Siirry sisältöön

Päivää. Olen 31-vuotias nainen ja synnytin kaksoset 10/15. Synnytys oli erittäin kivulias kun supistuksia tuli peräjälkeen eikä kerenneet laittaa kivunlievitystä kun piti jo ponnistaa. Rv 34+4 käynnistettiin synnytys raskausmyrkytyksen vuoksi ja lääkärit eivät olleet nähneet sellaista proteiinin määrää vrk mitä minulla oli yli 11 ja pissa määrä oli ihan huikea. Synnytyksen jälkeen istukka ei irronnut sitä odotettiin n.1-2 h.yht äkkiä minua rupesi yskittämään ja en saanut haopea. Onneksi siinä oli silloin anestesialääkäri joka sanoi että tämä ei ole normaalia ja sit lähdettiin saliin ja sen matkan yskin ja salissa taistelin panikissa vastaan kun laittoivat nukutus naamarin naamalle ja pitivät väkisin sitä siinä. Heräsin kahden vrk kuluttua hengitysletkuissa ja sänkyyn sidottuna. Keuhkot olivat olleet täynnä nestettä (keuhkopöhö) ja sydänlihas oli toiminut enää 15%. Nopeasti toivuin mutta olin n.3 viikkoa sairaalassa että sain itse kerättyä voimia että jaksoin tyttöjä hoitaa sit kotosalla. Lääkitys on cardace 5ml aamuin ja illoin ja aamuisin 2.5-5ml bisoprolol. Minulla oli myös kamala stressi raskausaikana kun mies jäi kiinni toisen naisen kanssa tekstailusta ja sen alkoholin käyttö oli myös stressaavaa. Luulen että tämäkin oli osa syy mitä tapahtui. Nyt kun tytöt ovat 9kk ja ovat sairastelleet on ilmaantunut rytmihäiriöitä. kävin lääkärissä ja verikokeet ovat normaalit ja sydänfilmi. Haluaisin tietää onko tämän taudin sairastaneella minkälaiset vuodet tiedossa, elänkö normaalisti pitkään vai onko jokin vuosimäärä mikä on maksimi että sydän kestää? Voinko koskaan tehdä normaalisti töitä enää (olen merkonomi) kun rasituksesta ja väsymyksestä sydän reistailee? miten uskallan elää? mua pelottaa joka kerta kun yskin, että se tulee uudestaan. Cardasesta tulee iltasin tai öisin kuiva yskä pitäskö vaihtaa lääkettä? välillä liikkeelle lähtö vaikeaa, jalat jotenkin tönköt johtuuko lääkkeestä vai muusta? minulla on myös astma, joten lenkillä henkeä ahdistaa koska beetaslapaaja ei päästä sykettä nostamaan. Kuntoa pitäisi kohottaa mutta miten? Mitä en saisi tehdä mikä rasittaa liikaa? täällä kuhmossa ei ole sairaalaa kun matkaa kajaaniin 100km. Sielläkin sydänlääkärillä ei ollut asiasta kokemusta vaan onnekseni silloin oulusta oli lääkäri. Onko nämä lääkkeet oikeat tähän ja pitääkö syödä loppu elämä. Veren paine välillä alhaalla ylä paine joskus alle 100 -120 ja alapaine 50-70. Sydän ultrassa (helmikuussa) kaikki oli normaalia. Meillä maatila ja mies jatkuvasti ulkohommissa tai metsähommissa joten hänestä ei ole apua. meillä käynnyt perhetyöntekijä mutta päättäjät sitä mieltä ettei tarvetta enää olisi, joka minusta on neurettavaa siksi mitä on tapahtunut ja väsymyksen määrä on suuri. Minulla myös kaksi poikaa 7 ja 9vuotiaat ja miehellä 11 vuotias joten vilskettä piisovaa. oletteko mitä mieltä avuntarpeesta? olisiko se tässä vaiheessa vielä elinehto mä ainakin sitä mieltä. Kalliimmaksi kait se valtiolle tulee jos joudun sairaalaan makaamaan ja joutuvat lapsille hoitajan palkkaamaan. En löydä oikeen mitään tietoa tästä sairaudesta nuorella ihmisellä joten voisitko ystävällisesti kertoa miten pystyn ja jatkan elämääni? jokapäiväinen pelko menehtymisestä masentaa ja pelottaa. Muisti on niin huonoksi mennyt etten enää muutaman minuutin päästä välttämättä muista mitä piti tehdä tai sanat unohtuvat.liekkö väsymyksestä vai mistä. ja mun päänuppi on niin sekavan oloinen, ei nää selvästi. välillä tuntuu että onko joku vika tasapainoelimessä kun tuntuu että maailma heiluu ja että kaatuuko sitä lattialle. Mutta tässäpä näitä minun mietteitä ja tuntemuksia jos voisitte ystävällisesti kommentoida kun tietoa olen saanut tosi vähän lääkäriltä tai netistä lukien. Ystävällisesti tarja täältä kainuusta

15/07/2016

Takotsubo

Vastaus

Mikko Syvänne
Julkaistu 17.7.2016

Kysyjällä oli siis komplisoituneen raskauden ja hankalan synnytyksen yhteydessä vaikea sydämen vajaatoiminnan vaihe, ja vasemman kammion supistusvoima oli merkittävästi alentunut (ejektiofraktio 15 %, normaali yli 50 %). Nimimerkistä päätellen hoitavat lääkärit totesivat syyksi Takotsubo-oireyhtymän tai ainakin epäilivät sitä. Takotsubo on sydäninfarktia muistuttava sairaus, jossa vasemman kammion toiminnassa on tyypillinen alueelinen supistushäiriö, mutta sydäninfarktista poiketen sepelvaltimoissa ei ole tukoksia eikä ahtaumia. Laukaisevana tekijänä on usein voimakas henkinen tai fyysinen stressi. Tyypillistä on myös, että vasemman kammion toiminta palautuu muutamassa viikossa normaaliksi. Tämän jälkeen ennuste on yleensä hyvä.

Vaihtoehtoisena diagnoosina mieleen tulee harvinainen peripartaalinen kardiomyopatia. Tämä on puhtaasti kuvaileva termi: peripartaalinen ‘synnyksen aikoihin ilmenevä’, kardiomyopatia ‘sydänlihassairaus’. Kirjallisuuden mukaan ennuste vaihtelee, mutta täydellinen paraneminen on mahdollista ja tavallistakin.

Yksilöllisiä hoito-ohjeita tai ennustetta on tässä mahdotonta antaa. Sydämen tilan nopea korjaatuminen ilmeisesti täysin normaaliksi on kuitenkin erittäin suotuisa merkki ja viittaa täydelliseen paranemiseen ja hyvään ennusteeseen. Lääkityksen vähittäinen lopettaminen ei periaatteessa vaikuta mahdottomalta, mutta on yksilöllinen, hoitavalle lääkärille kuuluva päätös. On totta, että Cardace-lääke voi aiheuttaa kiusallista kuivaa yskää, mikä tulee ratkaisuissa ottaa huomioon. On selvää, että raskas kokemus on tuottanut myös psyykkistä kuormaa, mikä voi ainakin osittain olla nykyisen oireilun takana. Siten myös tämän alan asiantuntemuksen hyödyntämistä (traumapsykoterapia tai vastaava) tulisi ainakin vakavasti harkita ja tarjota. 

Mahdollisten uusien raskauksien riskit on huolellisesti arvioitava koko äskettäisen raskauden kulku ja vakavat hankaluuden huomioon ottaen.

17/07/2016

Mikko Syvänne

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset