Yö ulkona on myös irtiotto arjesta
On varhainen lauantaiaamu ja aurinko paistaa. Eetu, 6, pyörii sängyssä, muu perhe nukkuu vielä. Edessä on kauan suunniteltu yö ulkona. – Vihdoin, Eetu miettii.
Tänään on se päivä, kun koko perheen on tarkoitus lähteä veneellä saareen, pystyttää teltta ja nukkua yö ulkona. Reissu on elämän ensimmäinen yöreissu luonnossa Eetulle ja nelivuotiaalle Iisa-siskolle.
Teltta on edellisenä päivänä koekoottu ja virveli pakattu. Äiti Päivi Laiho ja isä Tomi Tuomainen ovat hankkineet lapsille uudet makuupussit.
Tuntia myöhemmin koko perhe on syönyt aamupalan. Päivi hakee kananmunat, maidon ja sokerin lettutaikinaa varten. Tomi avustaa, kun Eetu mittaa sokerin ja rikkoo onnistuneesti kanamunan kulhoon. Iisa sekoittaa minkä jaksaa. Yhteistyössä lettutaikina valmistuu ja Päivi kaataa sen suureen pulloon. Kylmälaukku pakataan viimeisenä.
– Lapsia jännitti reissu, puhuimme siitä paljon, kerroimme veneestä, teltassa nukkumisesta ja kalastamisesta. Pakkasimme ja mietimme eväät yhdessä. Pelkästään valmistelu oli hauskaa yhdessä puuhastelua, Päivi kertoo.
Matka alkaa kotipihasta
Auto pörähtää käyntiin. Matka alkaa kotipihasta, hiekkateitä pitkin lähirantaan. Siellä Tomi hyppää veneeseen ja muu perhe jatkaa matkaa viitisen kilometriä pidemmälle Varkauteen. Tomin vanhin tytär Anni-Juulia päristelee mopolla perästä.
– Siskoni perhe asuu ihan järven rannalla. Heidän laituriltansa on helppo pakata vene ja auton voi jättää pihaan, Päivi juttelee.
Auto tyhjenee nopeasti ja pian kaikki tavarat ovat laiturilla. Päivi pukee lapsille pelastusliivit. Aurinko lämmittää ja järvi on lähes tyyni.
– Tuolla, Eetu huutaa, kun Tomin ohjaama moottorivene lähestyy vartin päästä rantaa.
Tomi kiinnittää veneen ja lastaa tavarat kyytiin. Kaikilla on pelastusliivit päällä ja vene starttaa mantereesta kohti Leppävirran Timolaa ja Unnukanjärven saaria.
– Pelkästään venematka on lapsille tosi jännittävä. Varkaudesta Timolaan se kestää parikymmentä minuuttia. Matkalla oli tuttu uimapaikka ja erikoinen kapea Annelin kanava, Tomi kertoo.
Annelin kanava kulkee läpi soisen metsän. Ennen vanhaan sitä pitkin vedettiin veneitä mantereelta rantaan, siksi aluetta kutsutaan Vetokankaaksi. Kanava on kapea ja muutamassa paikassa voi nähdä majavien kasaamia puita. Ehkä siellä on jossain pesäkin.
Määränpää häämöttää
Vajaan puolen tunnin venematkan jälkeen määränpää häämöttää reimareilla merkityn väyläreitin vieressä. Timonsalon saari on yksi Unnukan suurinpa saaria. Jokamiehenoikeudella jokaisella on mahdollisuus yöpyä ja retkeillä luonnossa, riippumatta siitä kuka maan omistaa.
– Saimme tuttavalta vinkin, että tämä ranta voisi olla hyvä rantautua ja lastenkin uida, Tomi sanoo ja vetää venettä rantaan.
Ennen kuin kaikki tavarat on siirretty veneestä maihin, ovat lapset jo vedessä. Anni-Juulia vaihtaa bikinit päälle ja menee sisariensa perään. Ranta syvenee hiljalleen, eikä siinä ole kiviä. Pohjassa kellertävä sora loistaa puhtaana auringon valossa. Lapset tulevat väillä rantaan ja menevät jälleen veteen. Iida ei vielä osaa uida, mutta Anni-Juulia on koko ajan mukana. Tomi täyttää uimapatjan.
– Tämä on todella hyvä irtiotto arjesta, ei ole astianpesukoneita, eikä pyykkiä. Ollaan vain me perheellä ja tämä luonto, Päivi huokaa ja istuu rannalle katsomaan vedessä pärskiviä lapsia. Arki on kaukana kotona.
Tomilla todettiin sepelvaltimotauti ja luonto on ollut tärkeä terapianlähde sairauden käsittelyssä.
Luonnosta voimaa
Reilu puoli vuotta aikaisemmin Tomia yskitti salibandytreeneissä. Yskä paheni niin kovaksi, että pelaamisesta ei tullut mitään. Ilma ei kulkenut kunnolla. Tomi pakkasi mailan kassiin, ajoi autolla terveyskeskuksen päivystykseen, odotteli jonossa ja yski vimmatusti.
– Ensimmäisenä mitattiin veren happiarvot. Näin heti itse, ettei kyse ollut siitä. Sitten hoitaja laittoi sydänfilmiin ja pian tulikin jo lääkäri. Sain ensihoidon ja muutamaa minuuttia myöhemmin olin ambulanssissa matkalla Kuopioon.
Matka Varkaudesta Kuopioon kestää vajaan tunnin normaaliajossa. Ambulanssilla matka taittui nopeammin, silti matkan aikana Tomilta lähti kolme kertaa tajunta. Ambulanssissa taisteltiin rajua sydänkohtausta vastaan. Kuopiossa Tomille tehtiin heti pallonlaajennus. Laajennus oli pieni, eikä tukkeuma täysin selittänyt rajua kohtausta. Mitään verenvuotoja ei löytynyt.
