Siirry sisältöön

Ritva Viljasen sydämellä ovat taidekodit

Aktiivisesti kulttuuria ja taidetta harrastavan Ritva Viljasen lempimuseoita ovat yleisölle avatut taiteenkeräilijöiden kodit. – Kotimuseo on taidemuseota intiimimpi, hän perustelee. – Kotimuseot ovat inhimillisen kokoisia, niitä kiertäessä ei mieli läkähdy eivätkä jalat väsy.

Anna-Maija Järvi-Herlevi, Tiina Eloranta
Julkaistu 15.12.2016
Ritva Viljanen muistuttaa, että kotimuseot sopivat kokonsa puolesta lapsillekin. – Museot järjestävät silloin tällöin omaa ohjelmaa ja opastuksia lapsille. Seikkailut Didrichsenin taidemuseossa aloitimme pojantyttäreni Julian ollessa kolmivuotias. Kuvassa Ritva nauttii Taidekoti Kirpilän tunnelmasta.

Ritvan suosikki on Helsingin sydämessä sijaitseva Taidekoti Kirpilä, jonne saapuu kuin lääkäri Juhani Kirpilän (1931–1988) kutsuille, isäntä ja tarjoilu vain puuttuvat. Tunnelmaan pääsee jo vanhassa hississä matkalla kuudenteen kerrokseen. Huoneiston kalustus on Juhani Kirpilän ajalta, ja ikkunoilla kukoistavat viherkasvit lisäävät kodinomaisuutta.

– Taidekoti Kirpilän kotimaisen taiteen kokoelmasta on esillä yli 350 teosta, maalauksia ja veistoksia. Vierailuilla kiinnostuu eri teoksista mielialankin mukaan. Jos mielessä myllertää, katse etsiytyy rauhallisiin, harmonisiin teoksiin. Aina kuitenkin viivähdän kestosuosikkieni äärellä. Kirpilän kokoelmassa on paljon henkilökuvia, joista suosikkini on Helene Schjerfbeckin Sepän tytär (1928).

– Jos haluaa lisätä ja syventää tietojaan taiteesta, kannattaa osallistua Taidekoti Kirpilän luennoille. Viimeksi olin FT Kristina Linnovaaran luennolla Taidekenttä ja taiteenkeräily sotienjälkeisessä Suomessa.

Mieluisa on myös Kuusisaaressa meren äärellä sijaitseva Didrichsenin taidemuseo:

– Se on alun perin ollut Didrichsenin perheen koti, jonka on suunnitellut arkkitehti Viljo Revell. Siihen on myöhemmin lisätty näyttelysiipi. Pysyvä kokoelma on pienehkö, mutta museo järjestää kotimaisen ja kansainvälisen taiteen näyttelyitä 2–3 kertaa vuodessa. Yksi ikimuistoisimpia oli vuoden 2006 näyttely Helene Schjerfbeck – Salatun tulkitsija. Schjerfbeckiä on myös suosikkini pysyvästä kokoelmasta, nimittäin Syklaami maljakossa (1928). Se sykähdyttää joka kerta kauneudellaan.

– Ulkona on veistospuisto, jossa on muun muassa Henry Mooren, Eila Hiltusen ja Laila Pullisen teoksia.

Ritva mainitsee niin ikään koteihin perustetut Reizin säätiön kokoelman, joka löytyy Taidekoti Kirpilän läheltä Hesperian puiston toisella puolella, ja Villa Gyllenbergin, joka sijaitsee lyhyen matkan päässä Didrichsenin taidemuseosta.

Millä mielellä lähdet taideretkelle?

– On taidenäyttelyitä, joiden teoksista tietää jo etukäteen pitävänsä. Ne tarjoavat mielihyvää, mutta eivät juurikaan yllätyksiä. Pyrin suhtautumaan taiteeseen rohkeasti ja uteliaasti. Jätän ennakkoluulot taidemuseon ja gallerian kynnykselle, ja annan taiteen yllättää itseni. Aina en näkemästäni pidä, se saattaa olla jopa vastenmielistä. Mutta usein minut yllättää teos, jota ei voi sanoa kauniiksi, mutta joka herättää kauniita ajatuksia. Puhuttelee ja muistuttaa tärkeistä asioista.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset