Siirry sisältöön

Elikkäs olen 17-vuotias mies, jolla on ollut viimeisen kuuden kuukauden aikana viisi SVT tyyppistä kohtausta (Pulssi on tasainen ja nopea sekä kohtaukset alkavat äkisti ja loppuvat äkisti), johon liitty yskäisemisen tunne. Kohatukset aiheuttivat kahdella ensimmäisellä kerralla lievää huimausta, mutta kolmella viimeisellä kerralla ne ovat olleet oireettomia. Kohtauksen kesto on ollut maksimissaan 20-30 s. Pulssia en ole kohtauksen aikana mitannut, mutta arvelen sen olevan jossain 160 tienoilla. Sydän on ultrattu ja sydän oli rakeenteeltaan normaali. Mitraaliläppä oli lievästi notkahtanut, mutta se ei täyttänyt prolapsikriteereitä, joten sillä ei varmaan ole vaikutusta asiaan. EKG oli normaali. Ei Delta-aaltoa ja johtumisajat normaalit. Kardiologi sanoi, että jos jatkossa on häiritsevää tai pitkäkestoista tiheälyöntisyyttä, voidaan potilas ohjata jatkotutkimuksiin. Itselleni jäi vaivaamaan seuraavat asiat. Sanoin, että pulssini on sadan paikkeilla, vaikka oikeasti se on 160 paikkeilla. Eli oliko tällä vaikutusta diagnoosiin? Luultavasti ei. Onko epätodennäköistä, että oikorata, joka pystyy johtamaan kammioista eteiseen ja eteisestä kammioon, olisi ollut “piilossa”, eikä tämän takia EKG:ssä näkynyt poikkeaavuksia? Mainitsin oikoradan, joka johtaa molempiin suuntiin, koska olen kuullut, että oikorata, joka johtaa vain kammiosta eteisiin, on aina piilossa ja on myös vaarattomampi, koska eteisvärinä ei voi johtua eteisistä kammiion ja aiheuttaa kammiovärinää. Elikkäs lyhyesti: onko epätodennäköistä, että kyseessä olisi oikoradan aiheuttama tiheälyöntisyys eikä esimerkiksi AVNRT ja voinko jatkaa elämääni ja olettaa, että henki ei ole lähdössä ja yrittää mahdollisesti saada rytmihäiriötä nauhalle?

18/06/2015

Hieman huolestunut

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 18.6.2015
Päivitetty 4.6.2018

Kysyjä on asiasta huomattavan hyvin informoitu ja antaa oikeastaan itse kaikki vastauksetkin. Hoitava kardiologi ei varmaankaan hämääntynyt epätarkkuudesta rytmihäirökohtausten aikaisen syketaajuuden kuvauksessa, koska päätyi supraventrikulaarisen takykardian (SVT) diagnoosiin ja siihen mielestäni oikeaan johtopäätökseen, että jatkotutkimukset ovat aiheellisia, jos kohtaukset tulevat häiritsevän usein tai pitkäkestoisina. Piilevä oikorata eteisten ja kammioiden välillä on toki mahdollinen SVT:n mahdollistava mekanismi, todennäköisempi vaihtoehtohan on kaksijakoinen eteiskammiosolmuke (AV-solmuke), jossa sähköheräte tietyissä olosuhteissa lähtee kiertämään kehää (AVNRT).

Vaikka oikorata olisikin, se ei ole kovin nopeasti eteisistä kammioihin johtava, kun lepo-EKG:ssa ei ole tyypillisiä muutoksia (lyhyt PR-väli ja delta-aalto). Tällöinhän sähkö johtuu eteisistä kammioihin normaalia tietä eli AV-solmukkeen kautta, ja mahdollinen oikorata siis jää hitaampana toiseksi. Tällöin se ei myöskään edes eteisvärinän sattuessa johda hengenvaarallisen tiheään kammiotaajuuteen ja kammiovärinään. Nopea oikorata taas nimenomaan näkyy EKG:ssa mainittuina muutoksina, koska sen kautta johtunut heräte “etuilee” normaalitietä välittyvään verrattuna. Tilannetta voi siis jäädä seuraamaan.

18/06/2015

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset