Tuhansien laulujen mies

– Vuosien varrella lauluja on syntynyt kaikkiaan noin 8 000. En ole koskaan tarkkaan laskenut niitä, olenhan levytysten lisäksi tehnyt paljon töitä myös teattereille, televisiolle, erilaisiin tilaisuuksiin sekä radioon, sanoittaja Vexi Salmi kertoo.

Myös sydän-sana esiintyy suosituimmissa iskelmäteksteissä.

– Ihmisethän kuvittelevat sydämen olevan tunne-elämän keskus. Tunteet tulevat sydämestä, mikä nyt ei aivan pidä paikkaansa, mutta… Kirjoitan ammattimaisesti siinä mielessä, että jos tiedän, mihin tarkoitukseen ja kenelle laulajalle teksti tulee ja minkälainen yleisö on, painotan tätä puolta. Ja jos siihen pitää lisätä sana sydän, teen sen hymyillen.

Salmen sanoittama ja Kassu Halosen säveltämä ”Sydämeeni joulun teen” on pitkään ollut ylivoimaisesti suosituin kauneimpien joululaulujen sarjassa. Parhaiten se tunnetaan Vesa-Matti Loirin esittämänä.

– Ainakin toistaiseksi se on pysynyt toivelistoilla. Sehän on levytetty ainakin 50 kertaa. Laulu on vuodelta 1988, joten sillä on jo ikääkin.

Uusvanha kantaatti

Uusinta uutta Salmen tuotannossa edustaa Felix Krohn -salissa Lahdessa 12.5. kantaesityksensä saanut ”Tuomas ja Kaarina” -kantaatti. Tätä Heikki Sarmannon säveltämää ja Lahden Bach-kuoron taiteellisen johtajan Jori Männistön sovittamaa teosta on luonnehdittu kansanoopperaksikin.

Vaimonsa Katri Wanner-Salmen kanssa ensi-illassa ollut sanoittaja määrittelee teoksen kuitenkin kantaatiksi, koska siinä ei ole ohjauksellista liikuntaa.

Kantaatin syntytarina on mielenkiintoinen. Se on kirjoitettu 20 vuotta sitten ja sen esittämisestä oli olemassa suuret suunnitelmat. TV2:n piti kuvata esitys Hämeen linnan sisäpihalla. Näin ei kuitenkaan tapahtunut päärahoittajan, Vattenfallin, vetäydyttyä hankkeesta. Yhtiö oli juuri ostanut Hämeen sähkön ja halusi vahvistaa asemiaan maakunnassa. Tarina oli sille kuitenkin liian raaka.

– Siinähän käsitellään ristiretkeläisten tuloa Hämeeseen. Totta kai miekat ovat silloin heiluneet ja kuuma piki on valunut pitkin linnavuorta. Mutta raakuus ei kuitenkaan ole tässä pääasia.

– Hankkeen kuivuttua kokoon lahtelainen kuoronjohtaja Jori Männistö, jonka piti toimia sovittajana, alkoi kaikessa hiljaisuudessa jatkaa työtään yksin. Loppusyksystä 2016 Heikki Sarmanto soitti minulle kertoen hankkeen vihdoinkin toteutuvan Suomen täyttäessä 100 vuotta ja Lahden Bach-kuoron juhliessa 35-vuotista taivaltaan.

Tarinassa kyläpäällikkö Tuomas ja piikatyttö Kaarina rakastuvat. Pahaksi onneksi tämä tapahtuu juuri ennen Birger Jaarlin ristiretkeläisten tuloa Hämeeseen noin vuonna 1249. Kaksi päivää häiden jälkeen Tuomas saa surmansa puolustustaistelussa ristiretkeläisiä vastaan.

– Kantaatissa asettuvat vastakkain myös hämäläisten muinaisusko ja katolinen kirkko. Siinä mainittu Katumajärven taru kertoo järven saaneen nimensä siitä, että hämäläiset pyrkivät sen vedellä pesemään pois saamansa pakkokasteen.

– He ajattelivat, että mikä vedellä on tullut, se myös vedellä lähtee, Salmi naurahtaa.

