Sydänliiton hyvinvoinnin ja sydänterveyden verkkopalvelu

Tavataan naapuruuspiirissä

Kahvia, kakkua ja kavereita joka keskiviikko. Ei hullumpaa, naapuruspiiriin on helppo tulla tapaamaan tuttuja. Piiriä vetävät vapaaehtoiset vertaisohjaajat.

2.11.2018
·
Teksti Sirkku Saariaho, kuvat Tiiu Kaitalo
·
Rouva Vuokko Vilén (vas.) ja Maisa Heinänen eivät hevin jätä keskiviikon naapuruuspiirin tapaamista väliin. Kavereiden tapaaminen ja viikon kuulumisten vaihtaminen on viikon kohokohta.

Kontulan metroasemalla entisessä kukkakaupassa kokoontuu keskiviikkoisin Naapuruuspiiri Metro.

Varttia vaille kaksi tunnelma on liki riehakas. Hei! Hei! Terve taas! Kyllä keskiviikko vain on viikon paras päivä! Yhteisellä sopimuksella kaikki sairausjutut ja muut vaivat on jätetty roskakoriin oven viereen. Ja sitten halataan, että päästään sisään.

Kahvi on jo tippumassa. Paikalla on tällä kertaa reilu tusina kontulalaista seniorikansalaista, rouvia ja muutama herrakin. Suurin osa osallistujista tulee ihan läheltä, metroasemalle kun on helppo tulla.

Naapurista pidetään huolta konkreettisesti. Jos joku on poissa useamman kerran ilman, että kukaan tietää miksi, herää huoli, että mikäköhän hänellä nyt on.

Viikon naapuruuspiirin vertaisohjaajaa, vapaaehtoistyöntekijä Irma Koskela-Kanervo tulee sisään kakkukupu kädessään.

– Ei tämä kakku nyt kummoinen ole, mutta eiköhän tämä kelpaa, hän nauraa.

Irma tuo usein kakun tai pullaa tullessaan. Leipominen on mukavaa, ja kerhohuoneella Irman kakusta ei kahden tunnin jälkeen ole jäljellä kuin muruset.

Naapurukset kaivavat omia mukejaan kestokasseista. Myös se on yhteinen päätös, että vähennetään kertakäyttöastioiden käyttöä.

Yhteisöllisyyttä ja ihania ihmisiä

Kontulan ryhmässä on viisi vakituista vertaisohjaajaa, jotka sopivat vuorot keskenään. Irma on ollut mukana alusta asti, reilu 2,5 vuotta. Hän tulee ryhmään yhdessä miehensä Penan kanssa.

– En käynyt mitään kurssia ryhmän johtamiseen, mutta tämä on matalan kynnyksen paikka sekä meille vetäjille että osallistujille.

Ryhmän vetäminen tuo Irman elämään yhteisöllisyyttä ja ihania ihmisiä. Harvoin on keskiviikon tapaaminen jäänyt väliin.

Olli Väätäinen

Olli Väätäinen Jälkipoltosta kävi kylässä vastaamassa naapurusten kysymyksiin senioreiden ruokavaliosta ja sopivasta liikunnasta.

Juuri kuten tutkimukset näyttävät, aktiivisimmat ehtivät moneen paikkaan. Irman vetää läheisessä palvelukeskuksessa Mimmit askartelee -ryhmää joka toinen maanantai.

– Ja Casamance-Suomi ystävyysseurassa olen ollut rahastonhoitajana todella pitkään. Meillä on 117 kummilasta Senegalissa, hän kertoo.

Samoin toinen vertaisohjaaja Hannele Itäaho on ollut mukana 2–3 vuotta eli yhtä kauan kuin on ollut eläkkeelläkin. Vapaaehtoistyöhän hänet houkutteli toiminnassa jo mukana oleva ystävä.

– Olen aina tykännyt ihmisistä, laulan kuorossa ja vähän näyttelenkin teatteriryhmässä. Viikossa teen vapaaehtoistyötä 10–15 tuntia.

Hannele rajaa vapaaehtoistyöt viikolle. Viikonloput hän pitää vapaina omille menoille ja ystävilleen.

Mitä kuuluu?

Koska piirin tarkoituksena on kuulla naapureiden kuulumiset, pistetään kapula kiertämään. Se, jolla on kapula kädessään, saa puheenvuoron. Kuten Vuokko Vilen kiteyttää, kun saa puhua piirissä, ei tarvitse puhua lyhtypylväille.

– Kapula on nyt minulla, tsiigatkaa vaikka. Viime viikolla katselin taitoluistelua ja olin kuuntelemassa näyttelijä Seela Sellaa Kallion kirkossa. Sellan piti puhua tunti, mutta puhuikin puolitoista.

– Minä en ole tehnyt mitään muuta kuin kutonut mattoa.

– Huomenna on Lähiöasemalla konsertti. Tulkaa sinne!

– Poika kävi siivoamassa, eilen kävin Itiksessä ja siinä se viikko onkin mennyt.

