Vapaaherratar: Pottumaista historiaa
Peruna on meillä niin perusruokaa, että sen luulisi olevan juuriltaan suomalainen. Vaan eipä ole.
Peruna on peräisin Etelä-Amerikasta Andien alueelta, jossa sitä on viljelty tuhansia vuosia. Espanjalaiset löytöretkeilijät toivat perunan Eurooppaan 1500-luvulla. Suomeen peruna tuli 1700-luvulla. Perunan nimitys juontuu ruotsin sanasta päron (päärynä). Ruotsalaiset kutsuivat perunaa aikaisemmin maapäärynäksi (jordpäron).
Alkuun ei kansan parissa oikein tiedetty, mitä perunasta tuli syödä, varsi, mukula vai kukat.
Oudolle perunalle ei lämmetty pitkään aikaan. Papit valjastettiin 1700-luvun puolivälissä valistamaan kansaa ja pitämään perunasaarnoja. Innokkaimmat markkinoivat perunaa jokaisen saarnansa päätteeksi ja muissakin tilaisuuksissa. Pommerin sodasta (1757-1762) Saksanmaalta palanneet suomalaiset toivat tuliaisinaan ravitsevia mukuloita, ja perunanviljely levisi sotilastorpista ympäristöön. Jotain hyötyä sodastakin.
Perunanviljelyn arvostus nousi huomattavasti, kun perunasta opittiin keittämään viinaa. Myös perunajauhojen valmistus lisäsi suosiota. Jauholle löytyi käyttöä muussakin kuin ruoanvalmistuksessa. Naisia kehotettiin korvaamaan perunajauhoilla vaarallinen lyijyvalkoinen puuterissa ja muussa kosmetiikassa. Jauhoja suositeltiin myös vauvojen pepputalkiksi. Onpa perunaa käytetty lemmennostatukseenkin.
Muuallakin Euroopassa tarvittiin valistajia vakuuttamaan kansalaiset, että peruna voisi pelastaa heidät nälästä. Farmaseutti Antoine-Augustin Parmentier (1737-1813) keksi oivan tutustumistarjouksen. Hän järjesti Pariisissa oleville viljelmilleen sotilasvartion, joka kuitenkin oli paikalla vain päivisin. Tarkoituksena oli saada kansa uskomaan, että alueella täytyi olla jotain arvokasta. Suuri joukko pariisilaisia kävi öisin hakemassa perunoita luullen syyllistyvänsä varkauteen. Itse asiassa he tekivät juuri niin kuin Parmentier oli suunnitellutkin. Varkaat alkoivat kasvattaa arvokkaita perunoita omilla maillaan. Ranskan vallankumouksen aikoihin perunasta tulikin pelastaja, kun kaikesta muusta oli pulaa, ja Parmentieristä tuli sankari ja Napoleonin perustaman Kunnialegioonan jäsen. Hänen haudalleen istutettiin joka vuosi perunaa.
Peruna ja etenkin sen puute on vaikuttanut historian kulkuun. Esimerkiksi Irlannissa, jossa peruna muodosti suuren osan kansan ruoasta, perunaruton aiheuttama kato johti 1800-luvun puolivälissä nälänhätään. Sen seurauksena miljoona ihmistä kuoli ja pari miljoonaa lähti muihin maihin, eniten Yhdysvaltoihin. Väkiluku laski kahdeksasta miljoonasta viiteen. Perunakatoa pakenivat myös Yhdysvaltain presidentin John F. Kennedyn isovanhempien vanhemmat.
Aikaa myöten perunan käyttö monipuolistui, ja nykyään perunaa käytetään satoihin ruokiin. Ranskalaiset lienevät maailman tunnetuin perunavalmiste. Nimi on harhaanjohtava, koska tarinan mukaan ne ovat kotoisin Belgiasta. Ensimmäisen maailmansodan aikaan yhdysvaltalaisille sotilaille tarjottiin uppopaistettuja perunasuikaleita ranskankielisessä Belgiassa. He luulivat olevansa Ranskassa ja loivat termin ranskalaiset perunat.
Toinen suosittu perunatuote, perunalastut, on peräisin Yhdysvalloista. Ne keksi kokki George Crum 1853 Saratoga Springissä. Kokki kyllästyi asiakkaaseen, joka jatkuvasti palautti hänen tekemiään paistettuja perunoita, koska ne muka olivat liian paksuja. Ärsyyntynyt Crum viipaloi perunat piruuttaan paperinohuiksi siivuiksi, jolloin niitä ei voinut syödä haarukalla. Vastoin odotuksia asiakas ihastui rapeisiin perunoihin iki hyväksi, ja niin ne vakiintuivat ruokalistalle Saratogan lastujen nimellä. Aikanaan ne valloittivat koko maailman.
Lontoossa alettiin 1850-luvulla kaupustella kuumia uuniperunoita kaduilla. Herrasmies saattoi ostaa perunan myös naisseuralaisensa muhvin sisään käsien lämmikkeeksi. Kuinka somaa!