Miten sydänlääkitystä tulisi seurata ja tarkistaa?
Infarktin ja stenttauksen jälkeen tammikuussa 2014 määrättiin vaimolle iso kasa lääkkeitä. Hänellä on myös alkanut AD, joten avustan lääke- ym asioissa.
Seuranta laitettiin terveysaseman piikkiin. Lääkitystä on muutama kerta muutettu. Joka kerta niin, että minä olen kuunnellut vaimon oireita. Lueskellut internetin kautta lääkkeistä ym tietoa. Yhteys terveysasemalle ja itse ehdotettu. Jätettäisiinkö tuo jo pois tai voitaisko ACE puolittaa kun verenpaine laskee niin, että huimaa. Mitä jos puolitettaisiin myös betasalpaaja, koska väsytää ja on niin uupunut olo. Joo hyvä idea sanoo lääkäri.
Onhan se mukava, että omat arviot ovat menneet oikeaan suuntaan, mutta silti jää sellainen tunne, että järjestelmän oma seuranta on aika puutteellista.
Vaikuttaa siltä, että lääkkeitä määrätään sabluunan perusteella, eikä potilaan omia kokemuksia riittävästi huomioida. Se, että erilaiset lääkkeet ns. parantavat ennustetta, ei saisi olla riittävä syy määrätä niitä. Jos elämänlaatu huononee, ennusteella ei ole paljon merkitystä. Tällä hetkellä mietityttää ainakin vielä statiini. Mikä sen merkitys oikeastaan on tässä tilanteessa? Onko välttämätön tai edes hyödyllinen?
Atorvastatin 40 mg*1
(Muut Primaspan 100 mg,Enalapril 5 mg*2,Bisoprolol 5mg)
05/04/2016
Omainen
Vastaus
Lyhyt vastaus alussa esitettyyn kysymykseen on: sepelvaltimotautia tulee hoitaa siten, että ehkäistään taudin pahenemista (eli parannetaan ennustetta) ja siten, että potilaan vointi on mahdollisimman hyvä.
Miten tämä käytännössä onnistuu, on vaikeampi kysymys. Kokemukset, joita kysymyksessä kuvataan, ovat arvokkaita. Perusterveydenhuollon kiireessä on joskus paineita vain jatkaa aiempaa hoitoa. Ongelmiinkaan ei voi reagoida, ellei niitä seurannassa tuoda esiin. Omaisena kysyjä on siis menetellyt aivan oikein.
Kysyjä tuntuu olevan hyvin perillä siitä, että osa lääkityksestä tähtää ennusteen parantamiseen eli uusien tautikohtauksien ja oireiden pahenemisen ehkäisyyn, kuten esimerkiksi täällä tuodaan esiin.. Ennustetta parantava hoitokaan ei saa merkittävässä määrin huonontaa vointia. Esimerkiksi ACE:n estäjien annos on sovitettava siten, ettei verenpaine laske haittaavan alas (ei sellaisesta ole ennustehyötyä!) ja beetasalpaajien siten, ettei pulssi hidastu liikaa eikä tule muita haittavaikutuksia. Joskus lääkkeistä, jotka ovat periaatteessa hyödyllisiä, on haittojen vuoksi luovuttava. Kaikki ei sovi kaikille. Melko uusi on tieto, että beetasalpaajien selvin hyöty saadaan noin vuoden kuluessa sydäninfarktista, paitsi jos on kehittynyt sydämen vajaatoiminta, jolloin hyöty jatkuu pitempään. Ellei ole vajaatoimintaa ja ellei beetasalpaajaa tarvita rytmihäiriöiden eikä verenpaineen vuoksi, siitä voidaan tarvittaessa luopuakin.
Yksinkertaisimmillaan vakaassa vaiheessa olevan sepelvaltimotaudin pitkäaikaishoito käsittää ASAn ja statiinin. Ne kiistatta ehkäisevät uusia sydäninfarkteja (ja aivoinfarkeja), eikä niistä ei tule luopua, ellei ole aivan pakko. Ne ovat yleensä hyvin siedettyjä, ja haittojen ilmetessäkin yksilöllinen hyväksyttävä hoito on useimmiten räätälöitävissä. Toki jos elämä on aivan loppuvaiheessa esimerkiksi pitkälle edenneen syövän tai dementian vuoksi, kaikki ehkäisevä hoito voi olla epämielekästä. Ymmärtäisin kuitenkin, ettei kysyjän omainen ole Alzheimerin tautinsa vuoksi niin loppuvaiheessa, ettei häntä ”kannattaisi” hoitaa siinä kuin muitakin.
08/04/2016
Mikko Syvänne