Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Pallolaajennus avaa suonen tukoksen

Pallolaajennus avaa sepelvaltimossa olevan tukoksen ja päästää veren virtaamaan sydänlihakseen.

1.12.2016
·
Mikko Syvänne
·
Kuva: Anna Kara

Sepelvaltimotauti on mahdollista saada pysymään aisoissa lääkityksen, suotuisien elintapojen ja niin sanottujen kajoavien hoitomuotojen ansiosta. Elintapa- ja lääkehoito kuuluvat asiaan aina. Pallolaajennusta tai ohitusleikkausta käytetään vaikeimpiin tautimuotoihin tai jos oireiden hallinta niin vaatii.

Pallolaajennus on sepelvaltimotaudin yleisin kajoava hoitomuoto. Se avaa sepelvaltimossa olevan tukoksen ja päästää veren virtaamaan sydänlihakseen.

Pallolaajennuksen tekee kardiologi paikallispuudutuksessa ranne- tai nivusvaltimon kautta, useimmiten varjoainekuvauksen yhteydessä. Toimenpiteessä valtimoon ohjataan pallokatetri, jonka kulkua seurataan röntgenlaitteella. Sepelvaltimon ahtauman kohdalla pallo laajennetaan paineen avulla, jolloin se puristaa tukkeuman suonen seinämää vasten ja avaa suonen. Samalla ahtaumakohtaan asennetaan yleensä metallinen tukiverkko eli stentti, joka pitää suonen paremmin auki. Stentti voi olla joko pelkkä metalliverkko tai lääkestentti, jolloin stentin pinnassa on solunjakautumista estävää lääkeainetta. Stentit estävät valtimon ahtautumista uudelleen.

Valtaosa pallolaajennuksista tehdään sepelvaltimotautikohtauksen yhteydessä. Sydäninfarktissa, jos se on nimeltään ST-nousuinfarkti, pallolaajennus avaa äkillisesti tukkeutuneen suonen ja estää sydänlihasta tuhoutumasta.

Pallolaajennuksella voidaan yleensä hoitaa kerrallaan 1–3 suonta, ja se voidaan tarvittaessa tehdä uudelleen. Joskus pallolaajennus tehdään ohitusleikkauksen sijasta, jos leikkaukseen liittyy muiden sairauksien tai heikon yleiskunnon vuoksi suuria riskejä. Myös aiemmassa ohitusleikkauksessa siirretty suoni voidaan tarvittaessa hoitaa pallolaajennuksella.

Vakaassa sepelvaltimotaudissa pallolaajennus on lähinnä oireiden hoitoa. Siksi jokaista todettua ahtaumaa ei ole tarpeen hoitaa, vaan mietitään myös riskit: jos ne ovat siedettävät, pallolaajennus kannattaa tehdä.

Pallolaajennuksen ongelma on valtimon ahtautuminen uudelleen. Tätä kutsutaan restenoosiksi tai arpiahtaumaksi. Arpiahtauma kehittyy noin 5–10 prosentille pallolaajennuksessa olleista potilaista. Riski on suurempi, jos hoidettavia suonia on useita, hoidetut ahtaumat ovat pitkiä tai hoidetut suonet pieniä. Uusi ahtauma ilmenee tavallisimmin kuuden tai viimeistään kahdentoista kuukauden sisällä pallolaajennuksesta. Silloin tutut rintakipuoireet palaavat. Lääkäri tekee uuden varjoainekuvauksen ja arvioi, kannattaako pallolaajennus uusia.

Stenttitromboosi on eri asia kuin arpiahtauma. Siinä suoni tukkeutuu stentin kohdalta äkillisen verihyytymän vuoksi. Tila on vakava ja johtaa lähes aina sydäninfarktiin, usein kuolemaan. Onneksi stenttitromboosi on kuitenkin harvinainen. Sitä torjutaan ennalta verihiutaleiden kaksoisestolla eli asetyylisalisyylihapon ja ADP-reseptorien salpaajan (klopidogreeli, prasugreeli tai tikagrelori) yhteiskäytöllä. Lääkestentin asennuksen jälkeen kaksoisestohoito kestää yleensä vuoden, eikä lääkitystä saa keskeyttää omin päin missään tapauksessa, vaikka siihen liittyisi esimerkiksi lisääntynyttä mustelmataipumusta. Vakavampien verenvuotojen sattuessa on heti otettava yhteyttä lääkäriin tai soitettava hätänumeroon. Kaksoiseston aikana vältetään koepalojen ottoja, leikkauksia ja muita verenvuotoja aiheuttavia toimenpiteitä, elleivät ne ole aivan välttämättömiä. Pakkotilanteissa veren hyytymistä estävä lääkitys ja sen keskeyttäminen ratkaistaan potilaskohtaisesti.

Pallolaajennuksen jälkeen potilaan on jäätävä sairaalahoitoon 1–7 vuorokaudeksi riippuen siitä, onko toimenpide tehty sydäninfarktin takia vai ei. Joissain tapauksissa kotiutus jo toimenpidepäivänä saattaa tulla kyseeseen.

Valtimoon tehty pisto paranee noin viikossa. Vuotovaaran vuoksi potilaan on vältettävä kovaa fyysistä kuormitusta, saunomista ja yli viiden kilon taakkojen nostamista muutaman päivän ajan – erityisesti silloin, kun toimenpide on tehty nivusvaltimon kautta.

Autolla ei saa ajaa ensimmäisenä vuorokautena pallolaajennuksen jälkeen. Sydäninfarktipotilaan varoajat ovat pidempiä ja niistä hän saa sairaalasta yksilölliset ohjeet.

Pallolaajennuksista yli 90 prosenttia onnistuu hyvin ja johtaa toivottuun tulokseen. Tukosta ei saada aina kuitenkaan avattua tai toimenpiteen yhteydessä syntyy jokin haitta eli komplikaatio. Näissä tilanteissa saatetaan joutua tekemään ohitusleikkaus. Hätäleikkauksen riski on kuitenkin hyvin pieni.

Kaikkia ahtaumia ei ole järkevää hoitaa pallolaajennuksella. Ahtaumien täytyy sopia toimenpiteeseen sijaintinsa, kokonsa ja rakenteensa puolesta. Esimerkiksi jos ahtaumia on monessa suonessa ja laajalla alueella tai ne ovat pitkiä, varmempi tulos saadaan ohitusleikkauksella. Vaikeasti monisairaalle potilaalle pallolaajennus on yleensä riskittömämpi kuin ohitusleikkaus. Sairauden vaikeusaste ja potilaan yleiskunto ratkaisevat, kumpi kajoava hoitomuoto valitaan vai jatketaanko pelkkää lääkehoitoa.

Lue seuraavaksi