Siirry sisältöön

Metsurin mieli saa voimaa puista ja metsästä

Mirja Nylander kehtaa kelliä metsässä. Metsä rentouttaa ja sieltä hän saa elämäniloa vaikeisiinkin aikoihin. Hänelle metsässä olo tarjosi myös keinon selvitä masennuksesta.

Tiina Eloranta, toimittaja
Julkaistu 14.4.2020
Mirja Nylander viihtyy metsässä tutkien ja pikku metsätöitä tehden. Metsurin koulutus takaa sen, että moottorisaha pysyy kädessä ja tuulenkaadot hoituvat polttopuiksi omin voimin. Kuva: Paavo Hamunen.

Mirja Nylander piehtaroi vihan ja epäoikeudenmukaisuuden tunteiden hetteikössä. Eikä ihme. Avioerossa Mirja menetti sukunsa omaisuutta, lapsilla ilmeni terveysongelmia, talosta löytyi vakavia rakennusvirheitä ja isä kärsi muistisairaudesta. Lisäksi Mirja loukkasi jalkansa onnettomuudessa. Vakuutusyhtiö väisti korvausvaatimuksen eikä suostunut korvaamaan kuntoutusta, Mirja kertoo.

Elämä keikkui vaakalaudalla. Tapahtumien myötä syntyi vihan, epätoivon ja surun tunnekierre, joka surkastutti Mirjan mieltä ja ajatuksia. Ulospääsy tuntui mahdottomalta. Lopulta myös luottamus ihmisiin, turvaverkkoihin, asiantuntija-apuun ja oikeuslaitokseen karisi.

Alkoholi kietoi Mirjan otteeseensa.

Kävely auttoi löytämään pääsyn pois syöksykierteestä

Eräänä keskitalven myöhäisenä iltana vuonna 2006 Mirja Nylander kaatui lumihankeen. Siinä maatessaan hän päätti, että tästä en nouse. Hänen iäkäs äitinsä hälytti Mirjan pojan ja siskon apuun. Poika kantoi Mirjan sisälle, ja sisko valvoi Mirjan kanssa seuraavan yön. Siinä he makasivat eteisen lattialla.

– Tuona yönä, tuossa lattialla puhkesin hillittömään ja pidättelemättömään itkuun. Itku kesti ja kesti. Sisareni piteli minua sylissään ja itki kanssani. Tuolloin annoin kaiken pahan olon tuntua oikein sydänjuurissa. Itku kesti muutaman tunnin ja jossain vaiheessa nukahdin sisareni silitellessä päätäni ja rukoillessa voimia minulle, Mirja kertoo.

Tuo yö katkaisi syöksykierteen. Yö oli niin kokonaisvaltainen, puhdistavan itkun ja läheisten läsnä olevan rakkauden kokemus. Kokemus, joka antoi Mirjalle voimia. Lisäksi läheiset huomasivat, miten kertakaikkisen lopussa Mirja oli.

Ensin sisko pyysi Mirjaa pienille kävelylenkeille metsään. Sitten alkukesän vaellusretkelle Lappiin, Ylläsjärven ja Pallas-Yllästunturin kansallispuiston maisemiin. Viimeisenä vaelluspäivänä Mirja kohtasi vanhan petäjän, Pakasaivon Petäjän, jonka kohtaaminen ja sen hänelle välittämä ”voimapläjäys” oli keskeinen syöksykierteen katkeamisessa. Tunturista Mirja löysi keinon hallita poukkoilevaa mieltään ja otti käyttöön kiitoskävelyt.

Nykyään hän saa kävelystä iloa ja voimia anteeksiantoon ja voimia kohdata itsensä.

Metsä tai puisto tarjoaa väylän rauhoittaa ja tasapainottaa oloa

Mirja Nylanderille ilo merkitsee perustavanlaatuista sielun ominaisuutta.

– Se on syvällinen pohjavireemme. Ilo kykenee ottamaan surun syliinsä ja käsittelemään sen. Ilman ilon vaalimista elämässämme suru voi ottaa ylivallan.

Mirja tuntee metsät ja uskaltaa viedä ihmisiä leikkimielisille retkille.

– Metsäkellintäretkiä sävyttää leikkisyys ja se pätee nimenomaan aikuisiin. Kun metsäkellintäringissä virittelemme ilokiviä, se on yhteistä leikkiä, jossa vapaudutaan ensin hymyilemään ja sitten röhönauramaan ja antamaan toisten kiville kunnon nauruja. Kun ilokivet on viritelty, ne pistetään taskuun keräämään lisää kokemuksia.

Mirja kertoo myös takaperinkävelystä, josta ensihämmästyksen jälkeen sukeutuu rauhallisen läsnäolon myötä syväiloa. Leikki ja leikkisyys ovat alkuvoimaisina elämäniloa ylläpitäviä.

– Elämänilo puolestaan puhaltaa meihin kestokykyä vaikeinakin aikoina, Mirja muistuttaa.

Mirja Nylander suosittelee metsä- ja puistokävelylenkkejä ihan myös sellaisenaan. Ne rauhoittavat ja tasapainottavat oloa.

