Eija Honkonen: On hienoa olla terve ja elää normiarkea

Sen piti olla yksi lento lukuisien muiden joukossa. Helsingistä matkaa oli aie jatkaa ystävättären kanssa Tallinnaan. Eija Honkonen päätti ottaa nokoset Oulusta Helsinkiin mutta sydän päätti toisin. Rytmihäiriökohtaus iski puolivälissä matkaa ja yllätti voimakkuudellaan. Odotettu Tallinnan-matka vaihtui sairaalakeikkaan.

Eija Honkoselle rytmihäiriö oli ollut elämäntoverina neljännesvuosisadan. Hän oli tottunut nauttimaan estolääkettä ja suhtautumaan rytmihäiriöön niin, että se on osa elämää.

Onneksi tämä sattui Suomessa

Lokakuun 19. 2019 Eija oli koneessa, kun sydän alkoi oireilla tavanomaista rankemmin. Sydän jyskytti rinnassa, lisäksi kädet ja jalat tärisivät, voimat katosivat. Koneen stuertti ja kapteeni neuvottelivat tilanteesta sairaalan kanssa.

Eija uskoi, että hän jaksaa Helsinkiin saakka. Stuertti ja kapteeni hälyttivät kentälle apua. Kun Eija käveli koneesta ulos, kentällä odotti kaksi ambulanssia. Ambulanssissa annetun ensiavun jälkeen Eija kuljetettiin Peijaksen sairaalaan, jossa hän oli hoidettavana sydänosastolla kolme vuorokautta.

– Olin sairaalassa ihan rauhallinen, koska olin kokenut tällaista lukuisia kertoja.

Vain viikkoa aikaisemmin reissunainen oli palannut lentokoneella lempikaupungistaan New Yorkista Yhdysvalloista, missä hän oli käynyt tapaamassa sisarensa perhettä.

– Ihan mahtavaa, että tämä ei sattunut Amerikan-lennolla. Olin onnekas.

Ablaatio pelotti syyttä suotta

Eija Honkonen oli tottunut saamaansa diagnoosiin eli terveen sydämen rytmihäiriöön. Rytmihäiriöt olivat olleet jokapäiväistä elämää vuosikaudet.

Vuonna 2012 Eija oli saanut pahemman kammiotakykardiakohtauksen, jonka jälkeen Oulun yliopistollisessa sairaalassa sanottiin, että jossakin vaiheessa sydämelle pitäisi tehdä ablaatio. Asia oli jäänyt odottamaan, koska Eija oli tottunut elämään häiriön kanssa estolääkityksen avulla ja koska ablaatio jännitti.

Kun hän palasi lokakuussa 2019 kohtalokkaalta matkalta Helsingistä kotiin Oulunsaloon, hän jäi sairauslomalle. Jatkuva väsymys oli vaivannut.

– Tykkään liikkua – juoksen, pyöräilen ja erityisesti nautin salitreenistä. Olin hyväkuntoinen mutta niin väsynyt, etten jaksanut edes postilaatikolle.

Tässä oli Honkosen Eijan elämän loppu

Päästiin itsenäisyyspäivään. Ystävätär tuli puolisonsa kanssa kylään. Kahvipöydässä rytmihäiriökohtaus yllätti. Sairaanhoitajaystävätär mittasi makuulla olevan Eijan pulssia. Kohtaus ei mennyt ohi, ja niinpä paikalle soitettiin ambulanssi. Eija pääsi ambulanssiin ja siinä tiputukseen.

– Sain sanottua, että multa lähtee taju kun maailma pimeni.

Honkosen pihassa oli ambulanssi ja paikalle tuotiin myös lääkäri, jolta ambulanssimiehet saivat ohjeita.

– Ehdin jo ajatella, että tämä oli Honkosen Eijan loppu. Olo oli kaamea. Rinnasta päähän saakka tuntui, että kohta räjähtää.

Eija pääsi ambulanssilla Oulun sairaalaan sydänosastolle. Monta vuotta suunniteltu ablaatio tehtiin siellä muutamaa päivää myöhemmin. Toimenpide pelotti ihan hirveästi. Ikävä ja tuskallinen homma oli ohi nopeasti.

