Eteisvärinän oireet ja tutkiminen

Oireeton eteisvärinä on haastavampi, sillä rytmihäiriötä ei osata epäillä. Usein vasta eteisvärinän aiheuttama haittatapahtuma, aivoverenkierron häiriö, ajaa potilaan sairaalaan. Siksi olisi hyvä oppia tunnistamaan eteisvärinä jo ennen kuin vahinkoa ehtii tapahtua.

Eteisvärinän aiheuttama oireisto

Eteisvärinän aiheuttamat oireet ovat hyvin vaihtelevia. Tyypillisin oire on tuntemus poikkeavasta sydämen sykkeestä, yleensä tavallista nopeammasta (palpitaatio). Sydämen lyöntitiheys voi olla selvästi yli 100 lyöntiä minuutissa, joskus jopa 160 lyöntiä minuutissa. Toisaalta sydämen syke saattaa olla rauhallinenkin, ja muistuttaa normaalia sykettä, varsinkin lepotilassa. Jos potilaalla on käytössä beetasalpaaja verenpaineen hoidoksi, lääke hidastaa myös eteisvärinän aikaista sykettä.

Eteisvärinän aikana syke on epäsäännöllinen, eli täysin vailla säännöllistä rytmiä. Eteisvärinää tavallisemmassa rytmihäiriössä, lisälyöntisyydessä, syke voi myös tuntua epäsäännölliseltä. Lisälyöntisyydessä pulssissa tuntuu kuitenkin ajoittaisia säännöllisiä vaiheita, joiden väliin tulee yksittäisiä tai harvakseltaan toistuvia ylimääräisiä lyöntejä tai niiden aiheuttamia taukoja.

Kaikki eivät tunne sydämen rytmin poikkeavuutta. Oireet voivat olla epämääräisempiä, kuten uupuminen rasituksessa, hengästyminen tai hengenahdistus, tai voimattomuus. Eteisistä erittyvä hormoni (atrial natriuretic peptide, ANP), voi lisätä virtsaneritystä ja siten virtsaamistarvetta.

Eteisvärinä voi myös olla täysin oireeton, siten ettei rytmihäiriö vaikuta lainkaan henkilön suorituskykyyn ja elämään.

Eteisvärinän oireisuutta kuvataan neliportaisella asteikolla, ns. EHRA-luokituksella. Nimi tulee sanoista European Heart Rhythm Association.

Voit itse tutkia sydämesi rytmiä

Sydämen rytmistä voi saada itsekin helposti selvyyden tunnustelemalla pulssia. Yksinkertaisin tapa on tarkkailla pulssia ranteesta. Katso video, jolla opetetaan pulssin tunnustelu. Eteisvärinän aikana pulssi on epätasainen.

Verenpainemittarit kertovat paineiden lisäksi sykkeen. Kirjaa lukemat muistiin. Jos syke on selvästi aiemmasta poikkeava, esimerkiksi kymmeniä korkeampi, voidaan epäillä eteisvärinää. Monet verenpainemittarit antavat ilmoituksen rytmihäiriöstä, jos ne havaitsevat epätasaisen pulssin.

Miten lääkäri tutkii eteisvärinäpotilasta

Potilaan antama oirekuvaus on lähtökohta tutkimuksille. Miltä oire tuntuu? Millaisessa tilanteessa sitä esiintyy? Kuinka pitkään? Miten oire häviää? Kuinka usein sitä esiintyy? Onko syke epätasainen ja kuinka nopea? Potilaan kertomat havainnot ovat tärkeitä.

Lääkäri kuuntelee stetoskoopilla potilaan sydämen antamat äänet (auskultaatio). Kuuntelun aikana tehdään havaintoja sydämen tahdista. Läppien antamat sivuäänet voivat viitata läppävikaan.

EKG eli sydänsähkökäyrä on välttämätön rytmihäiriöiden tutkimisessa ja toteamisessa. Diagnoosi perustuu rytmihäiriön toteamiseen EKG-nauhoituksesta. Ongelmana on, että varsin usein rytmihäiriö on ehtinyt mennä ohi ennen kuin nauhoitus on tehty. Rytmihäiriö ei jätä jälkiä EKG:hen. Vaikka häiriö olisi ehtinyt jo ohittua, EKG antaa kuitenkin lääkärille tärkeitä vihjeitä mahdollisista muista sydänsairauksista.

EKG:n pitkäaikaisrekisteröinti (Holter-nauhoitus) nauhoittaa sydämen rytmin vuorokauden tai kahden ajalta. Nauhoituksella voidaan yrittää metsästää lyhyitä rytmihäiriökohtauksia.

Erilaisilla kotona käytettävillä mittauslaitteilla voi nauhoittaa rytmiä. Tulkintaan tarvitaan kuitenkin yleensä lääkäriä.

Eteisvärinää ei voida todeta verikokeella. Laboratoriotutkimuksilla selvitetään rytmihäiriölle altistavia tekijöitä kuten kilpirauhasen toimintahäiriöitä. Jos tarvitaan veren hyytymiseen vaikuttavaa lääkitystä, täytyy tutkia verenkuva. Lisäksi tutkitaan yleensä munuaistoimintakoe ja veren kaliumpitoisuus.

Sydämen ultraäänitutkimus kertoo sydämen rakenteista. Rasituskoe tehdään, jos potilaalla on rasituksessa ilmaantuvia oireita.

Elektrofysiologinen tutkimus (EFT) tehdään vain eteisvärinän katetriablaatiohoidon yhteydessä.