Minulla todettiin 2010 flimmeritaipumus. Kävin ultraäänitutkimuksessa ja rasituskokeessa ja näissä ei huomattu mitään. Tämän jälkeen lähetettiin kardiologille joka määräsi seuraavat lääkkeet: tambocor 200 mg 1 kapseli/pv, primaspan 100 mg 1 tab/pv, bisoprolol 5 mg 0,5 tab/pv.
Kaikki flimmeri/eteisvärinäkohtaukset loppuivat siihen. Sen jälkeen ei ole ollut kohtauksia kertaakaan.
Syönkö näitä tabletteja elämäni loppuun asti? Paikallisessa terveyskeskuksessa sanottiin, että kannattaa syödä, koska silloin suonet pysyvät puhtaina, eikä tule tukoksia. Olen nyt syönyt seitsemän vuotta noita pillereitä. Olen 70 vuotias. hyväkuntoinen.
06/11/2017
jarmo
Vastaus
Eteisvärinäpotilaan hoito koostuu kahdesta osasta: rytmihäiriön hoidosta ja siihen liittyvän komplikaation, aivoverenkiertohäiriön ehkäisystä. Näistä jälkimmäisen onnistuminen vaikuttaa eniten potilaan ennusteeseen.
Rytmihäiriön hoitoon käytetään rytmihäiriölääkkeitä, joita kysyjän tapauksessa ovat Tambocor (flekainidi) ja bisoprolol. Näistä erityisesti ensin mainittu on tehokas lääke. Kuten kysyjäkin toteaa, eteisvärinäkohtauksia, ainakaan oireisia, ei ole esiintynyt. Eteisvärinätaipumus on yleensä pysyvä. Lääkityksen voi toki keskeyttää, mutta on hyvin todennäköistä että rytmihäiriökohtauksia alkaa sitten jälleen ilmaantua. Jos eteisvärinä ei aiheuta vaivaa, sitä ei tarvitse erityisesti estää, mutta yleensä potilailla joilla on päädytty Tambocor–hoitoon, eteisvärinä on ollut oireita aiheuttava. Näin ollen rytmhäiriölääkitystä kannattaa jatkaa niin pitkään kun se on tehokas ja turvalliseksi havaittu.
Eteisvärinään liittyy aivoverenkiertohäiriön vaara. Tätä vaaraa ei vähennetä rytmiä hoitamalla, vaan käyttämällä veren hyytymistä estävää lääkitystä, antikoagulanttia. Primaspan ei ole antikoagulantti, vaan vähentää veren hyytymistä toisella tapaa, estämällä verihiutaleiden takertumista toisiinsa. Kysyjällä todettiin eteisvärinä seitsemän vuotta sitten, ja käsitykset antikoagulaatiohoidosta ovat sinä aikana muuttuneet. Primaspan-tyyppinen lääke ei estä eteisvärinään liittyvää aivoinfarktia, eikä sitä enää suositella tällä indikaatiolla eteisvärinäpotilaille.
Potilaan tukosvaaraa arvioidaan pisteytyksellä (CHADS-Vasc). Ikääntyminen on tärkeimpiä tukosvaaraa lisääviä tekijöitä. Ihminen saa yhden riskipisteen täytettyään 65 vuotta. Yli 75-vuotias saa iän vuoksi jo kaksi riskipistettä. Veren hyytymistä hidastavan lääkityksen tarve tulee siis arvioida uudelleen aina jokaisen vastaanottokäynnin yhteydessä potilaan ikääntyessä, tai jos on ilmaantunut uusia sairauksia. Kysyjä oli seitsemän vuotta sitten 63 vuotias, joten hän ei tarvinnut antikoagulaatiohoitoa. Tilanne on kuitenkin muuttunut ja tänään riskipisteitä on kertynyt ainakin yksi kappale. Nyt tulisi jo todennäköisesti aloittaa oikea antikoagulaatiohoito. Primaspan ainakin on tarpeeton.
Antikoagulantteja on viisi vaihtoehtoa (Eliquis®, Lixiana®, Pradaxa®, Xarelto® ja Marevan®), joten sopiva lääkitys löytyy varmasti. Neuvon hakeutumaan terveyskeskukseen lääkityksen uudelleen arviointia varten.
16/11/2017
Anna-Mari Hekkala