Olen 65-vuotias nainen. Minulle on tehty noin 25 vuotta sitten kuuden suonen ohitus ja sen jälkeen vuosien mittaan vielä noin 2-3 pallolaajennusta, joissa ainakin yhdellä kertaa asennettiin myös stentti, voi olla, että useammallakin.
Jossakin vaiheessa leikkauksen, tai ehkä vasta laajennusten jälkeen, minulle määrättiin jo käytössä olevien muiden lääkkeiden (verenpaine-, kolesteroli-) lisäksi Plavix sekä Disperin 100 mg. Sen jälkeen en muista, että koskaan olisi ollut puhetta siitä, minkälainen on ajankohtainen lääkkeitten tarpeeni. Vaikka olen aina vienyt myös lääkelistani ”tarkistettavaksi”. Nyt kuitenkin ollessani tuon pitkään jatkuneen nenäverenvuodon vuoksi sairalaan päivystyksessä, kysyi lääkäri yllättäen, että käytänkö verenohennuslääkettä. Hämmästys oli siellä suuri, kun kerroin käyttäväni sekä Plavixia, että Disperiniä (100 mg) ja että sitä oli jatkunut jo ainakin lähes parikymmentä vuotta. Ei lääkäri, eivätkä hoitajat olleet kuulleet ennen moisesta. Minä taas puolestani en voinut kuin todeta, että asiasta ei koskaan ollut ollut puhetta, vaan ja siksikin luulin kaiken olevan kohdallaan. En myöskään ole osannut kyseenalaistaa mitenkään sitä, että vastaanotoille kehotuksesta tuomaani lääkelistaa ei tarkistettaisi. Ja onhan nuo tiedot myös Kanta.fi:ssä muuten, paitsi Disperinin osalta. Tästäkö tämä kenties johtuu? Listaani ei ehkä ole koskettukaan, vaan käytetty vain Kanta.fin tietoja…
Nyt toivonkin saavani vastausta tätä kautta: Onko minulla liikaa verenohennuslääkkeitä ja jos, niin Disperin, vaiko Plavix. Siellä päivystyksessä sain ohjeen, että ottaisin yhteyttä omaan kardiologiini, jota minulla ei ole, koska olen aina käynyt ”kunnallisissa”. Siellä taas näyttää kaikki mennen sikin sokin, enkä löydä mistään mitään ohjetta siitä, miten saisin asian selville. Kaikki on muuttunut ja muuttanut. Ja meno yksityiselle on kallista.
22/01/2018
Nenäverenvuoto
Vastaus
Kiitos oikein hyvästä kysymyksestä!
Disperin® (asetyylisalisyylihappo) ja Plavix® (klopidogreeli) vaikuttavat veren hyytymiseen estämällä verihiutaleiden eli trombosyyttien toimintaa. Lääkkeiden tehtävä on estää verihyytymän syntyminen valtimosuonissa, kuten pienissä sepelvaltimoissa. Sepelvaltimotautipotilaalla lääkkeillä ehkäistään sydäninfarktin syntymistä. Kysyjän kahden lääkkeen yhdistelmä on aloitettu todennäköisesti pallolaajennushoidon jälkeen, sillä tuolloin hyytymän syntymisen vaara hoidettuun kohtaan on erityisen suuri. Tällainen yhdistelmälääkitys ei siis sinällään ole poikkeuksellista, vaan määräaikaisena (yleensä enimmillään yksi vuosi) pallolaajennuksen jälkeen välttämätön. Pienellä joukolla, joilla tukosvaara on erityisen suuri, yhdistelmähoitoa voidaan jatkaa pidempäänkin. Kuitenkin, kun veren hyytymistä estetään tehokkaasti, on verenvuotovaara ilmeinen ja lääkitystä tulisi siksi arvioida kriittisesti aina vastaanottokäyntien yhteydessä.
Tavallisesti sepelvaltimotautipotilas tarvitsee pitkäaikaiseen käyttöön vain yhden trombosyyttiestäjän. Yleensä se on asetyylisalisyylihappo, mutta jos lääke aiheuttaa ongelmia kuten vatsahaittoja, voidaan vaihtoehtona käyttää klopidogreeliä.
Kirjoituksesta tulee valitettavan hyvin esiin terveydenhuoltojärjestelmämme tiedonkulkuun liittyvät ongelmat. Vaikka kysyjä on kuljettanut lääkelistaa tunnollisesti mukanaan, sairaskertomukseen ei ehkä ole ajatuksella kirjattu ajankohtaista lääkitystä. Kanta-järjestelmä on ollut erinomainen apu tiedonkulkuun, mutta sekään ei ole aukoton. Potilastiedon arkistoon on tallennettu kertomuksia viimeisen reilun kymmenen vuoden ajalta, mutta esimerkiksi yksityisten toimijoiden osalta vasta muutaman viime vuoden ajan. Vanhat, vuosituhannen alkupuolella ja ennen sitä tapahtuneet käynnit eivät näy järjestelmässä. Jos käyntejä ja yhteydenottoja eri terveydenhuollon yksiköihin on kertynyt jo paljon, Kanta-arkiston käyttö vastaanoton yhteydessä vie paljon aikaa, koska tietojen hakeminen on hivenen kömpelöä, varsinkin jos etsityn käynnin päivämäärä tai edes vuosi ei ole tiedossa.
Kun käytetään tavallisesta poikkeavaa lääkeyhdistelmää tai -annostusta, sairaskertomuksessa tulisi olla selvästi perusteltu, miksi ratkaisuun on päädytty. Näin seuraavien lääkäreiden on helpompi toimia ja virheiden määrä vähenee. Jos poikkeavaa hoitoa ei ole perusteltu, hoito tulee kyseenalaistaa.
Sepelvaltimon toimenpiteen tehnyt kardiologi kirjaa aina suunnitelman veren hyytymiseen vaikuttavan lääkityksen jatkamisesta. Yleensä ohjeet ovat selkeät. Nyt kannattaa siis pyytää vanhat sairaskertomustiedot sairaalasta, jossa viimeisin varjoainekuvaus ja pallolaajennustoimenpide on tehty. Kaikki vanhat tiedot eivät näy Kannassa, joten kertomustiedot joutuu pyytämään paperisina. Sitten tietojen kanssa oman terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Jos suunnitelma jää edelleen epäselväksi, terveyskeskuslääkäri voi tarvittaessa kysyä asiaa (konsultaatio) lähimmästä kardiologisesta yksiköstä.
24/01/2018
Anna-Mari Hekkala