Juhani Vahtokari: Hoitajien hymy – sydänlääkettä

Sepelvaltimotauti kulkee sitkeästi kantajansa mukana. Erikoislääkärit päättävät potilaan kanssa neuvotellen miten hoitoa jatketaan; eroon sairaudesta ei pääse. Onneksi korkeasti koulutetut kardiologit pystyvät useimmiten auttamaan.

Elintavat ja geeniperimä, siinä on kaksi oleellista tekijää, jotka vaikuttavat rinnassa sykkivän ja koko kehoon elinvoimaa kuljettavan moottorin toimintaan. Omalla kohdallani jouduttiin vielä noin vuosi sitten tekemään pallolaajennuksen lisäksi aorttaläpän vaihto.

Sukurasitus on sitkeä. Vajaan vuoden kuluttua itselläni alkoi jälleen tuntua oireita, jotka viittasivat sydämen seutuun. Kardiologi tutki jo keväthankien aikaan kaiken, minkä ultraäänellä voi, ja määräsi sitten angiografiaan, jotta nähtäisiin onko jotakin uutta tapahtunut. Siispä sairaalaan.

Olen kuullut sanottavan, että taloilla on henki. Kai se tarkoittaa, että jonnekin tullessaan aistii paikan tunnelman. Sydänsairaalassa jo ala-aulassa vastassa ollut hoitaja hymyilee kuin kauan odotetulle vieraalle.

Potilas ohjataan eräänlaiseen olohuoneeseen, jossa on nojatuoleja, kahvi­automaatti, pukuhuoneet ja pino lukemista. Televisio kertoo jotakin hillityllä, häiritsemättömällä äänellä. Huoneessa istuu kymmenkunta vierasta. Suurimmalla osalla on toinen käsi kantositeessä; he ovat tulleet varjoainekuvauksesta. Rannevaltimoon, jonka kautta on menty sisälle kehoon, on laitettu tiukka paineside, että valtimo ei vuotaisi. Tarkkailuaika on tunnin pari ennen kuin tulee taas huolehtivainen hoitaja ja vaihtaa siteen toiseen kotiin lähtöä varten.

Olisi mielenkiintoista olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa, miten näitä sairaanhoitajia koulutetaan. Joka tapauksessa tulos on hämmästyttävä. Potilaita on kaikenikäisiä ja -kuntoisia. On ystävällisiä ja äreitä, mutta hoitajat, tuleepa heistä paikalle kuka tahansa, he jaksavat hymyillä ja kysyä vointia. Ei tavan vuoksi vaan vilpittömästi.

Hoitajien lämpö on aina mukana, olipa potilas sitten käytävällä, odotushuoneessa, vuoteella, toimenpidehuoneessa tai leikkaussalissa. Lääkärin tehtävä on valmistautua itse tapahtumaan, mutta hoitaja huolehtii potilaasta aina siihen asti kun lääkäri tulee, ja toimenpiteen jälkeen. Minun tapauksessani pidetään seuraavaksi Sydänsairaalassa palaveri angiografian tuloksista. Kuten arvata saattaa, hymyilevä hoitaja ottaa potilaan vastaan.

Lue muös:

Juhani Vahtokari: Läppä on vaihdettu