– Tämä on ollut mielenkiintoinen vaihe Suomen historiassa. Tuolloin oltiin vielä katolisia. Paavilta tuli toivomus, että Ruotsi turvaisi kauppatien Novgorodiin, koska Suomenlahdella liikkui merirosvoja ja saaristo oli vaikeakulkuinen. Haluttiin rauhoittaa maa. Kysymyksessä oli valtapolitiikka. Jeesus oli vasta toisella sijalla.

– Hämeenlinna on ollut sen ajan mittapuun mukaan keskuskauppapaikka. Miksi muuten sinne olisi rakennettu linna? Eihän kukaan hyökkää tyhjään metsään jäniksien ja hirvien kanssa tappelemaan. Ja sinne saapuneet laivat ovat olleet niin kevyitä, että ne on vedetty Salpausselän haaran Lohjan harjun yli. Näinhän viikingitkin ovat aikoinaan tehneet.

Kuvataide harrastuksena

– Eräs harrastuksistani on kuvataide. Saksakin nousee tässä yhteydessä esiin. Jo 30 vuotta sitten innostuin saksalaisesta ekspressionismista, joka Hitlerin aikaan julistettiin rappiotaiteeksi. Taiteilijat menettivät virkansa ja saivat näyttelykieltoja. Meillä on Katrin kanssa 60 työn kokoelma tätä taidetta. Se on pääasiassa grafiikkaa. On myös muutamia akvarelleja ja piirustuksia. Jos puhutaan öljyväritöistä, näiden taiteilijoiden työt maksavat miljoonia, eikä tässä maassa lauluja kirjoittamalla voi niin paljon tienata.

– Katrin toinen äidinkieli tai oikeastaan isänkieli on saksa, ja käymme Saksassa usein. Olemme yli 20 vuotta viettäneet joulut Schwarzwaldissa Freudenstadtin pikkukaupungissa, joka sijaitsee Stuttgartista 100 kilometriä länteen. Kesällä olemme usein Reinin varren pikkukaupungeissa. Kuljemme junalla ja busseilla.

Onko ollut vaikeaa löytää Hitlerin tuomitsemaa rappiotaidetta?

– Ei suinkaan. Sitähän pantiin aikoinaan piiloon. Vaikka se kiellettiin, ihmiset olivat sen verran viisaita, että varastoivat taidetta kellareihin. Museotkin tekivät niin. Jonkin verran sitä myös tuhoutui, kun isot kaupungit pommitettiin maan tasalle.

– Kerään myös tulitikkuetikettejä, joita minulla on noin 100 000. Kirjoja meillä on 7 000–8 000. Ne on aika tarkkaan valittu, ei siellä ole mitä tahansa. Kuvataide ja taidekirjat on testamentattu Hämeenlinnan taidemuseolle, samoin tulitikkuetiketit, koska ne kuvaavat grafiikan kehitystä vuosien varrella.

Onnistunut sydänleikkaus

Vuosi sitten Salmi kävi läpi sydänleikkauksen, josta toipuminen on ollut hyvällä mallilla.

– Mutta koskaan en enää kävele yhtä kovaa kuin ennen.

– Minulle tehtiin yksi ohitusleikkaus ja läpän vaihto. Se oli iso operaatio. Leikkauksesta tulee nyt kuluneeksi vuosi.

– Lähtiessäni sydänoperaatioon aamulla kotoa taksilla olin rauhallinen. Tiesinhän suomalaisten kirurgien osaavan asiansa. Sairaaloissa toimitaan rutiinilla ja tehdään monta leikkausta päivässä.

– Siinähän on harjoitus edellisenä päivänä, jolloin kerrotaan, miten pitää toimia. Luotin lääkäreihin ja ajattelin, että jos he epäonnistuvat, he ovat ainakin parhaansa yrittäneet.

– Minulla on todettu myös keuhkoahtauma. Tupakoin yli 50 vuotta aina vuoteen 2011. Ensin meninkin hengitysvaikeuksien takia lääkäriin.

– Nyt kun täytän 75 vuotta, olen ajatellut isääni, joka kuoli 43-vuotiaana. Minulla on aika realistinen ajatus siitä, että kaikki loppuu aikanaan, ja ehkä elämmekin liian vanhoiksi, moni jopa 90-vuotiaaksi.

Tekeillä muistelmateos

Salmella on tekeillä muistelmateos, jonka ilmestymisaikataulu on vielä avoin.

– Se alkaa isän kuolemasta. Olen kirjoittanut sitä jo 1950-luvun puoleenväliin. Se ei ole varsinainen muistelmateos. En myöskään hauku siinä ketään – tai jos haukun, niin itseäni. Se on kuvaus senaikaisesta Suomesta ja yhdestä ihmisestä Suomen pyörteissä.

Myös Antti Hammarberg alias Irwin Goodman nousee muistelmissa esiin. Ystävykset tapasivat toisensa kotikaupungissaan Hämeenlinnassa Vexin ollessa nelivuotias. Irwin oli vuotta nuorempi.

– Olimme loppuun asti yhteydessä, soiteltiin ja tavattiin. Minähän kiersin koko 1960-luvun Irwinin kanssa Suomea. Silloin oli vielä huviverolaki eli 25 prosenttia tanssilipuista meni valtiolle. Samoin elokuvissa oli huvivero. Mutta oli eräs tapa, jolla tätä kierrettiin, ohjelmalliset iltamat, joissa oli kaksi tuntia ohjelmaa ja puolitoista tuntia tanssia. Toimin niissä juontajana.

– Mehän olimme olleet yhdessä Saksassakin ennen Irwinin läpimurtoa vuonna 1965. Ensimmäinen menestyslaulu oli ”En kerro kuinka jouduin naimisiin” ja kuukauden kuluttua tuli toinen, ”Työmiehen lauantai”, joka joutui aluksi soittokieltoonkin radiossa. Se oli tietenkin meille mitä parasta mainosta.

Olet todennut, ettei ilman Irwiniä olisi ollut mitään.

– Tarkoitan tällä sitä, että ilman häntä en olisi ehkä tällä alalla kirjoittamassa lauluja eikä Irwinkään ehkä olisi koskaan laulanut muuten kuin kännipäissään jossakin kapakassa, Salmi sanoo.

– En ole katkeraa enkä katuvaa tyyppiä, yritän aina – vaikka askel on hidastunut – hypätä uuteen päivään. Totta kai tiedän, missä olen joskus tehnyt väärin. Yritän toimia niin, etten seuraavalla kerralla tekisi samoja virheitä uudelleen. Mutta tuskinpa virheetöntä elämää pystyy kukaan elämään.

– Olen pohtinut asioita aika lailla. Olen myös joogannut aikoinaan. Olen harrastanut itsehallinnan eri keinoja. Tämä tarkoittaa lähinnä keskittymiskyvyn harjoittamista niin, että pakottaa itsensä ajattelemaan pelkästään esillä olevaa asiaa eikä anna ajatustensa lipsua tuonne ja tänne. Se vaatii harjoitusta, niin kuin kaikki tässä elämässä.

– 1970- ja 1980-lukujen vaihteessa minulla oli myös päälläseisontavaihe. Luin kaiken, mitä sain käsiini teosofiasta, kristosofiasta sekä itämaisista ja muista uskonnoista. Siinä vaiheessa alkoi myös joogaaminen. Tämä tapahtui ennen kuin menimme Katrin kanssa naimisiin.

– Mielestäni parasta elämässä on sen monivaiheisuus. Se, ettei mikään toistu samanlaisena, eivätkä uudet asiat lopu, jos vain haluaa hakea niitä. En myöskään usko pahaan, koska ainakin omalla kohdallani kaikki pahoilta näyttäneet vastoinkäymiset – kuolema, avioero tai konkurssi – ovat aina avanneet minulle uuden tien, kunhan vain on uskaltanut astua uuteen, Vexi Salmi sanoo.

– Sydämeeni joulun teen -laulu on levytetty varmaankin jo 50 kertaa. Se on kestosuosikki joululaulujen joukossa, Vexi Salmi sanoo.

– Matkailemme usein Katrin kanssa Saksassa. Sieltä olemme hankkineet taidettakin, Vexi Salmi sanoo.

– Kuvataiteen ohella minulla on laaja tulitikkuetikettikokoelma, Vexi Salmi kertoo.

Luotin lääkäreihin ja ajattelin, että jos he epäonnistuvat, he ovat ainakin parhaansa yrittäneet.