Korona-aika opetti elämään hetkessä

Istumme Marco Bjurströmin kanssa tanssikoulu StepUpin toimistolla Helsingissä. Olen hyvin iloinen, että olemme täällä ja koulu toimii täysin tällä hetkellä, Marco sanoo. Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet vaikeita tanssikoululle. Toimintaa on keskeytetty ja aloitettu uudelleen useita kertoja. Tuota ennen tänä vuonna 35 vuotta täyttävä yritys oli ehtinyt kasvaa tuhansia ihmisiä liikuttavaksi velattomaksi yritykseksi.  Moni työntekijöistä ja opettajista oli ollut mukana jo hyvin pitkän aikaa, moni jo alusta asti.Yhtäkkiä täysin ulkopuolelta tullut määräys sulkea toiminta lamaannutti aluksi täysin, järkytti perusarvoja, sanoo Marco.

– Mutta niinhän se varmasti kaikille teki. StepUpin henkilökunta on Marcolle kuin perhe ja itselle vaikeinta oli se, että joutui sanomaan toisille, että ei ole töitä. Alkuaikoina itku oli tosi herkässä. Mutta oli pakko lomauttaa, koska muuten koko yritys olisi kaatunut.

Korona-ajan pitkittyessä resilienssiä tarvittiin, kun muutoksia tuli niin usein.

– Meille tärkeää oli toimia täysin ohjeiden ja lakien mukaan, tämä on ollut meille tärkeää yrityksen alusta alkaen. Se, mistä olen kiitollinen, että saimme kustannustukia ja niiden avulla pidettyä yrityksen pystyssä. Henkilökunta on ollut sitoutunutta ja tukenut toisiaan. Kukaan ei onneksi ole lopettanut ja vaihtanut alaa vaikeista ajoista huolimatta.

Yhdeksi hieman yllättäväksikin keinoksi selviytymiseen Marco kertoo olleen tilastot, joita hän ei ole koskaan lukenut niin paljon kuin viimeisen kahden vuoden aikana. Maailmaa Marco kertoo hahmottavansa usein matematiikan kautta. Ja aina kun koronaluvut ovat olleet laskussa, on ollut huojentavaa ja toivoa antavaa.

Oman elämän tragedia koetteli

Koronatilanteen lisäksi Marcon elämään samaan aikaan ajoittui oman elämän tragedia eli oman veljen sairastuminen ja kuolema.

– Minulla on tapana purkaa huoliani tanssisalissa ja nyt se ei ollut edes mahdollista, Marco sanoo. Toisaalta tanssi on se, joka on antanut voimaa. Ne ajat, kun koulu on saanut olla auki ja lapset ja aikuiset ovat saaneet nauttia tanssista. Tanssisalissa voi jokainen hetkeksi unohtaa kaiken ulkopuolisen, hetken hoitaa itseään. Tanssin opettaminen on työnäkin siitä hyvä, että siinä on pakko keskittyä hetkeen. Ei voi tehdä mitään muuta, puhelin ei soi, sähköposti ei kilahda.

Tanssin opettamisessa ja StepUpissa Marcon mielestä upeaa on se, että voi tarjota mahdollisuuksia ihmisille päästä kokeilemaan ja tekemään uusia asioita. Joillekin se on ensiaskel ammattiin, joillekin ainutkertainen kokemus. Monelle erinomainen harrastus ja liikuntamuoto.

Millainen Marco on nyt verrattuna siihen mitä olit kaksi vuotta sitten?

– Suru ja stressi kuluttaa. Toivoa tai optimismia en ole menettänyt, vaikka välillä ne ovat vähentyneet. Huomaan sen, että suhtaudun nyt asioihin enemmän varauksella kuin ennen. Toisaalta aika on vahvistanut sitä positiivista näkökulmaa, että asioita kannattaa tehdä silloin kun se on mahdollista. Nauttia niistä päivistä, kun voi tehdä, elää hetkessä ja olla läsnä. Lähteä pois ”sitku” elämästä ja enemmän ”nytkua”.