Läsnäoloa, hengitystä, oman kehon kuuntelua

– Psykofyysisestä fysioterapiasta voi hyötyä kuka tahansa, arvioi neurologiaan ja psykofyysiseen fysioterapiaan erikoistunut fysioterapeutti Hertta Hynninen. – Sen voima löytyy kehon ja mielen kytköksen tiedostamisesta. Keho ja mieli ovat siis jatkuvassa vuorovaikutuksessa keskenään.

Tunteet ja ajatukset heijastuvat fyysisiin tuntemuksiin, liikkumiseen ja kokemukseen omasta kehosta. Jos kivut kalvavat, masennus ja kiukku vievät tilaa elämänilolta ja levolliselta suhtautumiselta. Psykofyysinen fysioterapia auttaa myös kuuntelemaan kehoa ja tunnistamaan siitä stressin merkkejä. Hyväksi on kaikki sellainen, missä ihminen löytää oman tapansa pysähtyä, rauhoittua ja palautua.

Hertta Hynnisen olemus henkii rauhaa. Hän malttaa kuunnella, puhuu pehmeällä äänellä ja ikään kuin pysäyttää kiireen ympäriltään. Mikään ei voisi olla kauempana siitä rivakkuudesta, joka usein liitetään fysioterapiaan.

– Perusopintovaiheessa pohdin omaa tapaani kohdata asiakkaitani ja jopa kyseenalaistin ammatinvalintaani, hän myöntää. – Harjoittelujaksoilla kohtasin ihmisiä, joiden koin tarvitsevan enemmän kuin pelkästään fyysisen vaivan hoitoa. Vaistosin, että taustalla oli tunne-elämään liittyviä asioita.

Kun silloiselta nimeltään ”psyykkisiä toimintoja tukevan fysioterapian” kurssi alkoi, hän koki oivalluksen:

– Tätä olen hakenut! Ihminen on kohdattava kokonaisvaltaisemmin, on kysyttävä, miten voit, mitä kuuluu, miltä sinusta tuntuu.

Löytöretki tunteiden ja kehon yhteyteen

Monen kivun ja kehon tuskatilan takaa löytyy koettelemus, jota ihminen ei kenties muista tai ei ole päässyt ajallaan käsittelemään. Psykofyysisessä fysioterapiassa voidaan ensinnäkin tunnistaa, mitä kehossa tunnetaan kriisin seurauksena ja toiseksi purkaa patoutuneita tunteita, oppia käsittelemään niitä ja kehotuntemuksia.

Hertta kertoo henkilöstä, joka tunnisti vihansa ja katkeruutensa, päätti hellittää niistä ja antaa anteeksi – ja vapautui samalla niskakivuista.

– Muun muassa traumatutkimuksen ja -hoidon kehittymisen myötä tietoisuus ja asian ymmärrys on lisääntynyt. Nyt tiedetään, että trauma tai vaikkapa pitkittynyt stressitila tarvitsee myös kehollista purkamista ja hoitoa.

Psykofyysisestä fysioterapiasta voivat hyötyä esim. mielenterveysongelmista, traumoista, kroonisesta kivusta tai uupumuksesta kärsivät. Hertta Hynninen muistuttaa, että myös aivan tavallisissa, elämään kuuluvissa kriiseissä ja stressaavissa tilanteissa tunteiden ja kehon yhteyden tunnistamisesta saa apua.

Opiskeluajan kurssista alkoi ammattiin liittyvä löytöretki, joka vei Hertan antoisien erikoistumis- ja täydennysopintojen ja muun muassa kehitysvammaisten kanssa työskentelyn kautta psykiatriseen hoitokotiin ja yrittäjäksi.

Työ on Hertalle ilo, ja se ilo syntyy asiakaskohtaamisista. Siksi hän pyrkii luomaan niistä kiireettömiä pysähtymisen hetkiä riippumatta käytettävissä olevasta ajasta.

– Psykofyysinen fysioterapia on viitekehys, jonka sisällä voidaan soveltaa luovasti monia eri menetelmiä ja lähestymistapoja sen mukaan, mikä asiakasta motivoi ja hyödyttää. Olennaista on kokonaisvaltaisuus ja vuorovaikutus, sanoo Hertta ja selventää miten itse toimii: – En suunnittele terapiaa diagnoosin tai muun ennakkotiedon perusteella, vaan henkilön kulloisenkin tarpeen mukaan. Haluan kohdata jokaisen ihmisen sellaisena kuin hän sinä hetkenä on.

Ei-tietämisen arvo

Yksi arvo on erityisen tärkeä. Hertta kiteyttää sen ei-tietämiseksi.

