Siirry sisältöön

Keinomakeutusaineet terveellisempien elintapojen apuna

Liiallinen sokerin saanti on haitallista terveyden kannalta. Makeutusaineiden avulla sokerikuormaa voi hieman pienentää.

Tiina Suikki, ravitsemustieteen opiskelija
Julkaistu 23.5.2019
Päivitetty 22.8.2019
Kuva: Suvi Laine

Liiallinen sokerin saanti on puhuttanut pitkään ja etenkin väestön keskimääräisen painonnousun myötä entistä enemmän. Maailman terveysjärjestö (WHO) suosittelee, että ruokavalion kokonaisenergiasta korkeintaan kymmenen prosenttia tulisi vapaista sokereista eli lisätystä sokerista ja hunajan, siirappien, hedelmämehujen ja hedelmämehutiivisteiden luonnollisesti sisältämästä sokerista, mutta tavoitteena olisi saada pudotettua se viiteen prosenttiin. Myös Pohjoismaisissa ravitsemussuosituksissa sokerin saantisuositus kokonaisenergiasta on korkeintaan kymmenen prosenttia.

Makean suosiminen on ihmisille luontaista. Nykyaikana erilaiset makeat juomat ja ruoat ovat hyvin suosittuja ja valtaavat ruokavaliosta yhä enemmän tilaa. Näistä kertyy päivän aikana huomaamattomasti paljon piilosokeria, jolloin ruokavaliosta kertyvä energiamäärä kasvaa helposti salakavalasti yli tarpeen. Tämä taas voi johtaa lihomiseen pidemmän ajan kuluessa.

Tämän vuoksi monissa tuotteissa käytetäänkin makeuttajina sokerin sijaan erilaisia keinotekoisia makeutusaineita, jotta tuotteen energiapitoisuus saadaan matalammaksi. Makeutusaineet onkin kehitetty pääsääntöisesti painonhallinnan tueksi ja etenkin diabeetikoiden verensokeripitoisuuden hallintaan.

Makeutusaineiden turvallisuus

Makeutusaineita on monia erilaisia ja myös niiden kulkeutuminen ja hajoaminen elimistössä vaihtelee. Yhteistä kaikille makeutusaineille kuitenkin on, että ne ovat monisatakertaisesti sokeria makeampia. Tällöin niiden käyttömäärät ovat myös hyvin pieniä sokeriin verrattuna. Tunnetuimpia makeutusaineita ovat aspartaami, asesulfaami K ja sukraloosi. Lisää tietoa eri makeutusaineista ja niiden saantisuosituksista löytyy Ruokaviraston verkkosivuilta.

Koska makeutusaineet ovat usein keinotekoisia, niiden turvallisuutta arvioidaan tarkasti jo ennen tuotteiden pääsyä markkinoille, minkä lisäksi turvallisuutta arvioidaan säännöllisin väliajoin tuotteen markkinoille pääsyn jälkeenkin. Tutkimusta tuottavat erilaiset tahot. Maailmanlaajuisesti lisäaineet, sisältäen makeutusaineet, saavat hyväksynnän Maailman terveysjärjestön (WHO) ja YK:n Elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) yhteisen elintarvikkeiden lisäaineiden asiantuntijakomitean (JECFA) kautta.  Eri mailla ja alueilla on vielä omat asiantuntijaorganisaationsa. Euroopan unionin alueella elintarvikkeiden turvallisuutta arvioi Euroopan ruokaturvallisuusviranomainen (EFSA).

Lisäaineiden turvallisuusarvioinnissa käytetään erilaisia raja-arvoja.

NOAEL-arvo (Non-observed adverse effect level) = lisäaineelle altistumisen määrä, jossa ei havaita toksisuustutkimuksissa haitallisia vaikutuksia eläinkokeissa

ADI-arvo (Acceptable Daily Intake) = päivittäinen ylin hyväksyttävä saantiraja (milligrammoissa) painokiloa kohden

  • lasketaan NOAEL-arvon perusteella: ADI-arvo on 100 kertaa pienempi kuin saatu NOAEL-arvo
  • kertoo kuinka paljon tiettyä yhdistettä voi nauttia päivittäin ilman terveydellisiä haittoja
  • esimerkki: Aspartaamin ADI-arvo on 40 mg/kg, jolloin 65 kg painava henkilö voisi päivittäin kuluttaa 2 600 mg aspartaamia päivässä. Tällaisen määrän henkilö voisi saada esimerkiksi juomalla yli 10 litraa Coca Cola light -juomaa.

Makeutusaineiden raja-arvot muodostetaan siis eläinkokeiden perusteella, sillä tällaisia kokeita ei voida suorittaa ihmisillä. Ihmisillä voidaan tehdä kuitenkin erilaisia seurantatutkimuksia sekä myös erilaisia koeasetelmakokeita, kunhan annetut makeutusainemäärät pysyvät yleisesti hyväksyttyjen raja-arvojen sisällä.

Makeutusaineet ja terveys

Tarkoista turvallisuusarvioista huolimatta makeutusaineisiin on liittynyt paljon kritiikkiä, etenkin niiden keinotekoisuuden vuoksi. Niiden on epäilty pahentavan useiden sairauksien riskiä. Makeutusaineiden on myös epäilty lisäävän syömistä ja siten lihottavan päinvastoin kuin niiden tarkoituksena on ollut. Tämänhetkisen tutkimusnäytön perusteella tällaisesta ei kuitenkaan ole huolta. Makeutusaineet ovat turvallisia kohtuullisissa määrin.

Makeutusaineiden kulutuksen ja erilaisten sairaustilojen, kuten aivoinfarktin, dementian ja erilaisten syöpien tai migreenin, yhteydestä ei nykytietämyksen mukaan ole näyttöä.

Elintavoilla sokerin saanti haltuun

Huolimatta siitä, että makeutusaineiden ylimmät käyttörajat ovat melko suuria, niiden käyttöön suositellaan kohtuutta. Makeutusaineita ei edes pysty tai kannata käyttää kaikissa makeiksi luokitelluiksi tuotteissa. Esimerkiksi leivonnassa sokerin korvaaminen makeutusaineilla saattaa vaikuttaa leivonnaisten rakenteeseen. Sokeri lisää leivonnaisen kuohkeutta, joten sen pois jättäminen usein tiivistää lopputuotetta. Tällöin sokeriton kakkupala voikin sisältää enemmän energiaa kuin sokerilla leivottu.

Sen sijaan esimerkiksi juomissa tai marjakeitoissa sokerin korvaaminen keinomakeutusaineella vähentää tehokkaasti tuotteen energiapitoisuutta.

Avaintekijä liiallisen sokerin saannin vähentämiseksi on hyvä tasapainoinen ruokavalio. Herkkuhetket kuuluvat myös hyvään ruokavalioon, makeutusaineella tai sokerilla höystettynä.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset