Vaelluksilla tahdistin rinnassa

Jyrki Teeriaho pyörtyi, kun hän lähti autollaan liikennevaloista. Auto ajautui päin puuta.

– Onnekasta oli ajaa päin puuta paloaseman vieressä Tuusulassa. Apu tuli nopeasti.

Pyörtymisen syy tutkittiin HUSissa nopeasti. Teeriaholle asennettiin rytmivalvuri rintaan ja noin kolmen viikon päästä syy selvisi: sydän löi välillä liian hitaasti. Joulukuussa 2021 hänelle asennettiin tahdistin Meilahdessa.

– Minulla on sairaan sinuksen oireyhtymä ja eteisvärinätaipumus ja lisäksi aorttaläppä fuskaa, onneksi todella vähän.

Tahdistinta Teeriaho ei paljon huomaa, mutta kävelyyn ja vaeltamiseen tahdistin ja beetasalpaajat vaikuttavat. Pulssi ei nouse tarpeeksi tai tulee mukana hitaasti. Ajatus kulkee sydäntä edellä, Teeriaho kuvailee.

– Epäilen itse lääkityksen vaikuttavan enemmän suorituskykyyn kuin tahdistin, mutta en ole tästä varma. Lääkitys on flimmeritaipumuksen takia.

Sydänsairaus hidastaa matkantekoa

Suorituskyvyn aleneminen ottaa Teeriahoa päähän varsikin loivissa, pitkissä ylämäissä. Nousu ei suju kuten ennen, mutta siitä huolimatta hän lähtee aina innokkaana matkaan. Portugalin caminot sopivat hänelle hyvin, koska siellä nousut ovat kohtuullisia. Kolilla saattaa olla puuskuttavia nousuja. – En enää lähtisi Pyreneille vaeltamaan. Onneksi olen terveenä ollut siellä kiipeilemässä.

Teeriahon rinnassa oleva tahdistin ei tahdista koko aikaa. Välillä se on tahdistanut 30 prosenttia ajasta ja nykyisin noin 13 prosenttia ajasta.

– Hälytysraja oli aiemmin sykkeessä 100 ja nyt se on 120:ssä, eli siitä menee puhelimen kautta ilmoitus HUS Hyvinkäälle. Soittoja sieltä päin on tullut vain pari kertaa. Vaelluksen aikana vain viime keväänä, kun ylitin Saksan Willingenissä riippusiltaa. Ennen ylitystä oli jyrkkä nousu.

Ainoa, mitä Teeriaho on välttänyt sairastumisen jälkeen, on yksinkävely Pohjois-Karjalan poluttomissa metsissä.

– Aiemmin minusta oli mukava kävellä metsissä yksin. Nyt kävelen enemmän poluilla ja metsäteillä.

Kirjoittamalla matkat muistiin

Jyrki Teeriaho, 67, selkiyttää ajatuksiaan kirjoittamalla. Hänen mottonsa matkailussa on: suunnittele, toteuta, dokumentoi. Näin jää paras muistijälki.

– Mitä ongelmallisempi tilanne, sitä parempi kirjoittaa se auki. Tämä pätee kaikkeen kirjoittamiseen. Ongelma selkiytyy ja sitä on helpompi käsitellä.

Loppuvuodesta 2024 ilmestyi Teeriahon viimeisin kirja ”Portugalilaisilla poluilla”.

– Kirjani olen kirjoittanut Kolin mökillämme yksin ollessani. Rauhallinen olotila parantaa tekstiä. Yleensä kirjoitan puolitoista tuntia aamupäivällä ja sen jälkeen käyn kävelemässä. Metsässä tulee yleensä vielä jokin ajatus, jonka sitten kirjaan iltapäivällä.

Portugalissa Teeriaho vaelsi vuosina 2016–2023. Noin 240 kilometrin matkan Portugalin sisämaassa hän kulki lokakuussa 2016. Kahdessa osassa, syksyllä 2021 ja keväällä 2023, hän vaelsi Portugalin Portosta Santiago de Compostelaan.

– Vaelluskirjani toivon olevan niin sanottuja hyvän mielen kirjoja. Portugalilaisilla poluilla on kirjoistani henkilökohtaisin. Mietin, laitanko kirjaan kuvausta sydänvaivoistani. Työstin kirjaa vielä Visbyssä tyttäreni Idan luona. Hän kehottilaittamaan henkilökohtaiset ajatukset ja ongelmat kirjaan. Toivon kokemusteni rohkaisevan ihmisiä vaelluksiin olkoon sydänsairautta tai ei. Järki toki aina mukana. Jos tuntee epävarmuutta, kannattaa jutella lääkärin kanssa.

Teeriaho matkustaa mielellään. Matkalle hän ei ”sen ihmeemmin” varaudu sydämen takia.

– Lääkkeet matkaan ja sydänkortti. Turvatarkastuksessa en mene magneettiportin läpi.

– Lääkärit ovat sanoneet minulle, että voin elää normaalia elämää. Kävele hitaammin on heidän ohjeensa. Lisäksi vaivani ovat niin tyypillisiä, että niitä osataan hoitaa kardiologien mukaan missä vaan.

Kerran Teeriaho hakeutui sairaalaan flimmerin takia La Palman saarella. Hoito oli matkaajan mukaan hyvää ja hän pääsi 3–4 tunnin päästä pois. Sairaalasta jäi mieleen kahvitarjoilu, vessassa käynti ja kielto katsoa sydänmonitoria.

– Kahvia tuotaessa kysyin, saanko todella juoda kahvin. Kukaan ei voi elää ilman kahvia, ei edes sydänpotilas. WC-käyntiä varten miessairaanhoitaja kantoi edessäni lakanaa, koska sairaalavaatteita ei ollut ja kuljin käytävillä pelkissä alushousuissa. Yritin katsoa myös rytmiäni sydänmonitorista. Siihen sain jyrkän tuomion.

Kirjoittamisen ja matkustamisen lisäksi Teeriaho käy Mäntsälän sydänyhdistyksen järjestämässä sydänjoogassa. – Tänä syksynä alkoi Mäntsälässä myös sydänyhdistyksen kehonhuoltojumppa, johon tietenkin osallistun.

Jyrki Teeriaho: Portugalilaisilla poluilla. Momentum kirjat, 2024