Hyppää sisältöön

Sydämen vajaatoimintaa tutkimassa

Heli Tolppasen mieleen on kroonisen sydämen vajaatoiminnan tutkimus ja työ potilaiden parissa.

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 27.10.2022
Heli Tolppanen. Kuva Atelier Nyblin

Kardiologian erikoislääkäri Heli Tolppanen, 35, työskentelee Meilahden sairaalassa Helsingissä. Hän tekee töitä tahdistinpotilaiden kanssa, joista suuri osa sairastaa sydämen vajaatoimintaa.

Sydämen vajaatoiminnasta Heli kiinnostui, kun hän teki kyseiseen sairauteen liittyvää väitöstutkimusta. Vaikka tutkimusryhmä keskittyi akuutin sydämen vajaatoiminnan tutkimiseen, Heli kiinnostui enemmän kroonisesta sydämen vajaatoiminnasta.

– Se on ehkä se isompi alue, se on monialaista hoitoa. Siinä on paljon annettavaa potilaille, koska hoidot ovat kehittyneet viimeisen kymmenen vuoden aikana, Heli kertoo.

– Kun opiskelin lääkäriksi, vajaatoimintaa kutsuttiin terminaalisairaudeksi. Siinä oli tosi huono ennuste. Nykyisin hoidot ovat kehittyneet ja yleisesti potilaat voivat hyvin. Potilaiden ennusteeseen ja vointiin voidaan vaikutta todella paljon. Se on kiitollista hoitoa.

Väitöskirjatyönsä aikana Heli työskenteli tutkimusvaihdossa Pariisissa.

Seuraavaksi hänelle tarjoutui mahdollisuus osallistua pari vuotta kestävälle sydämen vajaatoiminnan hoitoa koskevalle kurssille Sveitsissä. Kaksi vuotta kestävän koulutuksen järjesti Zurichin yliopisto ja Euroopan kardiologiseura. Kurssin aikana Heli tykästyi lopullisesti sydämen vajaatoiminnan tutkimukseen ja hoitoon. Samalla hän verkostoitui eurooppalaisten tutkimusyhteistyötahojen kanssa.

Lääkkeet kehittyneet

Sydämen vajaatoiminta on vakava verenkiertoelimistön toimintahäiriö, johon liittyy merkittävä kuolleisuus ja se vaatii lähes aina elinikäistä lääke- ja muuta hoitoa. Sydämen vajaatoiminta on monien sydänsairauksien yhteinen päätepiste. Sydämen vajaatoimintaan johtavia sairauksia voivat olla sepelvaltimotauti, korkea verenpaine, sydänlihassairaudet, sydänlihastulehdus tai sydämen rakenteen vika, kuten läppävika.

Uusia lääkeryhmiä on tullut, ja ne vaikuttavat merkittävästi vajaatoimintaa sairastavien ennusteeseen.

– Uusinta uutta on se, että kaikilla potilailla pitäisi olla kaikki lääkkeet käytössä. Aiemmin lääkitys aloitettiin porrastetusti. Myös tahdistinhoidot ovat kehittyneet. Mekaanisten tukilaitehoitojen uudistuminen on ollut hitaampaa.

Työtä ryhmihäiriöiden parissa

Heli Tolppasen päivittäiseen työhön kuuluu tahdistimen asentamista ja potilaiden etäseurantaa. Suurinta osaa sydämen vajaatoimintaa sairastavien tahdistimista seurataan nykyään verkon välityksellä.

– Jos tahdistimeen tulee häiriö, siitä tulee ilmoitus päätteelle. Usein hoitajat katsovat ilmoituksen ensin, ja jos kyseessä on esimerkiksi rytmihäiriöongelma, lääkäri ottaa kantaa asiaan, ja voi muuttaa lääkitystä. Tarvittaessa kutsumme potilaan käymään sairaalassa.

Vaikka Heli aloitti tutkimusuransa vajaatoimintaa tutkivassa ryhmässä, hän auttaa myös muita tutkimusryhmiä Helsingin yliopistollisen sairaalan tutkimushankkeissa. Heli on toiminut tutkijalääkärinä akuuttia sepelvaltimotautia, nuorten salasyntyisen aivoinfarktin sydänperäisyyttä ja sydänsiirtopotilaiden kudosyhteensopivuusgeenejä kartoittavissa hankkeissa.

Palkittu tutkija tekee jatkuvasti töitä potilaiden kanssa.

–  Teen tavallista kardiologin vastaanottotyötä, kuten ultraäänitutkimuksia, Heli kertoo ja palaa työnsä ääreen.

 

Heli Tolppanen

sai Sydäntutkimussäätiön myöntämän nuoren tutkijan Soisalo-palkinnon kesäkuussa 2022.

Sydäntutkimussäätiö myöntää nuoren tutkijan tunnustuspalkinnon lupaavalle nuorelle, alle 40-vuotiaalle sydän- ja verisuonisairauksien tutkijalle. Palkinnon arvo on 12000€.

Palkintoja on myönnetty kahden vuoden välein vuodesta 2008.
Sydäntutkimussäätiö myönsi palkinnon ansiokkaasta ja aktiivisesta sydäntutkimustyöstä.

 

Sydäntutkimussäätiön tiedote Soisalo-palkinnon myöntämisestä.

Lue seuraavaksi