– En pidä itseäni asiantuntijana, joka tietää, mikä toista vaivaa ja mitä hän tarvitsee. En tarjoa valmiita ratkaisuja. Sellainen tuntuisi raskaalta. Olen lähinnä rinnallakulkija, joka auttaa asiakasta löytämään itselleen sopivia ratkaisumalleja ja etenemistapoja. Terapiatyöskentely on vuorovaikutusta ja yhteistyötä. Psykofyysinen fysioterapia tarjoaa mahdollisuuden kokemukselliseen oppimiseen ja sitä kautta oivallusten syntymiseen.

Hertalla ei ole ennalta tarkasti päätettyä toimintaohjelmaa, vaan hän seuraa asiakkaan olo- ja vireystilaa, ja ohjaa tai auttaa toista pysähtymään siihen, mitä tarvitaan.

Terapiatapaaminen alkaa kuulumisia kysellen ja keskustellen. – Voimme tehdä liikeharjoituksia tai vaikkapa venytellä, mutta ei tehoon ja tuloksiin pyrkien, vaan omaa kehoa kuunnellen. Käytän paljon läsnäoloon liittyviä kehotietoisuusharjoituksia, erilaisia hengitykseen liittyviä harjoituksia, rentoutus- ja mielikuvatyöskentelyä sekä luovaa liikettä. Lempeä kosketus on hoitavaa ja monelle tärkeä osa terapiaa. Klassinen hieronta tai vaikkapa palloilla pyörittely voi olla hyväksytty tapa koskettaa, jos kosketusta on muuten vaikea ottaa vastaan.

Keho ei valehtele

Miksi Hertta tekee liikkeitä asiakkaan rinnalla?

– Olen enemmän läsnä harjoituksessa, koen miten se vaikuttaa, kun teen sitä itsekin. Asiakas uskaltautuu usein myös tekemään enemmän, jos teemme yhdessä enkä katso häntä. Koska tilanteet ovat rauhallisia, voin havainnoida asiakasta ja ohjata häntä sanallisesti koko ajan.

Hertta uskoo, että keho ei valehtele. Hän ei välttämättä havaitse kaikkea, mitä se kertoo, mutta paljon kuitenkin: miten levottoman ihmisen kiivas hengitys rauhoittuu, jännittynyt rentoutuu tai ajatuspyörityksen repimä asiakas kykenee pysähtymään hetkeen ja tekemään havaintoja voinnistaan.

Kokemuksen ei aina tarvitse olla ”hyvä”. Nimenomaan terapiassa opetellaan kuuntelemaan, mikä minusta tuntuu hyvältä, mikä minua auttaa. Hertta ei loukkaannu, jos hänen ehdotuksensa ei sovikaan asiakkaalle:

– Voi olla arvokasta, että ihminen pystyy itkemään terapiatilanteessa tai huomaa, ettei harjoitus tunnu miellyttävältä ja uskaltaa sanoa sen. Toisaalta psykofyysinen terapia voi auttaa löytämään mielihyvän lähteitä ja niitä asioita, jotka tuovat hyvää vointia elämään.

Vapaudu palautumaan

Psykofyysisestä terapiasta voi hyötyä meistä jokainen. Työelämä on kiivastahtista, ja sama meno jatkuu usein vapaa-ajallakin. Käymme kovatehoisella lenkillä, jotta jaksaisimme uurastaa, mutta palautuminen jää vaillinaiseksi tai kokonaan pois. Kovakuntoisuus ja se, että näyttää hyvältä, voivat olla ahdistuksen purkukeinoja nekin – mutta tunnistaako suorittaja, mistä syystä suorittaa?

– Kehotietoisuus ja läsnäolo opettavat huomaamaan ajoissa, milloin tarvitsee enemmän lepoaikaa. On parasta oppia vaalimaan hyvinvointiaan ennen kuin stressin merkkejä edes huomaa. Pelkästään epätasapainoinen hengitys voi aiheuttaa monenlaisia fyysisiä oireita, ja jos ne tulkitaan merkiksi vakavasta sairaudesta, stressi lisääntyy ja oireet voivat pahentua.

– Pyrin kohtaamaan ihmisen ihmisenä, oli hänen diagnoosinsa tai tilanteensa mikä tahansa, Hertta Hynninen sanoo.

Psykofyysistä terapiaa voidaan toteuttaa myös ryhmässä. Kyseessä ei ole liikuntatunti. Tapaamiseen kuuluu pysähtyminen, läsnäolo ja vuorovaikutus; tiedostaminen ja omien tuntemusten huomioiminen. Omaa hengitystä voidaan kuunnella ja tutkia hyväksyvästi ja lempeästi. Jos tehdään luovaa liikeharjoitusta, tutkitaan, millaisia ajatuksia nousee mieleen. Pohditaan, löytyykö niistä jotain itselle merkittävää.

– Annan mielelläni harjoitukselle aikaa sen sijaan, että se vain tehtäisiin läpi, Hertta sanoo.

Vaikka psykofyysisessä ryhmässä ei tarvitse kertoa kenellekään omista asioistaan, siinä voi saada oivalluksia omista tunteista ja kehotuntemuksista, oppia arvostamaan itseään, kehoaan ja tarpeitaan ja sitä kautta löytää keinoja ja motivoitua hoitamaan itseään.

Vertaistukea vailla sanoja

Läheisen sairastuminen on usein kriisi. On hyväksi, jos omainenkin jo varhaisessa vaiheessa saa sanoittaa tunteitaan ja tulee kuulluksi. Potilaan omainen tarvitsee sitä, mikä hoitaa häntä ja tuo hänelle voimia. Rajojen vetäminen ja sitä kautta omasta voinnista huolehtiminen hyödyttää sairastuneen läheistä.

Vertaistuki ei välttämättä vaadi sanoja ja puheita. Ryhmässä muiden vastaavassa elämäntilanteessa olevien läsnäolo voi olla hoitava kokemus ilman keskusteluakin. Harjoituksissa voidaan hyödyntää sosiaalisuutta ja vuorovaikutuksellisuutta.

Kipuryhmässä voidaan esimerkiksi harjoitella kehollisia rentoutumis- ja kivunhallintakeinoja, pohtia suhtautumista omaan kipuun sekä etsiä hyvää mieltä ja elinvoimaa tuottavia asioita. Jos kroonistuneesta kivusta kärsivä tulee torjutuksi ja kipukokemusta vähätellään, jännittynyt keho jännittyy entisestään ja kipu voi kasvaa.

– Kukaan ei kuvittele kipua eikä toinen voi arvioida sen voimakkuutta, Hertta painottaa ja korostaa samaan hengenvetoon lempeyden ja myötätunnon merkitystä. Hän muistuttaa, miten tärkeää on kuulluksi, kohdatuksi ja ymmärretyksi tuleminen – ja vakuuttaa, että toivoa on aina.

Syyllistävistä puheista ajatuspyörteen kesyttämiseen

Sitäkin voi miettiä, miten itseään kohtelee, miten itseään puhuttelee ja mitä itselleen sanoo. Jos jotakin pitää välttää, niin syyllistävää puhetta ja syyllisyyttä:

– Kun voimavarat ovat vähissä, moitteet ja syyllisyydessä vellominen eivät edistä jaksamista, vaan anteeksiantavaisuus itseään kohtaan.

On Hertta itsekin joutunut opettelemaan oman jaksamisensa rajojen tunnistamista ja stressin merkkien havainnoimista.

– Vähensin työaikaa, kun huomasin, että työtahti uuvutti eikä perheelle jäänyt riittävästi aikaa ja voimavaroja, hän kertoo. – Pyrin tekemään semmoista, mikä hoitaa ja tuo hyvää mieltä. Kuuntelen paljon kaunista, rauhallista musiikkia. Käyn teatterissa ja konserteissa. Kuljen luonnossa kuunnellen ja katsellen. Otan itselleni aikaa ja nautin hiljaisuudesta.

Jos Hertta tunnistaa työn lomassa stressioireita, hän istuutuu, asettaa kädet vatsalle ja huomioi hengitystään. Kun pysähtyy edes muutamaksi minuutiksi hengittelemään, siihen keskittyminen rauhoittaa mielen ja keskeyttää ajatusten pyörteen.

Psykofyysinen fysioterapia

on fysioterapian erikoisala, jonka tavoitteena on ihmisen kokonaisvaltaisen toimintakyvyn edistäminen. Psykofyysisen fysioterapian perustana on psykofyysinen eli ihmisen kokonaisvaltaisuutta korostava ihmiskäsitys.

Siitä voivat hyötyä erityisesti henkilöt, joilla on
– mielenterveyden ongelmia esim. masennusta, syömishäiriöitä tai paniikkioireita
– neurologisten tai tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamia toimintakykyhäiriöitä
– stressioireita, unettomuutta, jännittyneisyyttä, ahdistuneisuutta tai uupumusta
– pitkittyneitä kiputiloja
– vaikeuksia perusliikkumisessa tai oman kehon tiedostamisessa
– traumasta tai post-traumaattisesta stressireaktiosta aiheutuvia fyysisiä oireita.

(Lähde: Suomen Psykofyysisen Fysioterapian Yhdistys PSYFY ry)