Hyytymän esto antikoagulanteilla

Antikoagulantilla tarkoitetaan lääkettä, joka ehkäisee veren normaalia hyytymistä. Lääkkeitä käytetään siis tukoksen (trombin) ehkäisyyn ja hoitoon.

Anna-Mari Hekkala
Julkaistu 13.11.2018

Puhekielessä käytetään joskus termiä ”verenohennuslääkitys”, mutta nimi on erheellinen, sillä lääkitys ei varsinaisesti laimenna verta.

Milloin antikoagulantti on tarpeen?

Tavallisin syy antikoagulaatiohoidolle on eteisvärinä tai eteislepatus. Rytmihäiriön aikana sydämen vasemman eteisen sopukkaan voi syntyä verihyytymä. Hyytymä voi kulkeutua verivirran mukana muualle elimistöön, tavallisimmin aivoihin, jolloin seurauksena on aivoinfarkti. Antikoagulantin tarkoitus on siis estää tämä ikävä seuraamus. Lääkitys on harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta pysyvä.

Kun potilaalla on todettu syvä laskimotukos ja/tai keuhkoveritulppa, hän tarvitsee antikoagulantin hyytymän hoidoksi. Lääkitys on usein määräaikainen, tapauksesta riippuen 6-12 kuukauden kestoinen. Jos todetaan erityinen hyytymistaipumus tai tulppa toistuu, hoito voi olla pysyvä.

Jos potilaalta on korjattu sydämen läppävika mekaanisella tekoläpällä, hän tarvitsee elinikäisen antikoagulaatiohoidon.

Moniin suuriin, erityisesti alaraajoihin kohdistuviin leikkauksiin liittyy riski saada laskimotukos esimerkiksi pohkeen alueelle. Niinpä näiden leikkausten yhteydessä voidaan määrätä potilaalle lyhyt antikoagulanttihoito, kunnes potilas kykenee jälleen liikkumaan normaalisti.

Jos potilaalla on sellainen sydämen vajaatoiminta, johon liittyy vaikea sydämen laajeneminen ja pumppaustoiminnan alenema, on riski että sydämen vasemman kammion sisälle syntyy verihyytymä. Tuolloin tarvitaan antikoagulanttia samasta syystä kuin eteisvärinässä.

Antikoagulanttihoidon lääkkeet

Antikoagulaatiohoito voidaan toteuttaa tablettilääkityksellä tai pistoslääkityksellä. Pistoslääkitys on harvinaisempi tapa, ja sitä käytetään yleensä vain lyhytaikaisesti erityistilanteissa tai potilailla, joita hoidetaan samanaikaisesti syöpäsairauden vuoksi.

Tabletteja on viisi eri vaihtoehtoa: varfariini (Marevan®), dabigatraani (Pradaxa®), rivaroksabaani (Xarelto®), apiksabaani (Eliquis®) ja edoksabaani (Lixiana®).

Varfariini (Marevan®) vaikuttaa veren hyytymiseen epäsuorasti estämällä kaikkien K-vitamiinista riippuvaisten hyytymistekijöiden synteesiä. Ravinnosta saatava K-vitamiini voi siten vaikuttaa lääkityksen tehoon. Ruokavalio-ohjeita löytyy esimerkiksi Sydänliiton ravitsemussuosituksesta. Varfariinin annos on yksilöllinen, ja oikea milligrammamäärä määritetään verikokeen perusteella. Kokeessa mitataan INR-arvoa (International Normalized Ratio). Lääkkeen annosmäärityksen perusteista ja INR-kokeesta kerrotaan INR-seurantaan liittyvässä artikkelissa. Jos potilaalla on mekaaninen tekoläppä, varfariini on ainoa mahdollinen lääke.

Dabigatraani (Pradaxa®), rivaroksabaani (Xarelto®), apiksabaani (Eliquis®) ja edoksabaani (Lixiana®) ovat varfariinia uudempia lääkkeitä. Niitä kutsutaan suoriksi antikoagulanteiksi, koska ne kukin vaikuttavat vain yhteen kohtaan veren hyytymisjärjestelmässä. Lääkkeiden vaikutuksen lopputulos on kuitenkin sama. Suoran antikoagulantin annos on vakio, eikä sitä säädellä INR-kokeen perusteella. Ruokavalio ei vaikuta lääkkeen tehoon. Lääkkeistä on eri tablettivahvuuksia. Lääkäri valitsee valmisteen ja tablettivahvuuden potilaskohtaisesti. Valintaan vaikuttavat mm. potilaan ikä, munuaisten toiminta ja muu lääkitys. Suorat antikoagulantit ovat lyhytvaikutteisia, siksi on erittäin tärkeätä että lääke otetaan säännöllisesti ohjeen mukaan. Dabigatraani ja apiksabaani ovat kaksi kertaa vuorokaudessa otettavia lääkkeitä, rivaroksabaani ja edoksabaani otetaan kerran vuorokaudessa. Lääkkeisiin on mahdollista saada erityiskorvattavuus lääkärin B-lausunnolla.

Antikoagulanttihoidon seuranta

Kun estetään veren normaalia hyytymistä, voi seurauksena olla verenvuoto-ongelma. Yleensä vuodot ovat lieviä, kuten nenäverenvuotoa tai mustelmataipumusta. Jos vuoto toistuu tai ei lopu kotikonstein, on syytä lähteä terveyskeskukseen tai päivystykseen, jossa arvioidaan hoidon tilanne. Lääkitystä ei saa muuttaa itse.

Antikoagulanttihoidosta tulee aina mainita apteekissa ja lääkärin vastaanotolla. Jos suunnitellaan toimenpiteitä, esimerkiksi hammaslääkärin vastaanotolla, tulee lääkärin olla tietoinen lääkityksestä ja tarvittaessa lääkitys tauotetaan jos toimenpiteeseen liittyy lisääntynyt vuotovaara. Marevan on pitkävaikutteinen ja veren hyytyminen palaa normaalitasolle vasta useiden päivien kuluttua lääkkeen lopettamisesta. Suorat antikoagulantit ovat lyhytvaikutteisia, joten toimenpidettä edeltävä tauko voi olla lyhyt, 1-2 vuorokautta.

Myös monet tulehduskipulääkkeet, kuten ibuprofeniini (Burana®, Ibusal®) ja diklofenaakki (Voltaren®, Diclomex®), vaikuttavat veren hyytymiseen eikä niitä pitäisi käyttää yhdessä antikoagulantin kanssa. Parasetamoli (esim. Panadol®, Para-Tabs®) on turvallinen myös antikoagulantin käyttäjälle.

Antikoagulanttia käyttävän potilaan tulee käydä säännöllisesti kontrolleissa terveyskeskuksessa. Hoidon alkaessa ensimmäinen kontrolli lääkärille tai hoitajalle tulisi tapahtua jo kuukauden kuluttua. Jatkokontrollien väli riippuu potilaan iästä, sairauksista ja muusta lääkityksestä.

Sydänliitto on laatinut antikoagulaatiohoidosta potilasoppaan. Lisäksi saatavilla on SOS-kortti, jota kannattaa pitää mukana. Hätätilanteissa kortti kertoo auttajalle potilaan tärkeästi, hoitoon vaikuttavasta lääkityksestä.

Tilaa Antikoagulaatiohoito-opas Sydänkaupasta

Lue seuraavaksi