Geenitutkimukset sydän- ja verisuonisairauksien diagnostiikassa

Suurin osa yleisistä sydänsairauksista, kuten sepelvaltimotauti, on monitekijäistä tyyppiä. Tämä tarkoittaa sitä, että taudin syntymiseen vaikuttavat lukuisat eri geenit sekä myös elintavat. Yhden geenin mutaation aiheuttamat sairaudet ovat selvästi harvinaisempia.

Miten geenitesti otetaan?

Helpoin tapa tutkia sairauden periytyvyyttä on hyvä perhetieto eli sukuanamneesi. Usein jo pelkkä sukupuun piirtäminen auttaa selventämään tilannetta, ja hahmottamaan tutkittavan riskiä.

Varsinaista geenitestiä varten tarvitaan DNA:ta, jota eristetään verinäytteestä. Näyte otetaan tavallisesti kyynärtaipeen laskimosta. Tutkimus voidaan tehdä myös vainajalta otetusta kudosnäytteestä.

Geenitutkimuksen mahdollisuudet sydänsairauksissa

Rytmihäiriösairaudet

Pitkä QT -oireyhtymä on tavallisin periytyvistä rytmihäiriösairauksista. Sairauden oire on tajunnan menetys. Geenitestillä tutkitaan neljä suomalaisilla yleisintä geenimutaatiota, jotka kattavat noin 70 % tautitapauksista. Negatiivinen testitulos ei siis sulje pois tautia. Harvinaisempien geenimutaatioiden tutkiminen parantaa tulosta vain noin 5 %. Testiä suositellaan potilaalle, jolla kardiologi epäilee oireiden ja EKG-löydösten perusteella tätä oireyhtymää.

Muita periytyviä, mutta jo selvästi harvinaisempia rytmihäiriösairauksia ovat Brugadan oireyhtymä, katekoliamiiniherkkä polymorfinen kammiotakykardia (CPVT) ja lyhyt QT-oireyhtymä. Näiden sairauksien diagnostiikka ja geenitutkimuksen tarpeen arviointi kuuluu rytmihäiriöiden hoitoon perehtyneelle kardiologille.

Sydänlihassairaudet

Laajentava sydänlihassairaus (dilatoiva kardiomyopatia) voidaan jakaa taustasyyn perusteella periytyvään, virus- tai autoimmuunisairauden aiheuttamaan, alkoholin tai muun toksisen aineen aiheuttamaan, tai idiopaattiseen eli selittämättömään muotoon. Tautigeenejä tunnetaan kymmeniä. Geneettisen syyn osuus on noin 30 % tautitapauksista.

Sydänlihaksen paksuuntumiseen johtavan sydänlihassairauden (hypertrofinen kardiomyopatia) taustalta on löydetty maailmalla satoja geenivirheitä. Suomessa kolme valtamutaatiota on löydettävissä noin neljänneksellä potilaista.

Restriktiivinen kardiomyopatia on myopatioista selvästi harvinaisin. Myös näistä osa on periytyvää tyyppiä. Harvinainen arytmogeeninen oikean kammion kardiomyopatia (ARVD) on myös suvuttain esiintyvä.

Sydänlihassairauksien geenitutkimukset suunnitellaan asiaan perehtyneen kardiologisen yksikön toimesta.

Aorttataudit

Aorttasuonen rakenne voi olla periytyvästä syystä heikentynyt siten, että suvun jäsenillä esiintyy aortan sisäkalvon repeämistä (dissekaatio) tai pullistumia (aneurysma). Geenitestausta voidaan harkita, jos sairastuneen potilaan ohella vähintään yhdellä ensimmäisen asteen sukulaisella on ollut dissekaatio tai laajenema.

Familiaalinen hyperkolesterolemia

Familiaalisessa hyperkolesterolemiassa (FH-tauti) kolesterolin käsittely häiriintyy. Kokonaiskolesteroli on korkea, tyypillisesti 8–15 mmol/l. Sairautta voi epäillä pelkän kolesterolimittauksen ja sukutarinan (suvussa runsaasti valtimosairauksia jo nuorena, alle 60 vuoden iässä) perusteella. Tällä hetkellä käytössä oleva geenitesti tutkii seitsemän yleisintä Suomessa esiintyvää mutaatiota, joilla varmistuu 93 % potilaiden mutaatioista.

Sepelvaltimotauti

Familiaalista hyperkolesterolemiaa sairastavat ovat sepelvaltimotaudin riskiryhmää. Jos FH-tauti todetaan, aloitetaan tehokas kolesterolilääkitys, jolla pyritään ehkäisemään sairastumista valtimotautiin, tai jo sairastuneella uutta sydäntapahtumaa.

Muu varsinainen sepelvaltimotaudin periytyvyyden selvittäminen onkin jo selvästi haasteellisempaa ja mahdollisuuksia tutkitaan parhaillaan suurella mielenkiinnolla. Valtimokovettumatauti on tyypillinen esimerkki monitekijäisestä sairaudesta. Tämä tarkoittaa sitä, että sairauden kehittymiseen vaikuttavat kymmenet, elleivät sadat pienet geenimuunnokset. Toisaalta voi esiintyä geenimuunnoksia, jotka suojaavat taudilta. Meillä kaikilla on geeneissämme muutoksia, näistä osa ei edes vaikuta geenin toimintaan, ja osalla on vain vähäinen merkitys. Yksittäisen geenin osuus lopputuloksessa saattaa olla vain muutamia prosentteja tai promilleja. Näistä syistä, riittävän tiedon vielä puuttuessa, geenitutkimuksia ei toistaiseksi käytetä rutiininomaisesti sepelvaltimotaudin riskin arvioinnissa.

Eteisvärinä

Eteisvärinän taustalla on runsas joukko erilaisia tekijöitä. Eteisvärinän esiintyvyyteen voi liittyä myös periytyviä tekijöitä, mutta toistaiseksi asiaa tutkivia geenitestejä ei ole käytettävissä.

Geenitestin tuloksen tulkinta

Geenitestistä tulee aina lausunto. Lääkäri tulkitsee lausunnon, perhetietojen ja potilaan kliinisten löydösten perusteella, mikä on testin tuloksen merkitys tutkitulle henkilölle. Vaikka taudille altistava geenimutaatio löytyisi, kaikki geenivirheen kantajat eivät välttämättä sairastu (epätäydellinen penetranssi). Mutaatio voi myös aiheuttaa eri henkilöillä erilaisen oirekuvan (vaihteleva ekspressio). Sairaus ei siten esimerkiksi ole yhtä vakava kaikilla sukulaisilla.

Potilaalla voi olla periytyvä sairaus, vaikka geenitestin tulos olisi negatiivinen, sillä kaikkia mutaatioita ei kyetä tutkimaan. Tällöin lääkäri arvioi periytymisen mahdollisuuden muun tiedon, kuten sukupuun ja sydänlöydösten perusteella.

Jos yhden geenin mutaation aiheuttamissa sairauksissa, kuten esimerkiksi pitkä QT-oireyhtymässä, suvun geenivirhe on tunnettu, negatiivinen testitulos on luotettava. Tällaisissa tapauksissa voidaan olla varmoja, ettei tauti ole periytynyt.

Geenitestillä saatava tieto ei aina ole yksiselitteinen, vaan tuloksen tulkitseminen vaatii tietoa ja taitoa.

Sukulaisten tutkiminen

Jos potilaalta löytyy periytyvä sydänsairaus, myös lähisukulaiset tulisi tutkia. Tämä on tärkeätä varhaisen diagnoosin saamiseksi ja taudin oireiden ehkäisemiseksi. Eräät sairaudet, kuten esimerkiksi FH-tauti, periytyvät vallitsevasti, jolloin jälkeläisellä on 50 % mahdollisuus periä sairaus. Kun suvun geenivirhe on jo tiedossa, sukulaisten tutkiminen on jo huomattavasti helpompaa.