Sydämen vajaatoiminnan oireet

Sydämen vajaatoiminnassa voi esiintyä monenlaisia oireita, joista mikään ei ole erityisesti sydämen vajaatoiminnalle tyypillinen. Samaa oiretta voi esiintyä muissakin, täysin sydämestä riippumattomissa sairauksissa. Seuraavassa on lueteltu vajaatoiminnassa esiintyviä oireita ja sairauksia, joissa esiintyy samoja oireita.

Hengenahdistusta esiintyy aluksi erityisesti rasituksessa. Pidemmälle edenneessä vajaatoiminnassa ahdistusta voi ilmetä myös yöllä makuuasennossa. Toisaalta hengenahdistusta ilmenee myös lähes kaikissa keuhkosairauksissa. Ylipaino voi aiheuttaa rasituksessa hengästymistä, jota voi olla vaikeata erottaa varsinaisesta ahdistuksesta.

Heikentynyt rasituksen sieto voi aiheutua sydämen vajaatoiminnasta. Se voi ilmaantua salakavalasti pidemmällä aikavälillä. Vastaavaa oiretta ilmenee myös monissa sydänsairauksissa ilman vajaatoimintaa, fyysisen harjoittelemattomuuden seurauksena (huono kunto) tai esimerkiksi anemiaan liittyen.

Väsymys saattaa liittyä sydämen vajaatoimintaan, mutta myös lukuisiin muihin sairauksiin tai esim. uniongelmiin kuten uniapneaan.

Turvotus yhdistetään usein sydämen vajaatoimintaan. Turvotus ilmaantuu jalkoihin. Vajaatoimintapotilaalla nilkkaturvotus on jo pitkälle edenneen vajaatoiminnan merkki. Siinä vaiheessa vajaatoiminta on ehtinyt antaa jo paljon muitakin oireita. Tavallisin nilkkaturvotusten syy on laskimovajaatoiminta eli suonikohjutauti. Toispuoleisen eli vain toisessa jalassa esiintyvän turvotuksen syy voi olla laskimoveritulppa.

Yöllinen yskä voi aiheutua sydämen vajaatoiminnasta, kun keuhkoihin on kertynyt nestettä. Kuitenkin myös esimerkiksi astma voi aiheuttaa kuivaa yskää.

Painon nousu yli 2 kg/viikko on yleensä merkki äkillisestä nesteen kertymisestä elimistöön. Syynä voi olla sydämen vajaatoiminta. Vastaavaa nopeata nesteen kertymistä nähdään esimerkiksi eräissä munuais- ja maksasairauksissa.

Sydämen vajaatoimintaa ei voi todeta pelkästään oireiden perusteella, ainoastaan epäillä.

Sydämen vajaatoimintaan liittyvää hengenahdistusta arvioidaan neliportaisella asteikolla, joita kutsutaan NYHA-luokiksi. Nimi tulee sanoista New York Heart Association Functional Classification.