon löytäminen oli jäänyt heidän omalle vastuulleen. Saatu vertaistuki koettiin erityisen oleelliseksi ja tärkeäksi asiaksi, sillä se edisti esimerkiksi kuntoutumista tukevaan toimintaan sitoutumista, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja poisti sairauteen liittyviä pelkoja.
Liikunnallisten elementtien lisäksi on tärkeää, että kuntoutus sisältää myös psykososiaalisen puolen ja antaa sydänkuntoutujille mahdollisuuden kysyä, tulla kuulluksi ja keskustella kokemuksistaan. Kun sydänkuntoutuksessa otetaan huomioon fyysisen toimintakyvyn ja akuutin hoidon lisäksi myös kuntoutujan psyykkinen hyvinvointi ja sosiaalisen tuen merkitys, tarjoaa se sydänkuntoutujalle aidon mahdollisuuden edetä kohti pitkäjänteistä elämäntapamuutosta ja sydänterveyttä edistävää elämää.
Opinnäytetyö antaa ajankohtaista tietoa sydänkuntoutuksesta, jota voidaan hyödyntää kehittämään Etelä-Karjalan sydänsairaiden hoitopolkua tulevaisuudessa. Sydänsairaiden omakohtaiset kokemukset sydänkuntoutuksen tämänhetkisestä tilanteesta ja toimivuudesta antavat perusteita suunnittelulle siitä, millaista sydänsairaiden jatkokuntoutuksen tulisi olla tulevaisuudessa kuntoutuspalveluja käyttävien näkökulmasta.
Joose Korhonen, fysioterapeuttiopiskelija, LAB-ammattikorkeakoulu
Ville Kuntsi, fysioterapeuttiopiskelija, LAB-ammattikorkeakoulu
Anton Strandman, fysioterapeuttiopiskelija, LAB-ammattikorkeakoulu
Kari Kauranen, fysioterapian opettaja, LAB-ammattikorkeakoulu