Lapsen ylipainossa auttavat pienet ja kannustavat askeleet

Ylipaino on helppo ja näkyvä tarttumapinta kiusaamiseen, syrjintään ja kielteisen suhtautumisen aiheuttamaan itsetunnon huonontumiseen. Lapsi ei vielä tiedosta ylipainonsa terveysriskejä, mutta huomaa, jos ei tunne oloaan hyväksytyksi, arvostetuksi ja rakastetuksi omana itsenään.

– Lapsella on se etu, ettei oma käsitys kehosta ja itsestä ole vielä niin pinttynyt. Lähipiirin aikuisten suhtautumisella on ratkaiseva merkitys. Jos lapsi kokee lihavuuden pahana ja rumana, hän voi käpertyä itseensä ja alkaa laihduttaa epäterveellisin keinoin. Negatiivisuudella, torumisella tai kielloilla ei saavuteta tuloksia elintapojen kohentamisessa, kiteyttää syömiskäyttäytymiseen, lasten lihavuuteen ja elintapamuutoksiin perehtynyt psykologi Susanna Anglé.

Ylipaino on niin aikuisilla kuin lapsillakin terveysriski, mutta Anglén mielestä aihetta tulisi silti lähestyä vähemmän kielteisesti ja mustavalkoisesti. Asenneilmapiiri kaipaa ravistelua.

Syyllistämisestä ei ole apua

Syyllistämisestä ja pelkästä painokäyrien katselusta ei ole apua. Jos paino-ongelmiin puututtaisiin myönteisemmässä ja rakentavammassa hengessä, ratkaisujakin olisi helpompi löytää. Psykologi iloitseekin lisääntyneestä monitieteellisestä ja yksilöllisyyden paremmin huomioivasta keskustelusta aiheen ympärillä. Hän muistuttaa, että lihavuuden taakse voi kätkeytyä lapsellakin monia asioita.

– Jokaisen lapsen, tulisi tuntea olevansa hyväksytty sellaisena kuin on. Kyse ei ole päänsilittelystä. Kenenkään perheen elintavat eivät ole varmasti niin hunningolla, ettei sieltä löytyisi edes jotain pientä hyvää.
Uusia taitoja oppimaan!

Pulska lapsi joutuu helposti silmätikuksi ja kiusatuksi. Hänen itsetuntonsa onkin usein huonompi kuin normaalipainoisilla. Lapsi imee vaikutteita monista eri lähteistä ja törmää yhteiskunnan vallitseviin ihanteisiin, jotka ovat yhä ulkonäkö- ja painokeskeisempiä. Uhkakuvina taustalla vaanivat niin syömishäiriöt kuin liikapaino.

– Paradoksaalista on, että lihavan lapsen silmätikuksi ja syrjityksi joutuminen sekä yksinäisyys voivat vähentyä, kun lihavuus on aiempaa yleisempää eikä niin tavatonta.

Lapsen ylimääräisten kertyneiden kilojen taustalla ei ole aina psykologisesti pulmallista syömiskäyttäytymistä, pelkkä elämäntapa saattaa lihottaa.

Napostelu näkyy vyötäröllä

Liikkumattomuus ja jatkuva naposteleminen näkyvät vyötäröllä. Joskus taas psyykkinen pahoinvointi voi ilmetä ahmimisena. Lihavilla lapsilla on myös havaittu selvästi voimakkaampaa tuntemusta ruoan maun palkitsevuudesta kuin normaalipainoisilla. Mieltymys energiapitoisempiin ruokiin on usein suurempi.

– Jos saa mielettömän nautinnon tunteen suklaasta, sitä ei voi korvata porkkanalla. Se ei aja herkkujen tilalla samaa asiaa, mielihyvän saamista. Parempi idea on etsiä korvaavia mielihyvän lähteitä elämään, jotain muuta kuin syömistä.

Anglé toteaa, että lapsi janoaa aina uutta ja on luonteisesti utelias, joten häntä kannattaa innostaa ja haastaa oppimaan jokin uusi taito. Se voi liittyä yhtä lailla liikuntaan tai kasvisten syöntiin.

