Siirry sisältöön

Vapaaherratar: Ehostusta

Ihminen on kaunistautunut eri keinoin kautta aikojen. Arkeologiset löydöt kertovat, että kosmetiikkaa käytettiin jo muinaisessa Egyptissä. Tunnetuin vahvan silmämeikin suosija lienee kuningatar Kleopatra. Hän ei kylläkään meikannut yksin kauneuden vuoksi vaan myös terveydellisistä syistä: meikkausaineiden uskottiin suojaavan silmäsairauksilta.

Ritva Viljanen, Maija Ukko
Julkaistu 31.8.2015
Päivitetty 7.3.2019

Kauneus on makuasia ja sidoksissa kulttuuriin. Erään afrikkalaisen heimon naiset venyttävät huulensa savikiekolla lautasen kokoiseksi. Kerrotaan, että alkuaan naiset venyttivät huuliaan, jotta eivät olisi kelvanneet orjakauppiaille. Sittemmin huulista tuli vahva valtti naimamarkkinoilla: mitä isommat huulet, sitä parempi naimakauppa on tiedossa.

Kosmetiikassa on käytetty monia myrkyllisiäkin aineita muun muassa ihon vaalentamiseen tuhoisin seurauksin. Lyijyä sisältävät voiteet turmelivat ihon ja elohopea saattoi viedä jopa hengen. Myrkkykoisolla puolestaan laajennettiin pupilleja lisäämään silmien viehätysvoimaa. Myrkyllinen kasvi tunnetaan siksi nimellä bella donna, kaunis nainen. 1910-luvulla alettiin markkinoida ihovoiteita ja puutereita, joissa oli uutta ihmeainetta radioaktiivista radiumia. Se sai kasvot kirjaimellisesti säteilemään.

Pula-aikana naiset löysivät kaunistusta ruokakaapista: punajuurella saatiin väriä huuliin ja poskiin, perunajauhot kävivät puuterista, ruokaöljyllä tummennettiin ripsiä ja kulmakarvoja.

Minä rupesin meikkaamaan viisikymmenluvun lopulla aloittaessani työt Helsingissä. Totuttuani meikkiin tunsin itseni alastomaksi ilman sitä. Nyt päälle seitsenkymppisenä rohkenen jo asioida kotikylän kaupoissa meikittä. Mutta Helsinkiin mennessä on piirrettävä silmät päähän ja punattava huulet.

Ei ehostus täysin humpuukia ole. Kosmetiikan keinoin me naiset voimme häivyttää väsymyksen, huolten tai sairauden jälkiä kasvoiltamme. Mieli piristyy, kun loihdimme kevyellä meikillä syvyyttä haileisiin silmiin, rusotusta kalpeisiin poskiin ja hehkua kuiviin huuliin. Samalla jokunen vuosi näyttää karisevan harteilta.

Ensimmäiset kokemukseni ehostuksesta olivat surkuhupaisia. Nuoruudessani harrastin pikajuoksua ja kävin treenaamassa urheilukentällä. Erään kerran päätin vähän kaunistautua, koska toivoin Riston ilmestyvän kentän laidalle. Kaupan kosmetiikkaa minulla ei vielä ollut, oli tyydyttävä kotikonsteihin. Teroitin tulitikun, otin tikkuun hellan luukusta nokimustaa ja rajasin sillä varovasti silmäni. Harjoituksen jälkeen Risto tosiaan odotti minua, ja hän katsoi silmiini tavallista pidempään. Kotona selvisi, ettei se pelkkää ihastusta ollut. Treenihiki oli levittänyt hiilimustan silmien ympärille, minkä vuoksi muistutin poloista klovnia.

Serkkuni Vuokon kanssa matkasimme Helsingistä junalla Keravalle rusettiluisteluun. Merkittävä tapahtuma vaati pientä kasvojen kohennusta, minkä hoidimme junassa, minä vuotta vanhemman serkkuni opastuksella. Käytin ensimmäistä kertaa ripsientaivuttajaa. Taivuttaja nipisti ja riuhtaisin sen pois – avaamatta. Ja kaikki ripseni irtosivat! Silmäripset ovat uusiutuva luonnonvara, mutta ei ollut kivaa olla ripsipuolena tuona tärkeänä iltana.

Ollessani kaksitoistavuotias pari tuttavaperheen tyttöä naapurikunnasta tuli yllättäen kyläilemään hienoksi laittautuneina. Olin otettu, että kolmisen vuotta vanhemmat neidot hyväksyivät lapsellisen seurani. He paransivat minun kelpoisuuttani punaamalla huuleni tummanpuhuvalla Sans ègalilla. Huulipunaa mainostettiin, että se pysyy, pysyy ja pysyy, mikä tuli todistettua. Minun oli saatava puna pois ennen kuin äitini tuli töistä. Hädissäni kuurasin huuliani kynsiharjallakin, mutta puna pysyi. Vartuttuani oivalsin tyttöjen käynnin todellisen syyn. Asuin varuskunnassa, ja vierailullaan tytöt pääsivät flirttailemaan solttujen kanssa.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset