”Minulle tehtiin sairaalassa viime kesänä kolme sähköistä rytminsiirtoa, joista jokainen säilytti sinus-rytmin vain pari päivää. Enää en halua sähköiskuja, koska menetin viimeisestä herätessäni puhekyvyn ehkä 10-20 minuutiksi. Niinpä en ole moneen kuukauteen lähtenyt sairaalaan, vaikka flimmerit tulevat ja menevät useita kertoja vuorokaudessa. Sairaalan lääkäri sanoi painokkaasti, että jos syke menee alle 40:een, minun on heti soitettava hätänumeroon ja tultava sairaalaan. Viime viikolla sitten syke laski iltapäivän kuluessa 2 kertaa, 39 ja 36. Kun ambulanssi tuli, syke oli jo noussut, eikä minua siis viety sairaalaan. Muutama päivä sitten sain kummallisen heikotuskohtauksen. Hoipertelin sänkyyn ja palelin kolmen peitteen alla. Syke oli normaali.
Ystäväni, jolla myös on eteisvärinä, on nyt ablaatiojonossa ja sanoo, että minä tarvitsen tutkimuksia ja tahdistimen. Minulla on ongelma: terveysaseman omalääkärini on antanut ymmärtää, että minusta on hänelle liikaa vaivaa. Olen iäkäs nainen, jolla flimmeri on ollut noin 3 vuotta. Alussa kohtausten välillä oli kuukausia, nyt en enää edes laske, montako kohtausta on joka vuorokausi.”
09/05/2018
Mitä pitäisi tehdä?
Vastaus
Eteisvärinään liittyy aivoverenkierron häiriön vaara. Tämä johtuu siitä, että rytmihäiriön aikana sydämen eteislokeron sopukkaan, eteiskorvakkeeseen, jää veri seisoskelemaan. Pysähtynyt veri hyytyy mielellään hyytymäksi, joka se voi aivoihin kulkeutuessaan aiheuttaa merkittäviä vaurioita. Rytminsiirtoon, kun eteisvärinä yritetään päättää ja palauttaa normaali rytmi, liittyy erityisen suuri riski saada kuvatun kaltainen häiriö. Kysyjän kuvailema -onneksi tilapäiseksi jäänyt- puhekyvyn menetys oli todennäköisesti tällä mekanismilla syntynyt.
Siksi eteisvärinän hoidossa ei olekaan kaikkein tärkeintä itse rytmihäiriön hoito esimerkiksi toistuvin rytminsiirroin, vaan hyvä verihyytymän syntymisen estäminen lääkkeellä eli antikoagulantilla.
Jos eteisvärinä aiheuttaa runsaasti oireita ja heikentää siten elämänlaatua, tarvitaan rytminsiirtoja, rytmihäiriön toistumista estävää lääkehoitoa ja joskus jopa katetriablaatiohoitoa.
Ikääntyessä sydämen sähkökeskus, sinussolmuke, tuppaa rapistumaan, jolloin syke käy harvemmaksi. Silloin eteisvärinää estävän lääkehoidon käyttö käy vaikeammaksi ja joskus voidaan tarvita sydämen tahdistin avuksi. Paitsi mitattu hidas syke, myös hitaaseen sykkeeseen liittyvät oireet kuten vaikea hengästyminen rasituksessa tai ajoittaiset huimauskohtaukset, jopa pyörtyminen, viittaavat siihen että tahdistin saattaisi olla tarpeellinen.
Kun eteisvärinä jää pysyväksi rytmiksi, ongelma usein ratkeaa ikään kuin itsestään. Silloin sinussolmuke on pysyvästi ”pois päältä” eikä sen toiminnan hidastuminen vaikeuta enää sydämen toimintaa, eikä tarvita tahdistintakaan. Lisäksi eteisvärinän ollessa vallitseva rytmi poistuu rytmin vaihtelusta aiheutuva stressi, kun sydämen rytmiä ei enää tarvitse tarkkailla.
Kysyjän tapauksessa pitää ensinnäkin huolehtia, että antikoagulaatiohoito toteutuu mahdollisimman hyvin. Jos eteisvärinä on jo jäänyt pysyvästi päälle, lääkäri voi säätää lääkityksen siten että rytmi on sopiva. Jos eteisvärinä ja normaali rytmi vielä vuorottelevat, suosittelen tehtäväksi Holter-tutkimuksen, eli sydämen rytmin vuorokausinauhoituksen, jonka avulla selvitetään onko tarvetta tahdistinhoidolle.
22/09/2018
Anna-Mari Hekkala