Marmattaminen on helppoa, mutta vaatii paljon enemmän vaivannäköä tehdä lapsen kanssa asioita, pyytää vaikka pyöräilemään yhdessä. Yksinkertaisimmillaan vanhempi voi muuttaa ostoskorin sisältöä terveellisemmäksi ja totuttaa lasta uusiin makuihin. Tärkeää on antaa itse malli sellaisista elintavoista, joita toivoo lapsen noudattavan tai oppivan.

– Nälkäisenä kaikki maistuu paremmalta, joten kotiin voi ostaa naposteltavaksi ennen ruokailua vaikka porkkanoita. Kaikki lähtee pienestä liikkeelle. Suuria muutoksia ei tarvitse eikä kannata heti haukata.

Kielteisyys luo kireyttä

Anglé korostaa lasten ylipainokeskustelussa hyvinvoinnin näkökulmaa, kestäviä ratkaisuja, mallioppimista ja hienovaraista vuorovaikutusta. Ylipaino on aikuisillekin herkkä ja vaikea asia, vielä haastavampaa on kohdata vanhempana oman lapsen lihavuus. Keskustelua voi vaikeuttaa myös liikalihavien lasten vanhemmilla yleiset omat paino-ongelmat.

– Terveydenhuollon ikuisena haasteena on ihmisten motivoiminen. Lähtökohtaisesti jokainen vanhempi haluaa varmasti, että oma lapsi voi hyvin.

Lapsen ylipainon edessä vanhemmat kokevat usein suoraa syyllistämistä, ristipaineita ja epäonnistumista kasvattajina. Ylipainoon tartutaan perheiden mielestä joskus liiankin tarmokkaasti muiden asioiden jäädessä jalkoihin. Sydänliiton Neuvokas perhe -ohjelman teettämässä tutkimuksessa vanhemmat kertoivat myös kärsivänsä syyllisyyttä ja jopa häpeää lapsensa ylipainosta. He eivät myöskään tunteneet saaneensa kaipaamaansa tukea ja ohjausta.

– Negatiivisuudella ei saada aikaan muuta kuin ihmisen kutistamista ja asettumista siilipuolustukseen. Ammattilainen haluaa herätellä ottamalla esiin uhkia ja perheen elintapojen puutteita, mutta se tuntuu syyllistämiseltä. Syyllistäminen ei ole auttamista, eikä se motivoi.

Kannustava asenne toimii

Anglé muistuttaa, että kannustava asenne on missä tahansa asiassa toimivampi tapa, joka lisää itsetuntoa ja luottamusta ihmisten välillä. Kielteisyys luo kireää tunnelmaa, kukaan meistä ei halua tulla arvostelluksi ja saada toruja. Ylhäältä päin annettava, yksipuolinen auktoriteettinen opastus voi tuntua helposti myös tuputettavalta ”terveysterrorilta”. Tsemppi.

Susanna Anglé sanoo, että ylipainon voi ottaa lapsen kanssa puheeksi epäsuorasti ja hienotunteisesti hänen ikätasolleen sopivalla tasolla. Ajatus olon kevenemisestä kannattaa yhdistää konkreettisesti arkipäivän hyötyihin, koska lapsi elää hetkessä. Koko ajan tulisi välittää ajatusta, että lapsi kelpaa, on rakastettu ja arvostettu oli sitten millainen tahansa.

– Terveysriskeistä en alkaisi puhua lapsen kanssa, enkä suoraan painosta, vaan käytännönläheisesti esimerkiksi liikkumisen helpottumisena, jonka huomaa vaikka vähempänä hengästymisenä, Anglé opastaa.

Neuvoloihin ja alakouluihin tarkoitettu Sydänliiton Neuvokas perhe -menetelmä edistää lapsiperheiden terveyttä. Sen yhtenä tavoitteena on jatkossa löytää myös erilaista tukea ja apua erityisesti ylipainoisten lasten perheille.

Minna Ruotsalainen 11.9.2013