Siirry sisältöön

Hei. Olen 60 v. aktiivinen hiihdon harrastaja, jolla tammikuun jälkeen saldo on 1200 km. Maksimisykkeeni on n.160 ja lenkit tulee tehtyä kelistä, maastosta ja matkasta riippuen 120…135 syketasoilla. Minulla on verenpainelääkitys ollut kohta kuusi vuotta ja sillä on paineet pysyneet normaalitasossa.

Totaaliuupumista on tapahtunut joka kausi 1…2 kertaa. Nyt olen pari talvea käyttänyt sykemittaria. Normaalisti lenkit ovat 20…30 km/4krt/vko ja mökillä Lapin lumilla sitten pidempiä. Viime viikolla taas tuli toppi. Alla oli edellisenä päivänä tehty 60 km lenkki ja nyt “noutaja” tuli 37 km kohdalla. Siihen mennessä keskisyke oli ollut 132 ja yhtäkkiä se oli 235. Voimat meni totaalisesti niin jaloista kuin käsistä. Käsivarren lihaksissa tuntui puristusta ja jalat oli vahvasti hapoilla. Alamäet piti laskea pystyssä, kun ei jaksanut olla laskuasennossa. Kun alamäessä sai levätä syke laski n. 20 sek aikana tasoon 130…140, mutta vähäinenkin rasitus nosti sen samantien yli 200 tasoon. Minua huolestuttaa nämä maksimisykkeen yli menevät lukemat, että mistä ne kielivät ja mitä kehossa tapahtuu? Pitääkö näitä nyt tosissaan ruveta varomaan, eli hillitä hiihtohimoja, ja onko syytä mennä tutkimuksiin ja jos, niin millaisiin? Kiitos vastauksesta jo etukäteen.

07/02/2017

Himohiihtäjä

Vastaus

Anna-Mari Hekkala
Julkaistu 7.2.2017
Päivitetty 4.6.2018

Kuvauksen perusteella kyseessä on todennäköisesti eteisvärinäkohtaus. Eteisvärinän aikana syke on epäsäännöllinen ja yleensä selvästi normaalia syketasoa nopeampi. Myös kuvailtu oire, äkillinen uupuminen, sopii eteisvärinään. Eteisvärinä on usein ns. rakenteeltaan terveen sydämen rytmihäiriö, joten suorituskyky on rytmin kohdallaan ollessa täysin normaali.

Diagnoosia kannattaa yrittää metsästää Holter-tutkimuksella eli sydämen rytmin pitkäaikaisrekisteröinnillä.

07/02/2017

Anna-Mari Hekkala

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset