Siirry sisältöön

Muistisairausdiagnoosi hätkähdyttää

Muistisairas Wendy Mitchell haluaa kertoa kirjassaan Joku jonka tunsin, että elämänilo, toivo, rohkeus ja huumori kuuluvat elämään myös muistisairaana. ” Alzheimer voi myös antaa jotakin, ei pelkästään tuhota.”

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 28.8.2020
Päivitetty 31.8.2020

Muistisairaus ilmenee yllättävästi. Pää tuntuu sumealta eikä olo ole ollut yhtä selkeä kuin ennen. Sitten Wendy Mitchell kaatuu juoksulenkillä, lenkillä, jonka hän on juossut lukemattomia kertoja. Syytä kaatumiselle hän ei löydä.

”Kaaduin aivan yhtäkkiä, en ehdi edes nostaa käsiäni suojaksi syöksyessäni asvalttiin”, Mitchell kertoo kirjassaan Joku jonka tunsin. Minä ja Alzheimer.

Koodinaatiokyvyn heikkenemisen lisäksi väsymys kiusaa Mitchelliä, joka työskentelee terveydenhuollon hallinnollisissa tehtävissä. Joinakin päivinä hänen päänsä tuntuu tavallista raskaammalta. Sellaisina päivinä hän saattaa jäädä avuttomana tuijottamaan työvuorolistan erivärisiä ruutuja. Ruutuja, jotka tavallisesti ovat hänelle aivan selviä. Noina päivinä häntä jännittää, että joku koputtaa hänen työhuoneensa ovelle ja kurkistaa sisään tai tulee kysymään häneltä jotain. Jos joku tulee, hän selailee papereita pöydällään tai väittää, että hänen pitää lähteä kokoukseen. Myös puhelimeen vastaaminen on noina päivinä erityisen vaikeaa, Mitchell kertoo.

Muistisairaus paljastui testissä

Wendy Mitchell käy muistitesteissä, jotka sujuvat huonommin ja huonommin. ”Olen viisikymmentäkahdeksanvuotias ja odotan muistisairausdiagnoosia. Onko todellakin niin? Entä jos lääkärit ovat erehtyneet? Olisiko sellainen mahdollista?”, ajatukset pyörivät Mitchellin päässä.

Tyttärilleen Sarahille ja Gemmalle Mitchell kertoo tilanteensa mutta työkavereille ei. Muistisairauden etenemisen peittely käy raskaammaksi ja raskaammaksi.

Sen sijaan Mitchell tekee vapaaehtoistyötä ja leipoo kodittomien yömajan asukkaille. ”On hauskaa olla tarpeellinen, ja pidän ajatuksesta, että kakkuani odotetaan lauantaina. Joka palaa leikatessani ajattelen omia tyttäriäni; toivon, että jos he joskus elävät vaikeita aikoja, joku olisi heitä kohtaan ystävällinen.”

Sitten se tapahtuu: hän ei pysty enää seuraamaan kakkuohjeita. Ennen hän muisti kakkuohjeet ulkoa. Nyt kun hän seuraa ohjetta kirjasta ja kääntää sivua, kaikki on hävinnyt hänen mielestään. Viimeisen kakkuyritelmän jälkeen hän sulkee roskapöntön eikä halua nähdä kakkua enää. Hän ei palaa enää yömajaan.

Wendy Mitchell. Kuva: Jo Hanley

Itsenäisyyden menettäminen pelottaa

Sairauden edetessä Wendy Mitchell pelkää, että hän menettää itsenäisyytensä. Sitä, ettei hän enää pääse kaupunkiin ja sieltä takaisin bussilla. Työn menettäminen pelottaa ja se, ettei hän tunnista kasvoja valokuvissa.

Mutta Mitchell ei anna periksi. Hän osallistuu lyhytelokuvan tekoon, jossa kahdelle muulle muistisairaalle BBC:n toimitus on antanut videokamerat, joilla kuvattavat voivat kuukauden ajan nauhoittaa pätkiä arkielämästään. Lisäksi Mitchell suostuu sikäläisen Alzheimer-liiton haastateltavaksi. ”Myönnyn kaikkeen niin kauan kuin pystyn.” Hän haluaa hyötyä uusista kokemuksista.

Lopulta Mitchell kertoo sairaudestaan myös töissä. Ja hän muuttaa. Hän huomaa myös ruuanlaiton ilon kadonneen. Samoin käy syömiselle ”Syön nopeasti, jotta en unohda syödä ennen kuin ajatukset kääntyvät muualle ja löydän nahistuneen salaatin seuraavana päivänä lautaselta.”

Toisinaan kirkas päivä peittyy hetkessä sumuun. Ensin Mitchell yrittää selvittää silmiensä edessä olevia sanoja. ”Ensin kaikki käy utuiseksi, niin kuin olisin yrittänyt ajaa hajanaisen sumun läpi. Kaikki hidastui, aika ja toiminta, ja ajatukseni muuttuivat sekaviksi, epämääräisiksi hattaroiksi.”

Nykyään hän tietää, mitä pitää tehdä. Hän on valmistautunut siihen. Hän käy pitkäkseen tai jää istumaan hiljaa paikalleen. ”Selviän makuuhuoneeseen asti ja menen vuoteeseen, vedän peiton ylitseni sulkien pois keskipäivän auringon, joka paistaa häikäisevästi ikkunan läpi. Ulkopuolinen maailma on nyt poissa”. Mitchell kertoo.

Kun hän herää, sentti sentiltä maailma hahmottuu ja hän voi nousta sängystä.

”Olen taas tässä, ajattelen. Melkein…”

Wendy Mitchell: Joku jonka tunsin. Minä ja Alzheimer. Kirjapaja 2020.

Lue myös:

Hyvä sydän pitää kehon terveenä ja toimintakykyisenä

Hammaslääkäri hoitaa myös sydäntä

 

Etenevä muistisairauraus rappeuttaa aivoja ja heikentää laaja-alaisesti toimintakykyä. Muistisairaudet ovat kansantauteja siinä missä sydän- ja verisuonisairaudetkin. Lue lisää Muistiliiton verkkosivuilta.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset