Olen 51-vuotias nainen, paino n. 61 kg. Liikuntaa harrastan noin 3-4 kertaa viikossa. En tupakoi ja alkoholia käytän noin 3-4 kertaa vuodessa. Äidilläni oli sydänkohtaus n. 55-vuotiaana. Hän tupakoi. Miten suuren riskin otan, jos en aloita lääkitystä jota minulle on tarjottu? Reagoin aina kaikkiin lääkkeisiin tosi vaikeasti ja pelkään aloittaa mitään vakituista lääkettä. joka sitten vaikuttaisi negatiivisesti elämänlaatuun.
15/07/2015
Pelokas
Vastaus
Tieto kysyjän verenpaineesta puuttuu, mutta oletetaan että se on normaali. Ainoa muunneltavissa oleva riskitekijä on siis kolesteroli, ja puuttuu myös tieto kolesteroliarvosta. Käypä hoito -suosituksen mukaan kolesterolin hoito terveen ihmisen ainoana riskitekijänä on yleensä tarpeen vain, jos kyseessä on perinnöllinen rasva-aineenvaihdunnan häiriö tai jos muusta syystä kolesteroliarvot ovat hyvin suuret: rajoiksi on vedetty kokonaiskolesteroli vähintään 8 mmol/l tai LDL-kolesteroli vähintään 6 mmol/l. Suvussa esiintyvä varhainen sepelvaltimotauti on painava hoitoa puoltava lisäriskitekijä; emme tarkoin voi tietää, mikä osuus äidin tupakoinnilla on ollut. Sukua kannattaa, jos tietoa on, tarkastella laajemminkin, ja mitä enemmän valtimosairautta on, sen mielekkäämmäksi käy ehkäisevä lääkehoito. Voi olla muitakin asiaan vaikuttavia tekijöitä, kuten HDL-kolesteroli- ja triglyseridiarvot, tulehdusarvo ja mahdollinen lieväkin sokeriaineenvaihdunnan häiriö.
Kaiken tämän jälkeen lääkityksen hyväksyminen tai hylkääminen jää tietysti asianomaisen itsensä päätettäväksi. Asenteet vaihtelevat: jotkut haluavat tehdä kaiken mahdollisen vakavan sairauden ehkäisemiseksi, toisilla lääkekielteisyys vie voiton. Elämänlaatua haittaavia sivuvaikutuksia ei pidä etukäteen liikaa pelätä. Niitä (lihaskipuja) tulee vain pienelle vähemmistölle käyttäjistä ja heillekin on useimmiten kokeiluin löydettävissä sopiva valmiste ja annos. Ja ellei ole, pääseehän lääkkeestä ja samalla haitoista eroonkin.
11/08/2015
Mikko Syvänne