Apua yksinäisyyteen

Kahvikuppiin lorisee pelkkää höyryävää vettä. Sirkka Pylväläistä hymyilyttää.
– Nyt Erkki joutuu tulemaan tähän, Pylväläinen sanoo ja vilkaisee keittiön pöydän ääressä istuvaa Erkki Virtasta.

Virtanen hivuttautuu ylös tuolistaan, kumartuu melkein kiinni kahviautomaattiin ja napsauttaa kannen auki. Hän tutkiskelee kahvikapselia läheltä, koska silmänpohjan rappeuma on edennyt jo pitkälle.
– Teemme näin, Virtanen sanoo samassa ja napsauttaa automaatin kannen kiinni. – Nyt kuppi alle.

Kone hurisee, ja tumma kahvi lorisee kuppiin. Pylväläinen on kattanut kahvikupit pöytään, tarjoilulautaselle rusinapullaa ja joulupipareita.
– Maitoa en muistanut ostaa, kun en sitä juokaan, Virtanen tokaisee.

Vieras saa juoda kahvinsa mustana. Virtanen napsauttaa kahviinsa kuusi palaa makeutusainetta, ”sakkariinia”, kuten hän sanoo. Radiosta kantautuu Yle Uutiset. Keittiön ikkunasta puskee sisään marraskuinen harmaus, joka pakottaa pitämään valot päällä.

Erkki Virtasen ja Sirkka Pylväläisen yhteisiin hetkiin kuuluu jutustelu. Tänään huomion vie käynnissä oleva sote-keskustelu.
– Vanhuudessa on se, että rupeaa herkästi kertomaan vanhaa asiaa, Virtanen pohtii. ­– Vieraalle on helpompi kertoa asioita kuin omille lapsille.

Hoivanantaja auttaa kotitaloustöissä

Virtanen kaatui uudenvuodenaattona. Muistoksi jäi jälki kalloon ja vaurioitunut munuainen. Omaan sänkyynsä hän pääsi vasta huhtikuussa. Joka aamu Vantaan kaupungin kotihoidon sairaanhoitaja mittaa Virtasen Marevan-arvot ja hoitaa lääkkeiden jakamisen. Kun toipilas kotiutui sairaalasta, alkuun kävi myös fysioterapeutti, mutta ei enää. Siivooja tekee työnsä joka viikko.

Virtanen asuu yksin, kuten reilu tuhat muutakin yli 85-vuotiasta vantaalaista. Irja-vaimo kuoli viisi vuotta sitten Alzheimerin tautiin.
– Olin oikeastaan yksin jo kymmenen vuotta sitten, koska vaimo ei pystynyt liikkumaan eikä puhumaan.

Pylväläinen taas työskentelee hoivanantajana Home Instead Seniorihoivassa, joka on ikääntyneiden ja vammaisten hoiva- ja kotihoidon tukipalveluja tarjoava yritys. Pylväläinen tulee Vantaan Johdintielle arkisin puolenpäivän aikoihin, paitsi ei niinä päivinä, kun taksikuski soittaa ovikelloa ja saattaa Virtasen sotaveteraanien kuntoutukseen Peijaksen sairaalaan.

Parituntisen aikana Pylväläinen tekee pieniä kotitaloustöitä, kuten vaihtaa lakanat, pesee pyykkiä ja laittaa ruokaa. Nytkin pyykkikone hurisee seinän takana.

Ostoksille Jumboon Virtanen ja Pylväläinen kulkevat taksilla, koska Virtanen omien sanojensa mukaan liikkuu huonosti. Matkaa kertyy puolitoista kilometriä. Ruokaostoksilla Virtanen käy Citymarketissa, koska siellä on hänen mielestään paras kalatiski. Lisäksi ostoksiin tulee enemmän järkeä, kun he menevät yhdessä. Kalatiskiltä tulee mukaan ahvenfileitä – joskus kuhaa, lohta tai silakkapihvejä.

Pylväläinen laittaa mielellään Virtasen lempiruokaa, kalaa. – Ja hyvää ruokaa tekeekin, Virtanen kehuskelee, sillä onhan hoivanantaja alkuperäiseltä koulutukseltaan keittiömestari.

Jutustelun lomassa Pylväläinen käy välillä siirtämässä pyykit kuivausrumpuun, hyrinä alkaa. – Lakanat ehtivät juuri kuivua, kuuluu kodinhoitohuoneesta.

Itsenäinen työ kiinnostaa

Kampaaja oli kuullut Home Instead Seniorihoivan hakevan hoivanantajia Vantaan alueelle ja tämä suositteli työtä Pylväläiselle. Työ ei vaadi terveydenhuollon koulutusta, joten se sopi Pylväläiselle.

Yritys kouluttaa työntekijät oman koulutusohjelman mukaan, johon kuuluvat perehdytys ja turvakoulutus. Koska hoivanantaja työskentelee useimmiten asiakkaan kotona, pitää työntekijän tietää, miten hätätilanteessa toimitaan. Turvallisuusajattelun lisäksi hoivanantajat käyvät läpi ikäihmisten perusterveyttä koskevia asioita sekä viriketoiminnan ja apuvälineet. Muistisairaiden kanssa toimivat saavat vielä jatkokoulutuksen.

Pylväläinen tietää mitä hoivaaminen tarkoittaa, sillä hän on toiminut läheisensä omaishoitajana. Sitä kokemusta hoivapalveluketjun franchiseyrittäjä Jyrki Palomäki arvosti. Niin Pylväläisestä tuli Virtasen hoivanantaja huhtikuusta lähtien.

Hoivanantajan työ on tuntityötä ja työntekijä pystyy määrittelemään, minkä mittaisia päiviä hän tekee. Pylväläinen viihtyy, koska hän pitää työtä monipuolisena. Työkavereita hän tosin tapaa harvoin, yhdestä kahteen kertaa vuodessa työnantajan järjestämissä yhteistapaamisissa.

Pylväläisellä on myös muita asiakkaita, lähinnä vammaislapsia. – Eilen olin yhden lapsen kanssa uimassa ja vasta yhdeksän jälkeen kotona.

Joskus asiakas haluaa vain kävelylle. Erään vanhuksen kanssa Pylväläinen keskustelee, ja samalla he heittävät tavaraa pois. Tavaroista luopumista Virtanenkin on tehnyt Pylväläisen avustuksella. Virtanen ei aio muuttaa kotoaan, mutta hän myi kesäpaikkansa. Lapset kiikuttivat tavarat isänsä kellariin ja saunaan, väliaikaisesti.

Hoivapalveluyritykset tarjoavat tukiverkkoa

Kun Virtanen tapasi Pylväläisen ensimmäisen kerran, yrittäjä hoiti esittelyn. Hoivatyötä Palomäki ei juurikaan tee. Sen sijaan hän käy tapaamassa asiakkaita heidän kotonaan, on mukana hoivanantajan ja asiakkaan ensimmäisessä tapaamisessa, hoitaa asiakkaiden soittamia aikataulumuutoksia ja tekee toimistotöitä. Joskus toimitusjohtaja kuitenkin pujahtaa sijaisen pestiin, hätävarasijaiseksi, kuten hän itse sanoo.

Home Instead Seniorihoiva -ketju rantautui Yhdysvalloista Suomeen vuonna 2008. Toimipisteet ovat keskittyneet kaupunkeihin: ensin Helsinkiin ja Espooseen, sitten Vantaalle, Tampereelle, Turkuun ja Lahteen.

Palomäki ajautui alalle sattumalta, koulutukseltaan hän on diplomi-insinööri. Asiakkaat ja asiakastyytyväisyys kiinnostivat kuitenkin Palomäkeä enemmän kuin tekniikka. Hän luki artikkelin Home Instead – franchiseketjusta ja kiinnostui. Loppuvuonna 2012 ketju haki yrittäjiä Suomeen. Palomäki valitsi yrityksensä alueeksi Vantaan, koska hänen mielestään alueella asuu rentoja ihmisiä. Hänelle on myös tärkeää, että Vantaalla pääsee liikkumaan autolla nopeasti.

Kun Palomäki aloitti yrittäjänä vuonna 2013, oli hän osakeyhtiön ainut työntekijä. Tosin alussa vaimo auttoi paperitöissä. Seuraavana vuonna Vantaan Home Instead Seniorihoiva työllisti jo kaksitoista henkeä, ja tänä vuonna luku on kiivennyt kahteenkymmeneenyhteen.
– Yleensä työntekijät löytyvät suositusten ja TE-palvelun kautta, Palomäki kertoo.

Kilpailijoiden kanssa yhteistyössä

Home Instead Seniorihoiva saa uusia asiakkaita, kun esimerkiksi kaupungin palveluneuvoja käy asiakkaan luona ja huomaa, että ikääntynyt tarvitsee apua ateriointiin ja ikkunanpesuun.

Palomäki haluaa tehdä yhteistyötä myös muiden hoivapalveluja tarjoavien yritysten kanssa.
– Jos asiakas ei pärjää yksin, voi meiltä tilata esimerkiksi lounasseuraa palvelukotiin, hän sanoo ja jatkaa. – Mielestäni on tärkeää, että asiakas tietää, että sama hoivanantaja tulee joka kerta hänen kotiinsa.

Toimitusjohtaja ei koe, että vapaaehtoiset toimijat olisivat yrityksen kilpailijoita, koska vapaaehtoiset eivät usein sitoudu säännöllisiin tapaamisiin.
– Päinvastoin, autamme seurakunnan ja SPR:n vapaaehtoisten etsimisessä, jos asiakas niin haluaa.

Yritys pyrkii maltilliseen kasvuun

Kun yritys tarjoaa Suomessa palveluseteleillä tuotettuja palveluja, kunnat valvovat palveluntuottajia. Home Instead Seniorihoiva on mukana Vantaan kaupungin listalla, jossa kerrotaan alueen kotiin palvelua tarjoavat yritykset. Palomäki yrittää vaikuttaa päättäjiin, että kaupungin palveluseteliä voisi käyttää useammin myös hoivapalveluiden ostoon.
– Saataisiin sairaalahoitoa vähemmälle ja kotiutetut aikaisemmin toimintakykyisiksi. Nyt käyttö on ollut vielä vähäistä.

Home Instead Seniorihoiva Vantaa on toiminut kaksi ja puoli vuotta. Palomäen mukaan uusia asiakkaita tulee muutama kuukaudessa, enemmänkin saisi tulla.
– Tämä on pioneerityötä, eikä palvelua vielä tunneta.

Hoivamarkkinoilla riittää mahdollisuuksia, koska ikääntyneiden toivotaan pärjäävän kotona mahdollisimman pitkään. – Me haluamme olla hoivapalveluiden tarjoajana paras, siinä meillä on osaamista, Palomäki sanoo ja kiteyttää yrityksen tulevaisuudennäkymiä.

Yksinäiset illat rasittavat

Palataan vielä hetkeksi Virtasen kotiin Johdintielle, jossa olohuoneen ikkunasta näkyy Kartanonkosken asuinalue. Vielä 50-luvulla alueella oli vain kaksi taloa, Virtasen talo ja eräs toinen. Jo niihin aikoihin diplomi-insinööri teki työmatkoja ulkomaille, Yhdysvaltoihin ja Japaniin. Maailmaa nähneelle miehelle illat ovat yksinäisiä.
– Kun laitan kaikki lyysarit päälle, johan alkaa näkyä, Virtanen sanoo ja napsauttaa kirjoituspöydän kaikki kolme valaisinta päälle. – Tässä teen vielä jotain paperitöitä, mitä nyt vielä on. Tytär hoitaa pankkiasiat.

Mutta ei Virtanen viihdy enää kirjoituspöydän ääressä, hän viihtyy omassa sängyssään tai tv-huoneessa. Kun toipilas kotiutui sairaalasta, odotti kotona yllätys: poika oli hankkinut teräväpiirtotelevision ja nojatuolin, jonka asentoa voi säätää. Näin isä pystyi istumaan edes jonkin aikaa paikoillaan.
– Istun tässä nojatuolissa ja katselen ajankohtaisohjelmia tai kuuntelen musiikkia, Virtanen kertoo ja näyttää samalla, miten tuolin kaukosäädin toimii.

Pylväläinen nojailee tv-huoneen ovenpieleen. – Mielestäni työssä on hyvä, jos pystyy luomaan sellaisen suhteen, että tuntee olevansa tuki ja turva.

Virtasen lapset ovat kuulemma tyytyväisiä Pylväläiseen, ettei isä ole niin paljon yksin. Lapset ja lastenlapset käyvät viikonloppuisin, hoivanantaja huolehtii seurasta arkisin.

Vuosikymmeniä sitten Virtanen vieraili työmatkoillaan siskonsa luona Alabamassa. – Siellä opin syvän etelän elämää, lauluja ja musiikkia.

Siitä musiikista Virtanen nauttii vieläkin ja voisi kuulemma lähteä vaikka konserttiin, kunhan seuraa löytyy.