Haarukan matka ruokapöytiin

Ruokien maut koostuvat aistien vaikutuksesta. Lapsi oppii maistelemaan ruokia ensin sormin, sitten mukaan tulevat lusikka ja haarukka. Myös street food -ruoka syödään käsin. Ja pizzaan saa italialaisittain tarttua käsin. Haarukan matka avaa näköaloja syömisen kulttuuriin.

Ennen haarukkaa, veistä ja lusikkaa syömiseen käytettiin sormia. Apuna toimi puukko ja kaksihaarainen syömäpiikki. Ajan saatossa syömäpiikki muuntui kaksipiikkiseksi haarukaksi.

Tutkija ja kirjailija Tarja Tuulikki Laaksonen on erikoistunut vanhan rakennuskannan arvottamiseen ja sisustuksen historiaan. Hän kokosi tuttuja esineitä Kuka keksi haarukan -kirjaan. Kirjan arkisilla esineillä on takanaan tarinoita, joita Laaksonen valottaa tarinoin ja kuvin.

Laaksosen kirjassa kertoman tarinan mukaan heinähangon tapainen väline kulkeutui 1000-luvulla Venetsiaan. Bysantin keisarin tyttären myötäjäisten mukana kulkeutunutta välinettä käytettiin arabialaiseen keittiöön kuuluneiden sokeristen leivonnaisten ja hillomaisien säilykkeiden syömiseen. Näin tahmeat ruuat eivät tarttuneet sormiin. Suomeen haarukat saapuivat jouluaattona 1562, kun Juhana-herttuan puoliso Katarina Jagellonica saapui Turun linnaan.

Veitsen kärki pyöristyi samoihin aikoihin 1600-luvun lopulla, kun haarukka yleistyi ruokapöydässä. Lusikka alkoi saada meille tuttuja muotoja 1700-luvulla.

Laaksonen esittelee kymmeniä kodin esineitä, jotka löytyvät lähes joka kodista. Jokaisella arkisella esineellä on tarina. Myös kalusteet, pukeutuminen ja käytöstavat Laaksonen esittelee tarinoiden kautta.

Arkisten esineiden historia auttaa meitä ymmärtämään, mikä vaikutus yhteiskunnallisella kehityksellä on ollut elinympäristömme muotoutumisessa.

Tarja Tuulikki Laaksonen: Kuka keksi haarukan – Arkiesineiden ihmeellinen maailma. Minerva Kustannus 2017