Pyörtyminen
Pyörtyminen tarkoittaa nopeasti ohimenevää tajunnanmenetystä. Useimmiten pyörtyminen on hyvänlaatuinen ilmiö, mutta poikkeuksiakin on.
Tajunnanmenetyksen taustalla voi olla aivoperäisiä syitä, kuten pään vamma (aivotärähdys) tai epileptinen kohtaus. Verenkierrollista tajunnanmenetystä kutsutaan synkopeeksi. Siinä aivojen verenkierto vähenee hetkellisesti, kun verenpaine ja/tai sydämen syke laskevat tilapäisesti. Lihaksetkin veltostuvat ja ihminen lyyhistyy. Pyörtyminen tapahtuu yleensä yllättäen, nopeasti ja kestää muutamia sekunteja. Virkoaminen tapahtuu nopeasti.
Heijasteperäinen synkope
Heijasteperäisessä pyörtymisessä elimistöstä tai sen ulkopuolelta tuleva ärsyke saa aikaan voimakkaan vagaalisen hermoston reaktion. Se aiheuttaa äkillisen sydämen sykkeen hidastumisen ja/tai verisuonten laajentumisen, jolloin verenpaine laskee ja ihminen pyörtyy. Tavallisin on ns. vasovagaalinen synkope, jonka aiheuttaa tyypillisesti tunneperäinen aistimus kuten kipu, pelko tai veren näkeminen.
Elintoimintoihin voi liittyä vastaava epätarkoituksenmukainen vagaalinen reaktio. Tyypillisesti heijaste käynnistyy ponnisteluun kuten ulostamiseen tai virtsaamiseen liittyen, mutta myös yskänkohtaus voi sen laukaista.
Vasovagaalinen tai elintoimintoihin liittyvä synkope ei ole sairaus, vaan ilmiö. Yleensä kohtauksen voi jopa estää, kun itse tietää millaisiin tilanteisiin pyörtyminen on liittynyt. Heijasteperäinen synkope voi kuitenkin tulla myös ilman selvää laukaisevaa syytä.
Kaulavaltimoissa on verenkiertoa sääteleviä aistimia, joiden toiminta saattaa muuttua ikääntyessä. Silloin jo pelkkä kiristävä kaulus tai pään kääntäminen saattaa aiheuttaa pyörtymiseen johtavan heijasteen. Ongelman hieno nimi on karotispoukaman liikaherkkyys.
Ortostaattinen synkope
Ortostaattisessa pyörtymisessä verenpaine laskee pystyasennossa. Tällainen tilanne syntyy tyypillisesti nopeasti makuuasennosta tai istumasta ylös noustessa. Pyörtymistä saattaa edeltää lyhyt huimauksen ja heikotuksen tunne. Oire on jopa aika tavallinen nuorilla aikuisilla.
Ikääntyneemmillä monet lääkkeet kuten nitrot, nesteenpoistolääkkeet ja miehillä eräät eturauhasen liikakasvun hoidoksi käytettävät lääkkeet saattavat pahentaa ongelmaa.
Sydämestä johtuva synkope
Edellä mainitut pyörtymisen syyt ovat pääasiassa hyvänlaatuisia. Varsinaiset sydänperäiset syyt ovat vakavampia. Aikaisemmin todetut sairaudet kuten sepelvaltimotauti ja sairastettu sydäninfarkti voivat olla pyörtymisen syynä, jolloin lääkäri osaa heti epäillä pyörtymisen aiheuttajaa sydänperäiseksi.
Monien rytmihäiriöiden riski kasvaa ikääntyessä. Hitaissa rytmihäiriöissä sydämen pääsähkökeskus (sinussolmuke) lakkoilee tai pääjohdossa on sähkönkulku hidastunutta tai jopa katkeaa kokonaan. Silloin sydämen syke käy liian hitaaksi ja tarvitaan tahdistinhoitoa. Myös nopea rytmihäiriö voi aiheuttaa verenkierron romahtamisen ja pyörtymisen. Silloin potilas yleensä ehtii aistia sydämen tykytyksen ennen tajunnanmenetystä. Myös eräisiin läppävikoihin, kuten aorttaläpän ahtaumaan voi liittyä pyörtyminen. Silloin läppävika on jo pitkälle edennyt ja ehtinyt antaa ennakkomerkkejä, kun rasitus ei suju kuten aiemmin.
Eräät harvinaisemmat periytyvät rytmihäiriöt, kuten pitkä QT-oireyhtymä voivat aiheuttaa tajunnanmenetyksen nuorellakin.
Milloin pitää huolestua?
Hyvänlaatuinen pyörtymistaipumus alkaa yleensä jo nuorena. Kohtaus sopii edellä kuvattuun vasovagaaliseen, muuhun heijasteperäiseen tai ortostaattiseen pyörtymiseen. Jos tapahtumakulku on selvä, pyörtyminen tapahtui esimerkiksi verinäytteen ottoon liittyen, voi diagnoosin tehdä jo tämän perusteella eikä tarvita erityisiä sydäntutkimuksia.
Jos pyörtyminen kuitenkin tapahtuu ensimmäisen kerran vasta iäkkäänä, pitää sydänperäisen syyn mahdollisuus aina tutkia pikaisesti. Syynä saattaa olla ortostaattinen eli verenpaineeseen liittyvä pyörtyminen, kuten yöllä sängystä WC-reissulle lähtiessä. Rytmihäiriön mahdollisuus on kuitenkin hyvä selvittää saman tien päivystyspoliklinikalla.
Jos tajunnanmenetys tapahtuu rasituksen aikana tai suvussa on nuorella iällä tapahtuneita äkkikuolemia, kannattaa oireen syy myös tutkia perusteellisesti.