Hyppää sisältöön
Etusivu / Terveys & Hyvinvointi / Mielen hyvinvointi / Vapaaherratar: Entä jos?

Vapaaherratar: Entä jos?

Entä jos en saisi ajaa autoa, koska olen nainen? Suomalaisena naisena toki voin. Mutta uutinen, että eräässä arabimaassa naiset saavat vasta nyt oikeuden ajaa autoa, herätti pohtimaan asioita, jotka eivät ole olleet naisille itsestään selviä. Esimerkistä käy vaikkapa vaihtelevasti saavutettu äänioikeus.

Ritva Viljanen
Julkaistu 12.3.2018
Päivitetty 9.5.2019

Entä jos en saisi äänestää, koska olen nainen? Kysymys on Suomessa aiheeton, koska naiset saivat täällä äänioikeuden jo 1906 samaa tahtia miesten kanssa ja ensimmäisenä Euroopassa. Ja mikä parasta naiset saivat myös vaalikelpoisuuden. Suomen suuriruhtinaskunnan ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan valittiinkin 1907 vaaleissa yhdeksäntoista naista. He kulkivat kaikkien maailman naisten edellä. Äänioikeuden osalta asiat ovat olleet meillä mallikkaasti jo yli sata vuotta.

Vaalikelpoisuus ensimmäisinä

Uusi-Seelanti antoi naisille äänioikeuden ensimmäisenä maailmassa 1893, mutta vaalikelpoisuuden vasta 1919. Maa sai ensimmäiset naisparlamentaarikot 1933, neljännesvuosisata Suomen jälkeen.

Englannissa osa yli kolmekymmenvuotiaista naisista sai äänioikeuden 1918 tietyin edellytyksin, täysin yhtäläisen äänioikeuden miesten kanssa brittinaiset saavuttivat 1928. Sen eteen naisasianaiset, suffragetit, taistelivat vuosikymmeniä suorastaan verissä päin, jopa pommi-iskuin. Suffragettien nälkälakot ja heidän pakkosyöttönsä aiheuttivat vammoja ja monia kuolemantapauksiakin. Kuningatar Viktoria (1819–1901) piti ajatustakin naisten äänioikeudesta hulluutena ja suositteli tuntemalleen suffragetti-ladylle kunnon piiskausta. Suffragetti on johdettu sanasta suffrage ”äänioikeus”.

Ranskassa naiset saivat äänioikeuden vasta 1944. Ihmetyttää, että maassa, jonka vallankumouksen tunnuslauseena 1789 oli vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus, naisille annettiin äänioikeus niin myöhään. Eùgene Delacroix’in kuuluisassa maalauksessa Vapaus johtaa kansaa (1830) joukkojen etunenässä on Ranskan lippua liehuttava nainen. Ja Ranskan yhdysvaltalaisille 1886 lahjoittaman Vapaudenpatsaan soihdunkantajan kunnia on suotu naiselle. Miksiköhän nainen on nostettu vapauden symboliksi, vaikka hänen vapauttaan on historian saatossa rajoitettu monin tavoin?

Sveitsissä naiset pääsivät äänestysuurnille liittovaltiovaaleissa 1971. Appenzell Innerrhodenin kantonissa naisten äänioikeus evättiin peräti vuoteen 1990 asti. Silloin Sveitsin korkein oikeus pakotti vastaan haraajan myöntämään naisille äänioikeuden. Naapurimaa Lichtenstein ei ollut naisille paljon sen suopeampi, sillä se salli heille äänioikeuden 1984, Euroopan maista viimeisenä.

2000-luvulle tultaessa lähes kaikissa maissa, joissa ylipäätään äänestetään, naisilla on äänioikeus, joskin monissa maissa vielä varsin rajoitettu.

Minna Cant on päivänsä ansainnut

Entä jos minun pitäisi hakea vapautusta sukupuolestani, jotta voisin opiskella yliopistossa?

Vuoteen 1901 asti naisten tosiaan tuli hakea senaatilta vapautusta sukupuolensa aiheuttamasta esteestä päästäkseen opiskelemaan yliopistossa. Ennen vuotta 1926 naisilla ei myöskään ollut oikeutta valtion virkaan ilman erivapautta sukupuolestaan. Aviomiehensä holhouksesta vaimo vapautui vasta 1930.

Kirjailija Minna Canth (1844–1897) oli tärkeä yhteiskunnallinen vaikuttaja ja naisten aseman edistäjä. Hän on ansainnut liputuspäivän 19.3., ainoana suomalaisena naisena.

Lue seuraavaksi

Tietoa
Tukea
Lahjoita
Liity jäseneksi