Vapaaherratar: Marie
Eräässä kuvassa vuodelta 1911 on joukko maineikkaita tiedemiehiä Albert Einsteinia myöten. Miesten joukossa on yksi nainen, Marie Curie, kahdella Nobelilla palkittu tutkija.
Marien syntyessä 1867 Varsova kuului Venäjän keisarikuntaan, joka rajoitti puolalaisten elämää monin tavoin. Muun muassa puolan kieli ja tieteellinen tutkimus olivat kiellettyjä. Maria päätti koulun 15-vuotiaana luokkansa parhaana. Lahjakkaan tytön opintie päättyi kuitenkin siihen, sillä naisilla ei ollut pääsyä yliopistoon. Sisarensa Bronian kanssa hän alkoi suunnitella kouluttautumista Pariisissa. Bronia opiskelisi ensin lääkäriksi Marien avustaessa työllään hänen opiskeluaan. Valmistuttuaan Bronia tukisi vuorostaan Marien opintoja.
Marien tieteen täyttämään elämään mahtui myös suurta rakkautta, ja rakkaussuruja. Hän otti 1886 kotiopettajan pestin rahoittaakseen sovitusti sisarensa opintoja. Isäntäperheen esikoinen Kazimierz Zorawski ja Marie rakastuivat ja mielivät avioon. Mutta vanhemmat tekivät selväksi, että pojan ei ollut soveliasta kihlautua pennittömän tytön kanssa. Eikä Kazimierzistä ollut miestä vastustamaan heidän tahtoaan. Suhteen päättyminen oli Marielle masentava pettymys, murheellista se oli nuorukaisellekin. Kerrotaan Kazimierzin vanhana miehenä istuneen usein puistonpenkillä Varsovaan pystytetyn Marie Curien näköispatsaan vierellä.
Marie palasi Varsovaan ja alkoi opiskella luonnontieteitä liikkuvassa yliopistossa. Kielletty opiskelu tapahtui venäläisiltä salassa milloin missäkin, siitä yliopiston nimi. Syksyllä 1891 hän matkasi Pariisiin säästeliäästi junan neljännessä luokassa taittotuoli mukanaan, koska vaunussa ei ollut istumapaikkoja. Ankeaa oli opiskelukaupungissakin. Piskuisen ja talvella jääkylmän ullakkohuoneen vuokran ja opiskelukulujen jälkeen rahaa ei jäänyt juuri lainkaan ruokaan. Tosin hän oli niin uppoutunut opiskeluun, ettei halunnut tuhlata aikaa syömiseen.
Sorbonnen yliopiston muiden luonnontieteen opiskelijoiden valmiuksiin verrattuna Marien salaa hankitut pohjatiedot olivat puutteelliset. Ranskan kielikin tuotti vaikeuksia. Mutta lähes ympärivuorokautisella opiskelulla hän suoritti tutkinnot fysiikassa ja matematiikassa parhain arvosanoin. Aikanaan hänestä tuli yliopiston ensimmäinen naisprofessori.
Pariisissa Marie tutustui Pierre Curieen. Heidän tutkijakumppanuutensa lämpeni rakkaudeksi, ja pari vihittiin 1895. Tytärten synnyttyäkin aviopari saattoi antautua tutkimuksilleen, sillä Pierren eläköitynyt lääkäri-isä huolehti Irénestä ja Evestä. Työtila ei ollut vajaa kummempi, mutta siellä tehdyt radioaktiivisuuden tutkimukset palkittiin 1903 fysiikan Nobel-palkinnolla.
Marien rakas aviomies kuoli 1906 jäätyään hevoskuormurin alle. Pierren kuolema musersi Marien, mutta hän jatkoi tieteellistä työtään tuloksellisesti. Hän sai kemian Nobelin 1911 poloniumin ja radiumin löytämisestä sekä puhtaan radiumin eristämisestä. Radiumia on käytetty miljoonien ihmisten syövän hoidossa.
Toinen Nobel oli uhattuna Marien ja perheellisen kollegan Paul Langevinin rakkaussuhteen nostattaman skandaalin tähden. Kohun vuoksi Nobel-toimikunta alkoi epäröidä palkinnon myöntämistä, Marieta jopa kehotettiin kieltäytymään palkinnon vastaanottamisesta. Mutta hän ilmoitti, että palkinto oli myönnetty tieteellisistä ansioista, ei henkilökohtaisesta elämästä.
Marien ja Paulin riepoteltu suhde päättyi kohun jälkeen, ja Marie eli loppuelämänsä yksin tieteelle omistautuen. Ensimmäisen maailmansodan aikana hän organisoi rintamalle röntgenautoja kuvaamaan haavoittuneita sotilaita. Ensimmäisten autojen toiminnasta hän vastasi itse apunaan tytär Iréne. Marie Curie kuoli 1934 säteilyn aiheuttamaan leukemiaan. Iréne sai miehensä Frédéric Joliotin kanssa Nobelin kemianpalkinnon 1935.