– Riippuen siitä, kuvittelenko kävellessäni hengittäväni vihreää väriä sydämeen ja uloshengityksellä jalkojen kautta maahan tai hengittelenkö taivaan sinisyyttä. Tai kävelenkö niin, että sanon mielessäni ”rakkaudessa minä liikun, elän ja olen, jihuu”, niin näistä muodostuu se parhaus.

Mirja kehottaa jokaista vapaasti valitsemaan sellaisen kävelymuodon kuin itselle sopii. Kävellessä ympäröivät puut ja metsä – tai vaihtoehtoisesti puisto – tukevat virkistymistä, luottamuksen heräämistä, kiitollisuuden ilmaisua ja anteeksi annon voimaa.

– Tämähän on erityisen tärkeää aikoina, jolloin ympärillä kuohuu ja oma mieli tahtoo lähteä laukkaamaan, Mirja huomauttaa.

Luontosuhde luo yhteyden puihin ja metsään

Nykyisin Mirja Nylanderin elämässä luontosuhdetta voimallisempaa on luontoyhteys, yhteys metsään ja yhteys puihin. Tämä yhteys hänellä oli lapsena. Hän kadotti sen metsäopintojen myötä luontosuhteeksi, jossa metsäluonto määritellään sen taloudellisten arvojen avulla.

– Jopa kansallispuistokäynneille on pitänyt antaa rahallinen arvo, jotta poliittiset päättäjät ymmärtäisivät sen merkityksen ihmisille.

Mirjan luontoyhteys lähti palautumaan tunturivaelluksella. Nykyään hän käy joka päivä metsässä, sillä hän asuu metsän keskellä Kuusikossa, pienessä ”metsämökkeröisessä”.

Mennessään metsään hän pysähtyy tervehtimään metsää ja puita. Ja metsä tarjoaa vastavuoroisesti antejaan. Viime loppusyksynä Mirja toivoi, että saisi pariksi kerraksi syötäviä sieniä koriinsa. Hän oli unohtanut silmälasinsa keittiön pöydälle mutta kas, hänen tiensä vei suppilovahveroiden ja lampaankääpien luo. Iloa riitti pidempään, sillä Mirja sai suppilovahveroita pariksi kerraksi pakastimeenkin.

Kuusi, pihlaja, koivu vai vaahtera? Tai ehkä sittenkin mänty, metsälehmus tai tammi?

Kun Mirja Nylander kokee, että hänellä on haasteita elämässä, hän hakeutuu tietyn puun tai puulajin luo. Kun hänellä on irrallinen olo ja tuntuu, että oma elämäntehtävä on hakusessa, hän hakeutuu kuusikkoon. Tai kun hän tarvitsee lisää voimaa oman hyvänolon ylläpitoon ja terveyden vaalimiseen, hän hakeutuu männikköön.

– Tärkein harjoitteeni on puuhengitys, sitä teen oikeastaan päivittäin.

Tee peruspuuhengitys näin: Ota kunnioittava kiitollisuus sydämeen, avaa kehosi, ota aikomusenergia ja nojaa hartiaseutusi sekä takaraivosi puuta vasten. Muista pitää takapuoli irti puusta ja hengittää nenän kautta koko ajan.

Kuvittele sisäänhengittäväsi maapallon keskustasta puun juurten kautta jalkoihisi ja siitä sydämeen. Pysäytä hengitys, anna olotilasi laajentua. Uloshengityksellä kuvittele puhaltavasi hengitys sydämestäsi päälaelle, päälaeltasi rungon kautta latvukseen ja siitä taivaankaarelle. Seuraavalla sisäänhengityksellä kuvittele vetäväsi henkeä auringosta puun latvukseen, siitä runkoa pitkin päälaellesi ja pään kautta sisään ja sydämeen. Pysäytä hengitys, anna olotilasi laajentua. Uloshengityksellä kuvittele hengityksesi kulkemaan jalkoihisi, siitä puun juuriin ja leveälle maan sisään. Pidätä hetki hengitystäsi ennen seuraavaa virtaavaa kierrosta. Hengityksen jälkeen kiitä puuta.

– Harjoitteen voit tehdä myös siten, että teet mielikuvamatkan omaan lempimetsään ja siellä lempimetsässä puuhengität oman lempipuun kanssa, Mirja neuvoo.

Tätä mielikuvaharjoitetta Mirja suosittelee tehtäväksi illalla nukkumaan mennessä.

– Se rauhoittaa päivän jälkeen. Jos satut yöllä heräämään mieltä painaviin aatoksiin, niin voit vaan taas uudestaan päättäväisesti jatkaa mielikuvamatkaansa lempimetsässä ja hengitellä.

Mirja Nylander: Metsä! Havuja sielulle. Readme.fi 2020

Mirja Nylander: Metsä! Havuja sielulle. Readme.fi 2020

Lue myös:

Säännöllinen liikunta tuo puhtia työssä jaksamiseen

Kaisa Kuurne huomasi, että elämän kriiseissä tukirakenteet murentuvat

Kuvioleikki auttaa luovimaan elämän merellä

Lisätietoja Mirja Nylanderin omilta kotisivuilta.

Lue seuraavaksi

Haku

Löytyi 0 tulokset