Kati Tervo kirjoittaa elämän hereästi sattumanvaraisuudesta
Kati Tervon hieno pienoisromaani Iltalaulaja kertoo kahden naisen kielellä elämän sattumanvaraisuudesta; siitä, miten pelko pesiytyy ja periytyy jälkipolvelle, miten taide kannattelee ja mieli haurastuu. Mutta ovatko päähenkilöt taiteilija Ellen Thesleff ja hämäläistyttö Taimi, vai kuuluuko joukkoon vielä taide?
On kesä, taiteilijan viimeinen, Valkoisella huvilalla suvun maisemissa Murolessa. On yksin äitiä ja isää kotiin tukemaan jääneen tytön heräävän naiseuden kesä, vaikutelmista vehmas. Kesä 1945 on myös sodan jäljistä upottava, sillä painajaisissa kahlaavat paitsi rintamalta palanneet miehet myös heidän rinnallaan elävät.
Taiteilija Ellen Thesleff tulee yksin kesänviettoon, ja nuori Taimi pestataan hänestä huolehtimaan. Kati Tervo sukeltaa vuoroin kummankin maailmaan, johon taide on tehnyt pesän. Thesleff suree elämäänsä jakanutta sisartaan, Taimi kantaa sisällään äitinsä raskausaikana kohtaaman kuolemankauhun iskemiä säröjä. Lyhyet luvut ovat pituuttansa painokkaampia, vähintäänkin kolme lukukertaa ansaitsevia. Ensin lukee kerrontaa ja nautiskelee kielestä, sitten lukee kuvausta ja antaa mielleyhtymien rehevöittää sisältöä. Viimein pääsee pohtimaan, ehkä sisäistämään tematiikkaakin.
Jokainen, joka on nähnyt Suomen taiteen kultakautta rikastamaan ennättäneen Ellen Thesleffin maalauksia, tunnistaa niiden värit ja viivat Kati Tervon sanataiteesta. Särmää tai pikemminkin prisman kimallusta tuo murteensa varassa itseään ilmaiseva kesäpiika Taimi, jossa taiteilija hakisi uomaansa, jos vain olisi jotain, mitä ei ole. Elämän sattumat tulevat väliin ja tielle.
Vaikka ”pieni helmi” kuulostaa kovin käytetyltä, juuri sitä Iltalaulaja on.
Kati Tervo: Iltalaulaja. Romaani. Otava 2017.