Hyppää sisältöön

Aorttaläpän vuoto

Aorttaläpän vuotoa kutsutaan lyhyemmin myös aorttavuodoksi (lat. insufficientia valvulae aortae, engl. aortic regurgitation).

Anna-Mari Hekkala, ylilääkäri
Julkaistu 29.4.2022
Kuva: Jarno Hämäläinen

Aorttaläppä sijaitsee sydämen vasemman kammion ja aorttavaltimon välissä. Läppä avautuu sydämen supistuessa, jolloin eteenpäin syöksyvä veri virtaa verisuonistoon. Sydämen rentoutumisvaiheessa läppä sulkeutuu estäen veren virtaamisen takaisin sydämen suuntaan. Aorttaläpän vuodossa näin pääsee tapahtumaan.

Ajan mittaan vasemman kammion työ kasvaa, kun se joutuu pumppaamaan samaa verimäärää eteenpäin toistuvasti. Kammio laajenee, ja toiminta alkaa heikentyä jatkuvan kuormituksen vuoksi. Voi ilmetä sydämen vajaatoimintaa. Läppävika tulisi korjata ennen vajaatoiminnan kehittymistä.

Aorttaläppävuodon syyt

Aorttaläpän vuoto voi johtua läpän poikkeavasta rakenteesta, tai aortan tyven laajenemisesta.

Läppä voi olla synnynnäisesti poikkeava, esimerkiksi kaksipurjeinen (bikuspinen) normaalin kolmepurjeisen rakenteen sijaan. Noin 2 %:lla väestöstä on kaksipurjeinen aorttaläppä. Tällaiseen rakenteeltaan poikkeavaan läppään voi kehittyä pelkästään vuoto, mutta usein myös ahtauma. Rakenteellinen poikkeavuus on yleisin aorttavuodon syy.

Läppää vaurioittava bakteeritulehdus (endokardiitti) voi aiheuttaa läppävuodon. Endokardiitin vaurioittama läppä alkaa vuotaa äkisti, jolloin oireetkin ilmaantuvat akuutisti.

Koska aorttaläppä sijaitsee suuren aorttavaltimon tyvessä, vaikuttavat aortan sairaudet helposti myös läpän toimintaan. Jos aortta laajenee, läpän kannattimet venyvät, ja läppä alkaa vuotaa. Tätä ilmiötä nähdään aortan seinämiä heikentävissä sidekudossairauksissa, kuten Marfanin oireyhtymässä, tai joskus äkillisen aortan seinämän repeämisen (dissekaation) yhteydessä.

Aorttaläpän vuodon oireet

Hitaasti kehittyvä aorttavuoto on pitkään oireeton. Kun oireita ilmenee, ne voivat olla hengenahdistusta, rintakipua tai sydämen tykytystä rasituksessa. Pitkälle edenneessä tilanteessa voi ilmetä sydämen vajaatoiminnan oireita.

Äkillisesti alkavan aorttavuodon oireena on tavallisimmin voimakas hengenahdistus. Muut oireet riippuvat aiheuttajasairaudesta. Läppätulehdukseen liittyy lähes poikkeuksetta kuumeilua, ja aortan repeämään rintakipua.

Tutkimukset ja seuranta

Lääkäri voi kuulla aorttaläpän vuodon stetoskoopilla tyypillisenä sivuäänenä. Sydämen ultraäänitutkimus on läppävikojen perustutkimus, jossa nähdään läpän rakenne ja vuodon määrä. Samalla tutkitaan muut läpät ja sydämen toimintaa. Loppulausunnossa määritetään vuodon vaikeusaste, joita on kolmen vaihtoehtoa: lievä, keskivaikea tai vaikea. Nykyaikaisilla ultraäänilaitteilla nähdään kohtalaisen usein vähäistä vuotoa, jollaista tutkimuksen tehnyt lääkäri voi kutsua ”triviaaliksi”. Sellaisella löydöksellä ei ole mitään käytännön merkitystä, eikä sitä siksi kutsuta varsinaiseksi läppävuodoksi.

