Hetki ennen valoa kuvaa vanhemman pelkoa ja hoitajien venymistä äärirajoille

Bio Rex Helsingin Hetki ennen valoa -elokuvan ensi-illassa tunnelma oli lämmin, Laura Birn kertoo.

– Kuvauksista ensi-iltaan tulee melkein vuoden tauko, ja on aina ilo nähdä työryhmää ja niitä ihmisiä, joiden kanssa on jakanut todella intensiivisen, jopa intiimin ajan.

Hetki ennen valoa kertoo kahden naisen kohtaamisesta keskellä hoitoalan kriisiä. Birnin esittämä erikoissairaanhoitaja Inka työskentelee lasten tehohoidossa tilanteessa, jossa resurssipula koettelee sekä työntekijöitä että potilaita. Samaan aikaan juuri vanhemmiksi tulleen pariskunnan maailma järkkyy, kun vastasyntynyt vauva joutuu tehohoitoon sydänvian vuoksi.

Birn kertoo innostuneensa roolista heti luettuaan käsikirjoituksen.

– Se oli niin hieno käsikirjoitus, että päätin saman tien, että haluan olla mukana. Minua puhutteli sekä yhteiskunnallinen aihe että se, miten hoitoalan kriisiä kuvattiin kahden ihmisen kautta.

Hänen mukaansa elokuva näyttää tilanteen, jossa ihmiset voivat ajautua toisiaan vastaan, vaikka todellinen ongelma löytyy rakenteista.

– Hoitajat on ajettu mahdottomaan tilanteeseen. Ihmiset joutuvat jatkuvasti ylittämään omia rajojaan. Samalla vanhempi taistelee lapsensa puolesta henkeen ja vereen. Se on äärimmäisen inhimillistä.

Lasten teho-osaston arki tuli tutuksi

Rooliin valmistautuessaan Birn sai rinnalleen kokeneen lasten teho-osaston hoitajan, erikoissairaanhoitaja Jaana Lindströmin.

– Hän opetti käytännössä kädestä pitäen kaiken, mitä valkokankaalla näkyy. Esimerkiksi miten hanskat puetaan nopeasti käteen ja miten erilaisia toimenpiteitä tehdään.

Teknisten yksityiskohtien lisäksi keskustelut koskivat työn henkistä kuormitusta.

– Puhuimme paljon siitä, mitä tarkoittaa tehdä työtä jatkuvassa kiireessä ja paineessa. Työn fyysisestä puolesta puhutaan usein, mutta yhtä tärkeää on sen henkinen kuormitus.

Pelkoa, toivoa ja tunnistettavia kokemuksia

Elokuvassa sairastunut vauva ja tehohoitoympäristö koskettavat monia katsojia, joilla on omakohtaisia kokemuksia lapsen sairaudesta tai sairaalajaksoista.

Birn kertoo saaneensa palautetta ihmisiltä, jotka ovat tunnistaneet elokuvasta omia kokemuksiaan.

– He ovat sanoneet, että sairaalassa olemisen tunnelma tuntuu hyvin todelliselta. Se käytävillä kulkeminen, jatkuva epävarmuus ja tunne siitä, että tilanne vyöryy yli.

Hänen mukaansa elokuva tavoittaa jotakin olennaista myös vanhemmuuteen liittyvästä haavoittuvuudesta.

– Lapsen saaminen on valtavan mullistava tapahtuma riippumatta siitä, meneekö kaikki hyvin vai ei. Siihen liittyy niin paljon tunteita, että jokaisen kokemus on lopulta hyvin henkilökohtainen.

Katsojilta tullut palaute on vakuuttanut Birnin siitä, että elokuva on onnistunut tavoittamaan jotakin yleisinhimillistä.

– Minulle on sanottu, että siinä näkyvät yhtä aikaa pelko, kauhu ja toiveikkuus. Klausilla on tapa katsoa ihmisiä lempeästi ja nähdä kaikki se räpiköiminen, jota elämä meiltä välillä vaatii.

Valo löytyy vaikeuksienkin keskeltä

Elokuvan nimi, Hetki ennen valoa, kiteyttää Birnille ennen kaikkea toivon.

– Minulle se liittyy uskoon siitä, että elämä kantaa myös järkyttävimpien kriisien keskellä. Jostain se valo alkaa vähitellen päästä sisään.

Hän kuvaa elämää aaltoliikkeeksi, jossa mikään tunne ei ole pysyvä.