– Olin pelännyt ablaatiota aivan turhaan. Se muutti elämäni.

Eija kiittää sairaalan henkilökuntaa. Joka ainoan kerran hoito on ollut hyvää. Sydänpotilas ei ole joutunut odottamaan vaan kaikki on ollut valmiina, kun ambulanssi on kaartanut sairaalaan.

Vertaistuki on Eijalle tärkeää. Vain saman kokenut voi ymmärtää, miten hankala sairaus terveen sydämen rytmihäiriö voi olla.

Ablaation jälkeen ei tarvittu erityistä toipumisaikaa vaan elämä saattoi jatkua heti normaalina. Eija otti levon kannalta ja jatkoi sairauslomaa, sillä hän ymmärsi tarvitsevansa lepoa.

Eija Honkonen ei enää anna työlle liikaa. Ihminen tarvitsee lepoa ja palautumista.

Jatkuva pelko on kuluttava kaveri

Joulunpyhät sujuivat leppoisasti perheen kanssa. Uudenvuoden jälkeen tarmokas nainen kokeili ensimmäistä kertaa helpohkoa jumppaa. Kokemus oli erikoinen: Eija oli syönyt vuosia beetasalpaajaa eikä osannut ajatella, miltä tuntuu, kun sydämen syke nousee. Se oli uutta ja pelottavaa. Eija lähti jumpasta kesken kaiken pois.

Sairausloma teki hyvää. Lepo auttoi palautumaan, kun sai nukkua aamulla pitkään ja kuunnella äänikirjoja.

Kyynelet tulevat silmiin, kun Eija miettii, miten paljon rytmihäiriöt olivat elämään vaikuttaneet. Alituinen pelko ja epävarmuus ovat kuluttavia kavereita. Sinnikäs nainen ei ollut päästänyt itseään helpolla:

– Usein rytmihäiriökohtaus oli valvottanut yöllä pitkään ja silti vain riensin aamulla töihin.

Lomamatkoilla oli monta kertaa käynyt niin, että kohteessa oli pitänyt tyytyä lepäämään ja suunnitellut pyöräretket oli pitänyt unohtaa.

Sairaus opetti arvostamaan itseä

Kolme vuotta sitten Eijan puoliso sai aivoinfarktin mutta on toipunut huippuhyvin. Jo puolison sairaus muutti arvoja ja oma sairaus vielä lisää.

Eija sanoo, että hän sai uuden elämän ablaation myötä. Pelko ei enää kuulu elämään. Omaan kehoon voi luottaa.

– Olen työhullu. Edelleen tykkään tehdä työtä mutta nyt huolehdin itsestäni. Noudatan tästä eteenpäin työaikoja ja pidän lomat.

Eija osaa arvostaa itseään. Elämässä tärkeimmät asiat ovat perhe– puoliso, kolme aikuista lasta puolisoineen sekä kaksi lastenlasta.

Mummu jaksaa touhuta pienten poikien kanssa entistä paremmin ja lukea heille iltasaduksi vitsikirjaa.

Vanhimmalta tyttäreltään Eija sai hauskaa palautetta. Tytär katseli, miten äiti maalasi kotitaloa. Hän puuskahti: ennen ei olisi uskonut, että tällaista tapahtuu. Perhe oli tottunut siihen, että äiti oli vuosia väsynyt.

– Tavallinen arki pienine puuhineen on parasta.

Kun Eija palasi neljän kuukauden sairauslomalta töihin, hän ennätti tehdä myyntityötä pari viikkoa. Sitten korona laittoi asiat uusiksi.

Elämä on opettanut, että kaikesta selvitään.

– Ajattelen, että totaalipysähdys tuli pakottamaan meidät muutokseen.

Lue lisää:

Kammiotakykardia on kammioperäinen nopea rytmihäiriö

Rytmihäiriön tutkiminen

Rytmihäiriöt naisen sydämessä

Sydänpotilaan kuntoutus ja vertaistukitoiminta

Tahdistin toimii Marin henkivartijana

Katekoliamiiniherkkä polymorfinen kammiotakykardia

Tutustu myös Sydänkaupan potilasoppaisiin osoitteessa sydänkauppa.fi