Olipa kerran kesä. Muistatteko vielä sellaisen? Tuon ajan, jolloin valoa oli tarjolla lähes vuorokauden ympäri ja auringon lämpö – ja suorastaan pakahduttava kuumuus – tuntui sydämessä saakka.
Olimme viettäneet upean kesän perheeni, 6- ja 8-vuotiaiden tyttärieni, puolisoni ja 1-vuotiaan terrierimme kanssa. Olimme nauttineet helteistä uimarannalla, jäätelöstä terassilla ja mansikoista kesämökillä. Olimme löytäneet lukuisia uusia kotimaamme timanttikohteita ja vieneet ”Suosi suomalaista!”-ajatuksen taas aivan uudelle tasolle.
Lomamme viimeisenä päivänä pysähdyimme kertaamaan, mitä kaikkea ihanaa olimmekaan kesällä yhdessä kokeneet. Iloitsin kiitollisena tyttärilleni, kuinka monia hymyjä ja lukuisia nauruja kesä heidän kanssaan olikaan minulle tuottanut.
Siihen 6-vuotiaani totesi osuvasti: ”Kato äiti, ku me ollaan sellaisia ilopillereitä!”
Kohti talvea, vanhemmat ja lapset
Nyt on alkamassa aika, jolloin pimeyttä on tarjolla lähes vuorokauden ympäri ja kylmyys tuntuu jäsenissä saakka. Moni meistä kaipaa sydäntalvella enemmän unta ja lepoa, ehkäpä myös kirkasvalolamppuja ja vitamiinipillereitä, jotta virtaa riittää päivän askareisiin.
Toisaalta on alkamassa aika, jolloin saa luvan kanssa käpertyä torkkupeittoon hyvän kirjan ja teekupposen kanssa. Aika, jolloin saa kaivaa mummolankin kaapeista esiin kaikki ne lautapelit, legot ja nuket, joille ei ole kerennyt ulkoiluilta niin antamaan huomiota. Aika, jolloin saa pysähtyä takkatulen tai kynttilän äärellä silittämään pientä polkkatukkaa ja kysymään, mikä oli tänään koulussa kaikista hauskinta.
Vaikka ilmat viilenevät ja valon määrä vähenee, säilyy ilopilleriemme energia uskomattomalla tasolla. Millä innolla lapset odottavatkaan ensilunta ja ensimmäisen lumiukon pyörittelyä. Millaisella mielikuvituksella he rakentavatkaan kodin täyteen majoja päivinä, jolloin räntää sataa poikittain.
Miten hurmaavalla naurulla he saavatkaan meidät vanhemmat ja isovanhemmatkin huomaamaan, että vitamiinipillereitä paljon suurempi virta tulee hetkistä, jolloin saamme olla yhdessä lastemme ja lastenlastemme kanssa. Läsnä ja lähellä.
Lue myös:
Anne Kuusiston juttu Joutilaisuuden taito
Osaatko olla jouten? Osaatko haahuilla, olla tekemättä varsinaisesti mitään? Osalle ihmisistä tämä on vaikeaa, mutta sitä voi opetella. Hyötyjä on monia.
Vanhemmuutta opitaan riittävän hyvässä arjessa (neuvokasperhe.fi)
Vanhemmuus ei ole helppoa tässä ajassa. Kukaan siihen ei ole valmis syntyjään eikä kukaan ole täydellinen vanhempi. Mutta kaikki vanhemmat tietävät, että vanhemmuus on parasta maailmassa.