– Kukaan ei voi välttyä aallonpohjilta, mutta ei myöskään niiltä nousuilta, jolloin elämä helpottaa. Kaikki ei mene täydellisesti, vaikka tekisi mitä. Toisaalta ilman kipua tai surua ei ehkä koskaan ymmärtäisi, miltä suuri ilo, onni tai helpotus tuntuvat.

Kuvausten päättyminen merkitsi Birnille tuttua haikeutta.

– Kuvausten viimeinen päivä on aina irtipäästämisen hetki. On haikeaa luopua henkilöstä, maailmasta ja työryhmästä, johon on ehtinyt kiintyä. Se yhteisö, joka kuvausten aikana syntyy, hajoaa jälleen.

Sama kriisi jatkuu yhä

Tällä kertaa elokuvasta jäi mieleen myös laajempi kysymys.

– Tämä hoitoalan kriisi on ollut olemassa jo vuosikymmeniä. Elokuvan idea on lähtöisin vuodelta 2007, ja silti puhumme samoista ongelmista tänään.

Birn kertoo pohtineensa kuvausten jälkeen sitä, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa pidetään aidosti arvokkaana.

– Hoitohenkilökunta, varhaiskasvatus ja opetusala kertovat kaikki olevansa kovilla. Olen miettinyt, mihin me panostamme yhteiskuntana ja mitä pidämme korvaamattoman tärkeänä. Kuuluuko kaikille yhtäläinen hoito? Ne ovat kysymyksiä, jotka jäivät pyörimään mieleen pitkäksi aikaa.

Silti synkkyyden sijaan Birn toivoo katsojien löytävän elokuvasta ennen kaikkea ihmisyyttä.

– Vaikka aihe on raskas, Klausin tapa katsoa ihmistä ja elämää on lempeä ja rauhallinen. Toivon, että mahdollisimman monet löytävät tämän elokuvan pariin.

Ohjaaja Klaus Härö kertoo, miksi hän halusi tehdä elokuvan hoitoalan kriisistä

Klaus Härö sai ensimmäisen sytykkeen elokuvaan vuonna 2007 hoitajien työtaistelusta ja joukkoirtisanoutumisten uhkasta.

Vuonna 2008 Härö luki Helsingin Sanomien Kuukausiliitettä, jossa yhden jutun otsikko oli Kaksintaistelu. Se oli Stiina Kiiverin kirjoittama artikkeli, joka kertoi hoitoalan työtaistelusta nimenomaan äidin näkökulmasta. Äiti oli synnyttänyt sydänsairaan lapsen. Jutussa hän kertoi työtaistelusta ja siitä, miten hän äitinä pelkäsi, että onko täällä kohta ketään hoitajia. Juttu eteni päivä päivältä. Juttu loppui lauseeseen: Ja minä olin se äiti.

– Mietin jo silloin, että olisiko mahdollista tehdä elokuva, joka olisi yhtä vaikuttava kuin tämä artikkeli. Ajatus jäi hautumaan.

Härön mukaan käsikirjoittajat Kirsi Vikman ja Jimmy Karlson halusivat alusta lähtien kertoa tarinan myös hoitajien näkökulmasta.

Taustatyötä tehtiin paljon sekä faktapuolella että tunnepuolella. – Kyllä käsikirjoittajat ja minä ohjaajana olemme tehneet pitkän taustatyön. Ennen kaikkea haastateltiin lääkäreitä ja hoitajia.

Kaikki näyttelijät paneutuivat rooleihin ja etsivät tietoa, että tunnelma on oikea, Härö kertoo.

– On koettu, että tämä aihe on sellainen, että näyttelijät ovat tulleet mielellään mukaan.

Mikä elokuvan tekemisessä oli vaikeinta, Klaus Härö?

– Koska työni on paljon samaistumista, luotin siihen, että ymmärrän omaisia. Tunnen onnistuvani, koska hoitajilta on tullut palautetta, joka on hyvin arvostavaa ja kiittävää. Rekvisiitta ja puvustus on pyritty suunnittelemaan niin että kaikki tulee lähelle meitä suomalaisia ja meidän arkea.

Tarvitsetko vertaistukea?

Sydänlapset ja -aikuiset ry tarjoaa tietoa, vertaistukea ja toimintaa ihmisille, joilla on synnynnäinen sydänvika tai perinnöllinen rytmihäiriösairaus sekä heidän läheisilleen.

Lisätietoa: Sydänlapset ja -aikuiset ry