Joskus sydämen ultraäänitutkimus tehdään lisäksi ruokatorven kautta (TEE eli transesofageaalinen ECHO). Ruokatorven kautta ultraäänianturi saadaan lähemmäs läppää, ja rakenteet näkyvät paremmin. TEE-tutkimus tehdään yleensä aina epäiltäessä läppätulehdusta eli endokardiittia.

Myös sydämen magneettikuvauksella (MRI) voidaan tutkia läpän rakenteita ja määrittää vuodon määrä. MRI-kuvauksella voidaan tutkia myös aortan tilannetta laajemmin. Ultraäänitutkimuksella nousevaa aorttaa voi nähdä vain muutamien senttimetrien matkalta. Aortan tilanteen tutkimiseen soveltuu erittäin hyvin myös tietokonekuvaus (TT).

Jos läppä on synnynnäisesti poikkeava (bikuspinen), tai nousevan aortan laajentuminen liittyy sidekudossairauteen, suositellaan myös ensimmäisen asteen sukulaisten (isä, äiti, sisarukset ja lapset) tutkimista.

Seuranta

Vasta vaikea-asteinen läppävika leikataan, kun potilaalla on läppävikaan sopivia oireita, tai ultraäänitutkimuksen muut mittaukset (lähinnä vasemman kammion kunto) puoltavat läppäleikkaukseen ryhtymistä.

Muutoin läppävuotoa seurataan ultraäänitutkimuksella. Seurantaväli riippuu läppävuodon määrästä, läppävian tyypistä, sekä potilaan muista sairauksista ja iästä. Seurantaväli on tavallisesti pari vuotta. Seurantaväliä lyhennetään, jos vuodon määrä näyttää lisääntyvän lyhyessä ajassa.

Jos aortan lähtökohta on laajentunut (yli 40 mm), seurantakäyntien yhteydessä tehdään myös aortan tietokonetutkimus tai magneettikuvaus.

Kun aorttavuoto on edennyt merkittäväksi ja potilaalla on oireita, on aika harkita läppäleikkausta. Oireettomillekin suositellaan leikkausta, jos vasemman kammion mittauksissa alkaa olla merkkejä kammion toiminnan heikentymisestä. Sellaisia ovat esimerkiksi vasemman kammion laajentuminen yli raja-arvojen, tai pumppaustoiminnan heikentyminen (EF-luku alle 50%).

Nousevan aortan laajentuma vaatii leikkauksen, kun sen läpimitta ylittää 55 mm. Poikkeuksena potilaat, joilla on myös bikuspinen aorttaläppä (raja-arvo 50 mm), ja Marfanin syndroomaa sairastavat (raja-arvo 45-50 mm tapauksesta riippuen).

Aorttaläpän vuodon hoito

Viallisen läpän voi korjata vain leikkauksella. Läppävian etenemistä ei voi hidastaa lääkkeillä tai elintavoilla, mutta ne auttavat sydäntä sietämään läppävuodon aiheuttamat rasitukset ja helpottavat siten oireita. Tavallisia käytettyjä lääkkeitä ovat esimerkiksi ACE-estäjät ja ATR-salpaajat. Jos aortan tyvi on merkittävästi laajentunut, kannattaa välttää voimakasta staattista rasitusta, kuten painonnostoa. Dynaaminen liikunta, kuten kävely, juoksu, pyöräily tai uinti sopivat hyvin.

Leikkauksessa vanha vioittunut läppä korvataan tekoläpällä. Uusi läppä voi olla biologinen (sian tai naudan sydänrakenteista tehty) tai mekaaninen. Jos aortan tyvi on merkittävästi laajentunut, samalla tuetaan nouseva aortta proteesilla. Joskus läpän rakenne on sellainen, että kirurgi onnistuu rakentamaan siitä pitävän muilla keinoin, eikä tarvita tekoläppää.

Mekaaniseen tekoläppään voi syntyä verihyytymä ilman tehokasta veren hyytymistä hidastavaa lääkitystä, ja siksi nämä potilaat käyttävät pysyvästi varfariinia (Marevan®).

 

Lue seuraavaksi