Siirry sisältöön

Helena Ihala: Draama ja demokratia kuuluvat yhteen

Sydän-media juhlistaa 60-vuotista taivaltaan järjestö- ja asiantuntijaviestinnän tulevaisuutta sekä median ja työelämän muutosta luotaavien videoblogien sarjalla. Dramaturgi ja työnohjaaja Helena Ihala lähestyy nykyistä työelämää organisaatiodramaturgian kautta.

Marja Kytömäki, Teemu Muhli
Julkaistu 12.12.2017
Päivitetty 2.9.2019

Helena Ihalan mukaan elämme uudessa aikakaudessa, jossa joudumme uudella tavalla ymmärtämään toimintaamme ja sen vaikutuksia sekä yksilöinä että yhteisönä osana globaalia kokonaisuutta.

– Tämä koskee myös työelämää tulevaisuudessa yhä enemmän. Organisaatiodramaturgia ammentaa draaman historiallisista juurista vastatakseen tähän haasteeseen.

Ennakoimattomassa maailmassa toimiminen edellyttää Ihalan mukaan todellisuuden tajun ohella kuvittelun ja taiteen synnyttämää mahdollisuuksien tajua. Organisaatioiden kehittämisessä puhutaan dialogisuudesta kun viitataan perinteisen ”diagnosoivan” ongelmanratkaisun riittämättömyyteen kompleksisessa maailmassa.

– Kyky altistaa itsensä toisten ihmisten kokemuksille ja tunteille on dialogisuuden ytimessä, Helena Ihala toteaa.

Dialogisuus johtaa antiikin Kreikkaan, aikaan, jolloin draama ja demokratia syntyivät toisiinsa kietoutuneina. Sofokleen kaltaiset näytelmäkirjailijat harjaannuttivat yhteisöä asettumaan näytelmän henkilöiden nahkoihin ja draaman esittämiin ongelmatilanteisiin, ja näin harjaannuttivat asukkaita pohtimaan kysymyksiä, joiden käsittelyyn tarvittiin yhteisöllistä tietoisuutta.

– Tämä perintö haastaa meidät nyt: muun muassa keinoälyn nopean kehittymisen aikana on tärkeää puhua älykkyyden ja tietoisuuden eroista. Dialogissa syntyvä yhteisöllinen tietoisuus on enemmän kuin älykkyys. Keinoäly on kykyä ratkaista ongelmia, tietoisuus on myös kykyä tuntea ja asettua toisten nahkoihin. Dialogi kutsuu yhteisölliseen kuvitteluun ennakoimattomassa maailmassa, jossa toimiminen edellyttää todellisuuden tajun ohella mahdollisuuksien tajua. Se on moraalista mielikuvitusta, jonka merkitys korostuu tulevaisuuden päätöksenteossa.

Ihala kuvailee Shakespearen Kuningas Learin loppukohtausta, jossa tuleva kuningas, Edgar, sanoo: ”Olkoon puhe sydämen, ei velvollisuuden kieltä”. Velvollisuuden kieli on kaavamaista, jäykän käsikirjoituksen noudattamista. Se on vakiintuneita tulkintoja, sovinnaiseen pidättäytymistä. Sydämen kieli on näiden vastakohta.

– Yhtä tärkeää kuin se mistä puhumme on se, miten puhumme. Hovinarriperinteestä merkittävin asia tämän päivän työelämään tuotavaksi on narrin kieli, sen laatu. Se on irrationaalista, karnevalistista, nonsensea, latinaa… aina avaamassa väyliä vielä tuntemattomaan. Häiriöt ja poikkeamat edustavat narrin funktiota organisaatiossa. Niillä on kertovaa potentiaalia, jos annamme itsemme vaikuttua niistä. Utelias suhtautuminen häiriöihin on merkittävä osa organisaation kestävyyttä, resilienssiä.

Yksityisen ja julkisen rajat määrittyvät uudestaan tulevaisuuden työelämässä.

Helena Ihala väittää, että joudumme yhä enemmän ymmärtämään toimintamme vaikutuksia yksilöinä ja yhteisöinä erityisesti kohdatessamme ekologisia haasteita.

– Elämme uudessa aikakaudessa, jossa tarvitsemme osallisuustietoisuutta ymmärtääksemme mahdollisuuksiamme omasta roolistamme käsin vaikuttaa työelämän näyttämöllä.

Se on osa theatrum mundia, maailman näyttämöä, jossa ihmisellä voi olla aktiivinen ja tietoinen rooli oman työelämän ja organisaatiokulttuurin kehittämisessä.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset