Karvainen kaveri hyväksyy ehdoitta ja innostaa

Lemmikkieläinten terveysvaikutusten tutkiminen keskittyi aluksi juuri sydän- ja verisuonitautien vaaratekijöihin. Psyyken merkitys sydänsairauksissa oli tiedostettu jo varhain, samoin verenpaine ja syke ovat helposti mitattavia. Monet tulokset osoittautuivat eläinmyönteisiksi. Varhaisissa sepelvaltimotaudin riskitekijöiden tutkimuksessa lemmikin omistaneilla miehillä oli iästä riippumatta alhaisemmat systolisen verenpaineen, kolesteroli- ja triglyseridiarvot. Eläimen omistamisella todettiin olevan sydäntä suojaava ja ahdistusta vähentävä vaikutus.

Viime vuosina on tutkittu enemmän lemmikkien psyykkisiä ja kognitiivisia merkityksiä, etenkin kiintymyshormoni oksitosiinin ja stressihormoni kortisolin vaikutuksia. Eläinten läheisyyden on todettu vaikuttavan hermoston toimintaan ja sitä kautta koko hyvinvointiin.
– Meillä on jo pitkään ollut sisäinen tieto, että eläimet ovat ihmiselle hyväksi. Pikkuhiljaa tutkimusnäyttöäkin alkaa olla enemmän, joten voimme luottaa tuntemuksiimme asiasta, lääketieteen tohtori, lastenpsykiatri, lasten- ja nuorten psykoterapeutti Kaija Ikäheimo kiteyttää.

Hän kiinnostui vuosia sitten myös ammatillisesti ihmisen ja eläimen välisestä vuorovaikutuksesta ja merkityksestä kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ikäheimon toimittamaKarvaterapiaa-kirja perehtyykin eläinavusteiseen työskentelyyn, joka tarkoittaa kattoterminä eläimen kanssa tehtävää, niin erilaista vapaaehtoistoimintaa kuin ammatillistakin terapiaa sosiaali- ja terveysalalla ja kasvatuksessa.

Eläinavusteinen työskentely alkaa pikkuhiljaa tulla yhä tutummaksi. Viime aikoina esimerkiksi yhä useammassa kirjastossa pääsee lukemaan koiralle. Itse asiassa juuri Ikäheimon tutustuttua lukukoiratoimintaan kansainvälisessä seminaarissa ja esitettyä idean kotimaassa, Kaarinan kirjastossa alettiin lukea koirille ensimmäisenä Suomessa. Lapset pitävät koiraa miellyttävänä kuuntelijana, heidän verenpaineensa ja sykkeensä ovat olleet alhaisempia lukiessa koirille kuin perheen ulkopuoliselle aikuiselle.

Ammatillisesti koiria on alettu hyödyntää fysio- ja toimintaterapiassa. Ikäheimo käyttää myös työssään koiriaan apunaan jo viidettä vuotta. Idea lähti vastaanoton akvaariosta. Koirat ovat erinomaisia ”jäänmurtajia” myös terapeuttisessa keskustelussa, samalla niiden kanssa touhutessa puhe tulee usein huomaamatta.
– Kokemukseni ovat niin myönteiset, etten haluaisi enää palata kokonaan vanhaan työskentelytapaan ilman koiria. Niiden kyky aistia tunteita ja lohduttaa on mahtava. Eläimet vetävät meidät tähän hetkeen ja pitävät siinä kiinni.

Kosketusta, iloa ja eloa

Eläimet laukaisevat sisäisen turvajärjestelmän, jolloin kiintymyshormoni oksitosiinin määrä suurenee. Oksitosiini vähentää pelkoa, lisää mielihyvän, turvallisuuden ja luottamuksen tunnetta, mikä vähentää puolestaan stressihormoni kortisolin erittymistä. Oksitosiinin sanotaan parantavan myös sosiaalista muistia.

Eläinten merkitys korostuu yksinäisyydessä. Suurta apua voivat saada esimerkiksi traumatisoituneet ihmiset ja kiintymyssuhdehäiriöistä kärsivät nuoret. Eläin tuo myös mahdollisuuden kosketukseen. Merkittävä tutkimustulos osoitti, että kosketuksessa oksitosiiinipitoisuudet kasvavat kummallakin, sekä ihmisellä että koiralla.

Koiria ja hevosia pidetään vanhimpina terapiaeläiminä. Eläinlajin on tärkeää olla ihmiselle mieluisa. Kyse on paitsi makuasioista, myös tuttuudesta ja varhaisista kokemuksistamme.
– Ihminen tarvitsee tulla kuulluksi, arvostetuksi, hyväksytyksi ja ymmärretyksi, mikä on helpompaa saavuttaa eläimen kanssa. Eläin ei katso vaatteita tai millainen olet, vaan hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet.

Ikäheimon vastaanotolla terapian alussa leikitään koirien kanssa. Lapset ovat opettaneet koirille mitä erilaisimpia temppuja, jolloin he ovat saaneet tärkeitä onnistumisen kokemuksia ja samalla nähneet eräänlaisen oppimisprosessin käytännössä. Lapset kuin aikuisetkin, heijastelevat lisäksi yleensä omaa elämäntilannettaan ja mielessä pyörineitä asioita kokemaansa arkisiin tilanteisiin.
– Terapeutin tehtävä on poimia keskustelusta oikeat kohdat. Mustasukkaisuus ja huomionhakuisuus tulevat esimerkiksi aiheina hyvin helposti esille koirien puuhista keskusteltaessa.

Sanoinkuvaamattomia hetkiä

Yhä useampi koira ja kissa vierailee vanhainkodeissa, mutta Suomen Karva-Kaverit ry:n terapiaeläinten joukosta löytyy jopa fretti ja unkarilainen villasika Mikko sekä alpakoita. Eläintä ei ole karvoihin katsominen, tärkeintä on sen luonne. Terapiaeläin ei saa olla arka eikä luonnollisestikaan aggressiivinen.
– Jos mieli on korkealla, niin kaikki muukin on paremmin. Eläimen avulla on äärettömän yksinkertaista tuoda iloa, Karva-Kavereiden puheenjohtaja, pääkoordinaattori ja eläinavusteinen valmentaja, Maarit Haapasaari toteaa.

Varsinaissuomalainen yhdistys tekee vapaaehtoistyönä eri puolilla maata eläinavusteista työskentelyä ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Työtä tehdään eläinten ehdoilla ja vierailut suuntautuvat vanhainkoteihin, kehitysvammaisten ja mielenterveyskuntoutujien luokse ja lastenkoteihin. Vierailut kestävät varttitunnista kahteen, yhdistys puhuu itse annettavista haliannoksista.

Vierailujen aikana on ollut vuosien aikana sanoinkuvaamattomia hetkiä. Haapasaaren sekarotuinen kissa Lyyli-Charlotta sai eräänkin vanhuksen laulamaan sille aina sylissään ystävänlaulua. Toinen vanhus innostui ulkoilemaan koiran kanssa. Koirat tuntuvat rakentavan yhteyttä myös muistisairaiden kanssa.
– Eläimet onnistuvat jollakin tavalla innostamaan ihmisiä, joita mikään ei enää tunnu kiinnostavan. On hyvin liikuttavaa, kuinka moni haluaa ikään kuin osoittaa vaikka koiralle pystyvänsä vielä tekemään jotain. Ei ole vain yhtä tai kahta kertaa, kun tapaamisista on lähtenyt herkistyneenä pois. Eläin herättää tunteita ja saa aikaan sanattomia kontakteja myös ihmisiin, jotka eivät enää kunnolla pysty viestimään.

Vierailut tuovat myös yhteisöllisyyttä, niistä puhutaan vielä kauan jälkikäteen ja aletaan muistella omia entisiä lemmikkejä. Kenenkään luokse ei tuppauduta väkisin ja mahdolliset allergiat otetaan huomioon, mutta yleensä käynnit ovat todella odotettuja.

Haapasaari iloitsee, että sosiaali- ja terveysalalla on alettu nähdä eläinavusteisen työskentelyn tarve ja mahdollisuudet.
– Ainoa ehkä hieman kriittinen, mutta samalla positiivinen palaute tuli eräästä vanhainkodista. Hoitohenkilökunnalla oli vierailun jälkeen tavallista enemmän kiirettä, kun vanhukset olivat olleet enemmän liikkeellä.