Kuuntelen, siis olen läsnä

Ikkunoista avautuva taivas on sininen ja valkoinen, luonto vehreä ja takassa kytevä hiillos hehkuvan punainen. Mindfulness alkaa luontevasti.

Kyyhötän makuualustalla, kuulen harjoituksen, johon kognitiivinen lyhytterapeutti, kirjailija Tommi Sarlin johdattelee meidät. Kukaan ei vaadi mitään, ei edes tervehtimään tai hyvästelemään muita. On lupa vain olla. Liu’un lepoon.

Kello kilahtaa mindfulness-harjoituksen päättymisen merkiksi. Tommi Sarlin aloittaa seuraavan, viimeisen.

Keskityn huomaamattani niin vahvasti, etten jälkeenpäin muista siitä mitään. Ja vähitellen alkaa musiikki, pianisti Pami Karvonen soittaa jotakin ihanaa, niin ihanaa, että ajatus sävelmän päättymisestä tuottaa kipua. Mutta tilanne on armollinen: Karvonen siirtyy kappaleesta seuraavaan, hän soittaa pehmeästi, lumoavasti, upeasti.

Vähitellen rauhoitun, uskallan luottaa siihen, että musiikki ei lopu kesken; saan nauttia tästä yhtä kauan kuin on tarpeen. Ja niin tapahtuu. Kun Karvonen jättää viimeisen sävelen värisemään, olen valmis sysäämään peitteen päältäni, nousemaan ja lähtemään. Levollinen olo kulkee mukanani vielä monta, monta päivää.

Lue myös Mielen hyvinvointia mindfulness-harjoittelusta