Kardiomyopatia -potilaan liikunta

Säännöllinen liikunta on oleellinen osa ARVD/C:n hoitoa. Vähintäänkin maltillinen liikunta sopii kaikille ja liikunnan rasittavuus tulee sovittaa sairauden vaikeusasteen ja fyysisen kunnon mukaan.

Kunnon kohenemisen myötä mahdolliset sairauden aiheuttamat oireet kuten hengenahdistus ja väsyminen voivat vähentyä tai ne on ainakin helpompi sietää. Säännöllisen liikunnan avulla saadaan vaikutettua moniin sairauden kannalta tärkeisiin mekanismeihin, kuten laskettua leposykettä ja -verenpainetta sekä helpotettua painonhallintaa ja kohennettua mielialaa.

Liikunta kohtuullisella kuormituksella on suotavaa ja sallittua. Tällaisia liikuntamuotoja ovat esimerkiksi reipas kävely, pyöräily, omatahtinen luistelu, maltillinen patikointi, nelinpelitennis, maltillinen lihasvoimaharjoittelu pienillä painoilla, kuntopyöräily, biljardi, keilailu, omaehtoinen luistelu, kriketti, curling, ammunta ja golf. Uintia ei suositella. Päivittäin suositellaan liikkumaan vähintään puolesta tunnista tuntiin; kestävyysharjoittelua, lihaskuntoharjoittelua sekä hyötyliikuntaa. Liikunta on hyvä aloittaa maltillisesti ja lopettaa jäähdytellen, jotta vältetään äkilliset syke-ja verenpainevaihtelut ja näin sydämen työ on taloudellisempaa. Liikunnan teho on sopiva, kun se tuntuu hieman tai kohtalaisesti kuormittavalta. Liikunnan aikana sairastuneen pitää pystyä puhumaan puuskuttamatta.

Kardiomyopatiaa sairastavalle eivät sovi voimakkaat, pitkäkestoista fyysistä rasitusta tai ponnistamista vaativat lajit. Liikkuminen kylmässä, tuulisessa, kuumassa tai korkeassa ilmanalassa ja niiden rasitusta nostava vaikutus on hyvä muistaa. Liikunnan aikana ja sen jälkeen ei saa tulla hengenahdistusta, rytmihäiriöitä tai muita poikkeavia oireita. Liikuntasuorituksen tehoa tulee keventää tai keskeyttää liikunta, jos sen aikana ilmenee uupumista, heikotusta tai huonovointisuutta. Poikkeava väsymys liikunnan jälkeisenä päivänä voi viitata siihen, että rasitus on ollut liian suuri. Hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskykyä kehittävän liikunnan aikana saa hieman hengästyä, mutta kovaa hengästymistä tai hengenahdistusta on syytä välttää. On tärkeää osata erottaa hengästymistuntemus ja hengenahdistus toisistaan.

Urheilemisesta tulee keskustella hoitavan lääkärin kanssa. Yksilöllisten suositusten tulee perustua aina riittäviin tutkimuksiin. Turvallisuussyistä kilpaurheilua harrastaville voi ainakin suositella lääkärin valvomaa kliinistä rasituskoetta ennen mahdollisen kovatehoisen harjoittelun aloittamista. 

Tahdistinjärjestelmän asennus asettaa rajoituksia yläraajan ja ylävartalon toiminnalle. On tärkeää tietää, kummalle puolelle tahdistinjärjestelmä on asennettu. Aktiivisen liikunnan voi tavallisesti aloittaa ensimmäisen seurantakäynnin jälkeen eli 1–3 kuukauden kuluttua tahdistimen asennuksesta. Tahdistinpotilaalle ei sovi liikuntamuodot, joissa ylävartaloon voi kohdistua kontakti, kuten paini, jääkiekko ja amerikkalainen jalkapallo. Myöskään yläraajoilla tehtävä telinevoimistelu ei sovi tahdistinpotilaalle.