Wieninleikkeestä kasvisruokiin

Toimittaja Jaakko Kyläsalo kaataa simaa lasiini. Omatekoista.

Mutta nyt ei rupatella simasta. Puhutaan siitä, miten Jaakko innostui muokkaamaan suomalaisten läskisoosikulttuuria 1970-luvulla.

Yleisradion toimittajana Jaakko kiinnostui siitä, miten ruuan valmistus vaikuttaa ravitsemukseen.
– Mietin, että täytyyhän ruuan valmistustavalla olla merkitystä sen makuun ja terveellisyyteen.

Aihe vei miehen mennessään. Lopulta Yle tuotti useita ravitsemusta käsitteleviä ohjelmia.

Kasvisruokia työpaikkaruokalaan

Ravintolasyöminen arkipäiväistyi 1970-luvulla. Lautaselle oli tarjolla vain vähän vihanneksia.

Jaakko kiinnostui työpaikkaruokailun kehittämisestä.

– Mielestäni työpaikkaruokalan tarjoaman ruuan tärkein tehtävä on olla maukasta, kohtuuhintaista ja terveellistä.

Lopulta Jaakko oli mukana perustamassa Osuusruokala Ylensyöjiä vuonna 1972. Ylensyöjät oli Ylen Pasilan henkilökunnan ruokala-aktiivien perustama osuuskunta, jonka jäsenet pääsivät vaikuttamaan toimipaikkaruokailun laatuun.

Osuuskunnasta kehittyi loistava tutkimuslaboratorio. Yle:n työntekijät miettivät yhdessä ruuan valmistajien kanssa, miten työpaikkaruokailua voitaisiin kehittää.

– Keittiöväki teki päivittäiset salaatit ja kasvisannokset, Jaakko kertoo. – Kasvishernekeitto ei tosin mennyt läpi.

Se tuntuu Jaakkoa harmittavan – hetken.

Jaakko muistelee, että noihin aikoihin heillä työskenteli keittiössä kärkeväkielinen keittäjä. Yhteispeli ei oikein sujunut.

– Kehuin hänen ruuantekotaitojaan. Ja kyllä, hän teki jatkossa hyvää ruokaa!

Jaakko pitää sitä onnistumisena: keittäjä ymmärsi ruuanvalmistamisen tärkeyden ja ruokailijat olivat tyytyväisiä.

Tuotekehittely jatkui. Vuonna 1977 Kaisu Nikula alkoi jauhaa vanhalla kahvimyllyllä vehnän ja rukiin jyvistä aineksia tuorepuuroon.

Samana vuonna Jaakko osallistui Fazer-Oululaisen leipäseminaariin, jonka jälkeen hän kehitteli oman sämpyläohjeen Ylensyöjille. Ohjeessa vehnäjauho käytetään oikean ikäisenä, viikko jauhatuksesta. Loppujen lopuksi osuuskunta jauhatti pienessä myllyssä omat jauhonsa, joista leipuri leipoi sämpylöitä myyntiin.

Ruuan pitää maistua hyvälle

Kun Jaakko oli pikkupoika, ruuanlaitto oli äidin vastuulla. Isä toimi sodan aikana huoltoupseerina.

Jaakko tiesi tarkkaan, mitä hän halusi syödä. Jatkosodan aikaan Sairilassa, kolmevuotiaana, hän oli joskus mukana isänsä työpaikalla. Kerran poika istuskeli ruokapöydässä armeijan huoltopäällikön, kenraali Gustafssonin, vieressä. Ruoka ei tahtonut maistua.

– Sanoin kenraalille, että en syö läkkiä. Tarkoitin sillä läskiä.

Jaakkoa naurattaa vieläkin. ­– Kuka siitä läskistä nyt tykkäisikään.

– Tilanne helpottui 60-luvulla, kun alkoi tulla omaa rahaa, laulamalla.

Nimittäin vuonna 1960 Jukka Kuoppamäki, Markku Marttina, Jaakko Kyläsalo ja Hannu Maristo perustivat lauluyhtye Neloset.

– Jukka Kuoppamäen kanssa laulettiin paljon. Ja söin wieninleikettä Marian Grillissä Munkkiniemessä.

Jaakko ihmettelee vieläkin, miten hän jaksoi syödä puolitoista vuotta wieninleikkeitä. – Sitten tuli kiintiö täyteen, Jaakko tokaisee.

Jaakko noudattaa kasvis-kalapainotteista ruokavaliota, mutta ei ole luopunut liharuuasta.

– Elän täysin sen mukaan, miten aikoinaan ohjelmissani neuvoin muita.

Jaakko ihastui leivän makuun jo lapsena. Ruisleipää hän on leiponut yli 40 vuotta parin viikon välein.

Jaakko laskee ravitsemusta käsittelevän kirjan kädestään, ja kohta pakastimesta kuuluu kolinaa. Saan ruisleipää kotiin vietäväksi. Itseleivottua.