Rytmihäiriötahdistin

Rytmihäiriötahdistin pystyy tunnistamaan henkeä uhkaavan rytmihäiriön ja hoitamaan sen joko tahdistamalla tai antamalla voimakkaan sähköimpulssin, joka pysäyttää rytmihäiriön. Laite on hieman suurempi kuin tahdistin ilman defibrilloivaa ominaisuutta, koska iskun antamiseksi tarvitaan enemmän energiaa ja patterin tulee olla riittävä.

Rytmihäiriötahdistin asennetaan tavallisen sydämentahdistimen tapaan ihon alle solisluun alapuolelle paikallispuudutuksessa. Asennus on pieni leikkaus. Yksi tai useampi johto viedään sydämen sisälle laskimosuonia pitkin.

Laitteen toiminnassa ensisijainen tapa hoitaa nopeita rytmihäiriöitä on ylitahdistus, jolloin tahdistettu rytmi sammuttaa rytmihäiriön. Toinen keino on antaa voimakas isku, joka palauttaa sydämen normaalin rytmin. Laitetta kutsutaankin myös sisäiseksi sydäniskuriksi, koska sen toimintaperiaate on käytännössä sama kuin sydäniskurilla eli defibrillaattorilla. Laitteen lyhenne ICD tulee englanninkielisestä nimestä implantable cardioverter defibrillator.

Tahdistimen paristo kestää noin 6-12 vuotta, jonka jälkeen tahdistinlaite vaihdetaan. Johtoja ei yleensä tarvitse vaihtaa. Pariston kestoon vaikuttaa miten paljon se tahdistaa ja onko se antanut iskuja.

Rytmihäiriötahdistin asennetaan, jos on todettu suuri riski saada henkeä uhkaavia kammioperäisiä rytmihäiriöitä ja niitä ei pystytä muulla tavoin pysyvästi hoitamaan.

Myös muissa tahdistintyypeissä (hidaslyöntisyyden tahdistin ja vajaatoimintatahdistin) voi olla lisänä sydäniskuriominaisuus. Tällöin tahdistimien lyhenteiden perässä on lisänä tieto ominaisuudesta, kuten CRT-D tai DDD-ICD.

Valikoiduissa tapauksissa voidaan käyttää kokonaan ihonalaisesti asennettavaa laitetta (ns. subkutaaninen ICD). Tällöin tahdistin tai johdot eivät ole kontaktissa sydämeen lainkaan. Laite ja johdot ovat rintakehällä ihon alla. Tahdistinkortissa potilaalla on merkintä S‑ICD. Se on kooltaan tavanomaista rytmihäiriötahdistinlaitetta hieman suurempi.