Liisa-Maria Voipio-Pulkki: Unien kultamaa

Unet ovat aina kiehtoneet ihmismieltä. Historian saatossa unia on pidetty ilmoituksina, ennusmerkkeinä tai alitajuisina heijastumina elämäntilanteesta ja kokemuksista. Itse kukin muistaa joitakin unia, joihin on herännyt – joskus tyytyväisenä siihen, että sehän oli vain unta.

Unet ovat täynnä tunnetta eivätkä tottele rajoja. Ehkä juuri siksi ne ovat olleet ehtymätön aihe kirjailijoille, kuvataiteilijoille ja muusikoille. Uni-teema tuo heti mieleeni V.A. Koskenniemen runon ”Koulutie”. Siinä runoilija muistelee unessa turvallista ja aikuisuuteen kutsuvaa koulumatkaansa. Tai sitten on Aleksis Kiven iki-ihana ”Oravan laulu”, kuvaus korkealla puun oksalla keinuvasta pesästä, jonne lintujen laulu oravan poikasen iltasella saattaa ”unien kultalaan”. Nostalgiaa tai ei, perin kauniita ovat molemmat!

Uni on elintärkeä palautumiskeino. Moderni neurofysiologia on lisännyt tietämystämme unesta aivoterveyden kulmakivenä, ”aivojen pesukoneena”. Levon tarve on jossain määrin yksilöllistä, eikä lyhytaikaisista nukkumisvaikeuksista tarvitse olla huolissaan. Pitkäaikaiset unihäiriöt voivat kuitenkin olla riski sydänterveyden kannalta. Napakkaa ja luotettavaa perustietoa unihäiriöistä ja itsehoidosta löytyy esimerkiksi Mielenterveystalon nettisivuilta ja perusteellisemmat Käypä hoito -suositukset  Duodecimin Terveyskirjastosta.

Uni on kaunis sana. Rauhallisesti nukkuva ihminen on sydäntä lämmittävä näky. Varjele untasi, niin uni varjelee Sinua!

Lue myös edellinen Liisa-Maria Voipio-Pulkin blogi Oikeus hakeutua tutkimuksiin