– Kohtaus vei kaikki voimat kehostani. Olen aina ollut eräihminen ja nytkin luonto oli ensimmäinen, mistä lähdin hakemaan voimaa. Ensin en edes pystynyt kävelemään kotitietä, puolessa välissä olin varma, että en pääse kotiin, Tomi kertaa.
Verenperintönä Tomille oli tullut kuitenkin muutakin kuin alttius sepelvaltimotautiin, nimittäin sinnikkyys. Kahden kuukauden sairasloman aikana kunto kasvoi. Nyt Tomi tekee kuusituntista työpäivää neljänä päivänä viikossa ja harrastaa jokaisena työpäivänä tunnin kevyttä liikuntaa.
– Luonnossa liikkuminen tekee hyvää mielelle ja sydämelle, ja tämä reissu lasten kanssa tekee hyvää koko perheelle. Saadaan olla yhdessä luonnossa. Lapset ovat jo sen ikäisiäkin, että muistavat reissun varmasti, Tomi sanoo.
Retkikeittimellä paistetut letut maistuivat koko perheelle. Lettujen kanssa mukana oli mansikoita ja kermavaahtoa.
Vastuu luonnosta
Lapset ovat kuivatelleet. Iisa on pukenut mekon päälleen. Kaikilla on nälkä ja Tomin tekee mieli kahvia. Vaikka leirintäpaikka on yksityisen maanomistajan alueella ja sinne on muurattu nuotiolle paikka, ei Tomi sytytä avotulta. Jokamiehenoikeus ei anna oikeutta avotulen sytyttämiseen, se on sallittu vain maanomistajan luvalla tai merkityillä paikoilla. Tulen voi kuitenkin tehdä retkikeittimeen.
– Nyt on vielä metsäpalovaara, joten pitää olla todella tarkka, Tomi neuvoo Eetua.
Tuli syttyy ja Tomi ja Eetu paistavat letut. Päivi tuo kermavaahtoa ja mansikoita kylmälaukusta. Lähes koko päivän vedessä polskineet lapset hiljenevät syömään. Pannukahvi höyryää kupissa.
Ilta hämärtyy
Pienen matkan päässä leiripaikalta on suuri veteen ulottuva kallio. Vielä illalla kymmenen maissa on niin lämmin, ettei vaatteita juuri tarvitse. Koko perhe menee kalaan kalliolle, mutta vain lapset kalastavat, sillä virveleitä on yksi ja vain alle 18-vuotiaat voivat virvelöidä ilman kalastuslupaa. Anni-Juulia auttaa Iisaa ja Eetua.
Rannassa on täydellinen hiljaisuus ja järven pinta on peilityyni. Seesteisyyttä rikkoo vain hopeana hohtavien pikkukalojen hyppiminen. Muikkuparvi on tullut iltasyönnille, näky on henkeä salpaava.
– Päivällä lapset olivat täällä jo kerran. Silloin Eetulle tarttui virveliin kahdesti ahven kiinni, mutta tippui ennen kuin hän sai sen rantaan. Nyt hän on kerrannut kalajuttua jo useaan otteeseen, Tomi kertoo huvittuneena.
Tälläkään kertaa kala ei syö, mutta se ei ole pääasia. Aurinko on laskenut ja taivaan ranta hehkuu keltapunaisena.
Iisa ja Eetu kulkevat edellä metsäistä polkua takaisin leiripaikalle. Matkalla Iisa osoittaa sormella ja kertoo Eetulle paikan, jossa kävi luontokakalla. Elämänsä ensimmäisellä. Lapset keskustelevat asiasta loppumatkan teltalle.
Päivi auttaa Eetua ja Iidaa iltatoimissa, ja pian telttaan kömpii kaksi väsynyttä lasta. Tomi lähtee viemään Anni-Juuliaa mantereeseen, sillä hän on lähdössä aamulla aikaisin kotiin Etelä-Suomeen. Reilun puolen tunnin päästä Tomi tulee takaisin ja ranta rauhoittuu nukkumaan.
Päivi ja Tomi pystyttivät teltan rannan tasaisimmalle kohdalle. Mukana oli kaikille retkipatjat ja makuupussit. Yö oli kuitenkin niin lämmin, ettei teltassa juuri peittoa tarvinnut. Koko perhe nukkui teltassa hyvin ulkona vietetyn päivän jälkeen.
Unnukka on Vuoksen vesistöön kuuluva puhdasvetinen järvi Pohjois-Savossa. Järvessä on yli 400 saarta. Unnukalta pääsee laivareittejä ja kanavia pitkin Kuopioon ja Savonlinnaan.
Suomen Latu haastaa neljännen kerran koko Suomen nukkumaan yönsä ulkona 31.8.2019. Majoitteena voi olla teltta, tarppi, laavu tai vaikka kuusen alus. Tärkeintä on nauttia luonnosta ja jokamiehenoikeuksien suomasta mahdollisuudesta yöpyä ulkona. Yönsä voi viettää metsähotellissa, kansallispuistossa, retkeilyalueilla tai vaikka takapihalla. #nukuyöulkona
Jokamiehenoikeus Avotulen teko maastoon ja polttopuiden otto eivät ole jokamiehenoikeuksia. Ne on sallittu vain maanomistajan luvalla. Retkikeittimen käyttöä ei katsota avotuleksi, joten sillä voi aina valmistaa aterian. Maanomistajan lupaa ei tarvita myöskään silloin, kun käyttää merkittyjä tulentekopaikkoja.