Tänään naapuruuspiirin vastuutyöntekijä, kulttuuriohjaaja Päivi Turunen Kontulan monipuolisesta palvelukeskuksesta on järjestänyt ohjelmaa. Virallisempaa ohjelmaa on kerran kuukaudessa. Piiriin on tulossa keskustelemaan muun muassa kierrätyksen asiantuntija sekä kulttuurikaveri kertomaan, miten kulttuurikaverin saa mukaansa vaikka teatteriin. Tai miten voi itse ryhtyä kulttuurikaveriksi.

Naapuruuspiiriläisiä ryhmäkuvassa

Tapaamisen lopuksi otetaan yhteiskuva muistoksi. Pöydän päässä oikealla vertaisohjaaja Irma Koskela-Kanervo, vieressä Aune Mustikka. Irman takana on ryhmän toinen vertaisohjaaja Hannele Itäaho.

Mutta tänään Olli Väätäinen Jälkipoltto Oy:stä puhuu liikkumisesta ja oikeanlaisesta syömisestä.

– Luennot ovat meillä ihan kiellettyjä. Aina pitää saada aikaiseksi kunnon vuorovaikutus ja keskustelu, Turunen korostaa.

Olli virittää keskustelun siitä, miten varttuneemman kansalaisen kannattaa syödä. Viili, piimä ja karjalanpiirakka päivässä eivät riitä päivän ruuaksi. Aihe kiinnostaa kovasti ja keskustelu polveilee. Lopuksi otetaan vielä ryhmäselfie Ollin kanssa.

Kaksi tuntia on ohi hujauksessa. Suitsait mukit kassiin ja tuolit pinoon. Viikon päästä nähdään taas. Eikä kukaan pääse lähtemään ilman halausta.

– – – –

Vapaaehtoisesti hyvän mielen asialla

Suomessa vapaaehtoistyötä tekee lähes 40 prosenttia väestöstä. Vapaaehtoistyöksi lasketaan perheen ja ystäväpiirin ulkopuolelle tehtävä, kaikille avoin palkaton toiminta.

Vapaaehtoistyön merkitys hyvinvoinnin lisääjänä on tunnustettu juttu. Tutkimukset vahvistavat sen, minkä kaikki vapaaehtoistyötä tekevät tietävät: tärkeintä on muiden auttaminen (41 %). Talkootöitä (24 %), neuvontaa (20 %) ja ystävätoimintaa (17 %) tehdään seuraavaksi eniten, kertoo Taloustutkimuksen huhtikuussa julkaisema Vapaaehtoistyön tekeminen Suomessa -tutkimus.

Vapaaehtoistyötä tehdään kuukaudessa keskimäärin noin 15 tuntia, naiset pari tuntia enemmän kuin miehet. Selkeästi eniten vapaaehtoistöissä ovat mukana nuoret 15–24-vuotiaat (27 h/kk) sekä 50–64-vuotiaat (17,5 h/kk)

Vapaaehtoistyöntekijä on useimmiten opiskelija tai koululainen, yrittäjä, johtavassa asemassa oleva, maanviljelijä tai työtekijä.

Taloustutkimuksen mukaan vapaaehtoistyöhön sitoudutaan hyvin. Suurin osa vastaajista tekee vapaaehtoistyötä säännöllisesti, työ on useimmiten järjestön tai yhteisön organisoimaa (57 %).

Tanska, Suomi ja Ruotsi ovat Euroopan unionin avuliaimmat kansat. Vapaaehtoistyön suosio Pohjoismaissa ei ole yllätys, sillä yleensä he, joilla elämä on turvallisesti järjestyksessä, osallistuvat eniten vapaaehtoistyöhön. Samoin koulutus lisää intoa hakeutua vapaaehtois- ja hyväntekeväisyystyön pariin.

Vapaaehtoistyö on nimensä mukaisesti vapaaehtoista, mitään pakkoa siihen ei ole. Suurin syy olla osallistumatta vapaaehtoistyöhön on ajanpuute. Toiseksi yleisimmän syyn voi hoitaa helpommin: jos teet vapaaehtoistyötä, kysy kaveria mukaan. Taloustutkimuksen mukaan todella moni lähtisi mukaan, jos vain pyydettäisiin.

 

Vapaaehtoistyön Top 3 -toimialaa:

  • Lapset ja nuoriso
  • Liikunta ja urheilu
  • Seniorit ja ikäihmiset

Näin pääset mukaan:

Tarkista kotikaupunkisi verkkosivut. Monet kaupungit ilmoittavat vapaaehtoistyöstä. Helsingissä esimerkiksi tarvitaan kulttuurikavereita, jotka lähtevät seuraksi kulttuuririentoihin. Vapaaehtoistyöhön ei tarvita ihmeellisiä taitoja, avoin mieli ja iloinen asenne vievät pitkälle. Useimmat tahon järjestävät myös perehdytyksen aloittelevalle vapaaehtoiselle.

https://ensijaturvakotienliitto.fi

https://www.punainenristi.fi

https://vapaaehtoistyo.fi

Lue seuraavaksi